Apinapuu

Viime viikon torstaina tullessani töistä kotiin lattialla oli odottamassa mieluinen ja toivottu yllätys. Posti oli jättänyt saapumisilmoituksen isosta 27 kg paketista, jonka lähettäjänä oli saksalainen Pet Fun. Se tarkoitti, että joulukuun alussa kisuille tilaamani joululahja, täyspuinen kiipeilypuu, oli viimein perillä! Olin jännittänyt sen saapumista, sillä lähetyksen mukana ei tullut seurantakoodia.

Kävin hakemassa puun isäni kanssa ja kisut olivat innokkaina apureina avaamisessa. Osat näyttivät, tuntuivat ja tuoksuivat todella mahtavilta enkä malttanut odottaa, että pääsisin näkemään puun kokonaisena!

"Vau mikä uusi leikkikenttä!"

Haiku: "Tietä!"

Harmillisesti kuitenkaan paketti ei sisältänyt kaikkia puun osia mikä tarkoitti, että toinen paketti oli vielä tuloillaan. Siirsin paketin valmiiksi puun tulevalle paikalle ja laitoin tunnelin kannen päälle, jotteivat kisut riehuisi osien seassa ja vahingossa loukkaisi itseään. Sitten ei auttanut kuin odotella. 

Odottavan aika on pitkä

Pet Funin sivujen mukaan lähetyksen toisen paketin pitäisi tulla seuraavana päivänä ensimmäisestä, jos ne eivät ole onnistuneet saapumaan samana päivänä. Valmistajalta paketit lähtevät samana päivänä. Perjantaina ei kuitenkaan vielä pakettia näkynyt. Eikä maanantaina. Eikä tiistaina. Päätin odottaa perjantaihin ja jos silloin ei ole vieläkään näkynyt pakettia, ottaisin yhteyttä Pet Funiin tai Postiin ja kyselisin onnistuisivatko selvittämään mihin paketti on jäänyt. 

Kun perjantainakaan en ollut saanut merkkiäkään toisesta paketista, päätin käydä lauantaina, eilen, kyselemässä postissa tilannetta ja jos he eivät osaa auttaa pelkän nimen perusteella, niin sitten laittaisin viestiä Pet Funille, jos heillä sattuisi olemaan seurantatunnus tai pystyisivät muuten selvittämään tilannetta. Ja kappas, käydessäni lauantaina Postissa he onneksi onnistuivat löytämään tiedot pelkän nimen perusteella ja kyllä, siellähän oli minulle paketti odottamassa. He vain olivat unohtaneet ilmoittaa minulle siitä. Joten, eilen pääsin viimein kokoamaan puuta. 

"Taas iso paketti ja tämäkin kokonaan meille?"

Reunan yli törröttävä häntä on vastustamaton kiusaus

"Miten tonne pääsee leikkimään?" (Laatikko Nose Workiin? :DD)

"Tää on kiva, hyväksytty!"

Järjestyksenvalvoja huomasi rikkeen

"Mami, tää kuuluu roskiin."

Avasin kisuille parvekkeen oven, jotta saisin paremman työskentelyrauhan ja että tulisi hieman viileämpää. Nora oli järkyttynyt maailman menosta.

Ja sitten hommiin

Nora oli laiskana laadunvalvojana penkillä, joten nostin sen testaamaan tunnelipetiä. Haiku oli ihmeissään.

Hai: "Miten sää sinne päädyit?"

Järkytys sai Haikun ihan apinoimaan teroitettuaan ensin kynsiään tolppaan

Rakukin testasi. "Tää peti on hyvä."

"Tolppa on hyvä."

"Hyvin pääsee myös alas."

"Ooh, tunneli!"

"Tääkin on kiva."

Kisut: "Joko tää on valmis?"

"Ai tää puuttu vielä."

Hai: "Onko tää oikeesti meille?"

Hai: "Raku, häivy."

*nuuuh*

Hai: "Eikö sana kuulu?"

"Minun ihana peti."

"Pehmeä olla."

"Zzzz."

Nostin Noran riippumattoon ja Haiku hämmentyi taas.

Raku testasi yläpedin.

Pet Funin valikoiman huono puoli on se, että siellä on kaikkea kivaa ja niihin kivoihin on erilaisia kustomointimahdollisuuksia, liikaa vaihtoehtoja siis tällaiselle, joka isoissa ostoksissa on todella varovainen ja harkitsevainen. Siinä missä minulla kesti iäisyys valita kahden puun väliltä, yhtä iso iäisyys kesti kun mietin minkä värisenä haluan pehmusteet. Vaihtoehtoina minulla oli valkoinen ja beige. Pohdin valintaa lähinnä kuvauksen pohjalta miten kuvat tulisivat onnistumaan etenkin Rakun kohdalla kun kissa on sen verran vaalea, että on jo muutenkin välillä haastava saada kisu erottumaan taustasta. Jos päälle lisää vielä valkoinen seinätausta ja valkoiset pehmusteet, niin miten Rakua tulee erottamaan kuvista. Mutta nyt kun näin puun livenä, olen tosi tyytyväinen, että otin rohkeasti valkoisen värin. Tuo on aika paljon beigen värinen, joten se varsinainen beige olisi mennyt liian tummaksi.

Puun päätarkoitus on toimia kisuille mukavana korkeana nukkumapaikkana, mutta se on hyväksytty myös apinointiin. Eikä mihin tahansa apinointiin, tämä apinointi on erilaista mitä muiden puiden kanssa, sillä tolppia kiivetään, ei vain hypätä mahdollisimman korkealle ja ponnisteta itseä siitä tasolle. Jopa Haiku on apinoinut, mitä se ei yleensä tee. On ollut myös todella ihana huomata, että Haiku käyttää pitkää tolppaa ahkerasti raapimiseen. Yleensä Haiku ei tykkää raapia kiipeilypuita. Tämä vahvisti teoriani, että Haiku kokee tavallisten kiipeilypuiden tolpat epämiellyttävän lyhyiksi eikä sen vuoksi käytä niitä. Raapiessaan Haiku tykkää venyttää itsensä pitkäksi.

Puu ei saanut jättisuosiota osakseen tultuaan valmiiksi, mutta pikkuhiljaa kisut ovat alkaneet siihen tottua. Raku on jo rakastunut puuhun ja on käynyt oma-aloitteisesti nukkumassa kaikissa paitsi riippumatossa. Nora on käynyt oma-aloitteisesti ylimmällä pedillä sekä tunnelissa. Kävi myös istumassa ulospäin suuntaavassa pussissa. Haiku ei ole vielä jäänyt makoilemaan puuhun, mutta se ei toisaalta olekaan yhtä iso puiden ystävä kuin curlit.

Vaikka puu on kokopuuta, se on suhteellisen hutera (voi myös olla, että jätin yhden tolpan ruuvin liian matalaksi, jolloin puu pääsee paremmin heilumaan. Pitää kokeilla jättää pidemmäksi.) enkä luota siihen, ettei se kaatuisi kovan rallin seurauksena. Pet Funilla sattui mittavirhe ja kattopala jäi 6 cm liian lyhyeksi, mutta vaikka tolppa olisikin ollut oikean mittainen, olisin joka tapauksessa tullut kiinnittämään puun seinään. Meidän ensimmäinen kattoon asti yltävä kiipeilypuu jätti ruman jäljen ensimmäisen asuntomme kattoon kun puu pääsi liikkumaan tuesta huolimatta kisujen riehunnan seurauksena. En halua ottaa riskiä tämän asunnon kanssa.

Raku: "Moi!"

Raku: "Mää tuun sinne kans" Nora: "E. I."

R: "Mutku..." N: "Ei."

R: "Okei..."

R: "Entä nyt?"

N: "EI!"

R: "Höh."

Kuin prinsessa