torstai 4. helmikuuta 2016

Kategoriasuosikit

Sain Viiksikarvan varassa -blogin Tiudelta haasteen kertoa omat suosikkini FIFen (kansainvälinen kissaliittojen kattojärjestö, johon Suomen kissaliittokin kuuluu) rotukategorioista. 

Kategoria 1


Uuden kategoriajaon myötä valinta on helppo. Pyhä birma oli ensimmäinen rotukissahaaveeni ja pysyi haaveenani tiukasti vuosikaudet ihan viimeiseen asti kun oman kissan saanti tuli viimein mahdolliseksi. Mutta kun lopullinen päätöksenteon hetki tulevasta kissarodusta koitti, birma lopulta karsiutui listalta sen rauhallisen luonteen vuoksi. Superaktiiviset kisut on se minun juttu. Birmoissa rakastan erityisesti niiden kaunista naamioväritystä (punainen ja kilppari eritoten) sekä pehmoista muhkeaa turkkia sekä ihania sinisiä silmiä ja niiden katseessakin on sitä jotain.

Kategoria 2



Tottakai oma rotu american curl pitää tässä nostaa ykköseksi. Curlien luonne on täydellinen, juuri sitä mitä kissalta kaipaankin: hyvin aktiivinen, humoristinen, älykäs ja kehruumoottori on herkässä. Syli on kiva paikka eikä elämää oteta vakavasti. Ulkonäön puolesta rakastan curlien persoonallisia korvia, pehmeää valpasta katsetta sekä atleettista ruumiinrakennetta.

Edustuskuva


Kuva (c) Ren. Erittäin harvinaista, että molemmat ovat yhtä aikaa sylissä eikä Nora tuossa enää kauaa viihtynytkään.


Oman rodun ulkopuolelta eniten kiinnostaa norjalainen metsäkissa, jota yhdessä välissä tutkailinkin voisiko se olla potentiaalinen lisä meidän joukkoon joskus. Tykkään kovasti norskien kolmiomaisesta päästä ja muutenkin ulkonäkö on kovin mieleinen, laaja väriskaala on plussaa. Rodun sisällä on kuitenkin niin paljon räikeitä luonne-eroja, että norski karsiutui pois. Tyydyn ihailemaan kauempaa.


Kategoria 3


Tästä kategoriasta viehättää eniten kurilian bobtail. Kissaliiton rotumääritelmä kuvaa rotua rauhalliseksi, mutta olen saanut harrastajilta toisenlaista kuvaa. Bobtailista kiehtoo pitkäkarvaversio. Nuo luonnon muovaamat töpöhäntäkissat vaikuttavat aivan hurmaavilta persoonallisilta hassukoilta ja bobtail onkin potentiaalinen rotu mikä meille ehkä joskus voisi päätyä. 

Kategoria 4


Tästä ehdottomasti somali! Somalissa vetää puoleensa kettumaisen ulkonäön (rakastan kettuja) lisäksi sen aktiivinen, seurallinen ja älykäs luonne. Miettiessäni ensimmäistä kissaani valinta birman ja somalin välillä oli todella vaikea. Somali veti enemmän puoleensa luonteensa osalta. Somalin puheliaisuus alkoi kuitenkin mietityttämään, mikä johtikin curlirotuun törmäämiseen kun selasin kissaliiton sivujen kautta muita potentiaalisia rotuja. Curlien hiljaisuus ja parempi terveys (ja toki sitten sattui kohdalle kaksi allergikkocurlia :D) oli lopulta se ratkaiseva tekijä miksi curli päätyi ensimmäiseksi rodukseni.

Erittäin puheliaan Haikun myötä sain todeta, ettei puheliaisuus olekaan paha, vaan päinvastoin ihan toivottava ominaisuus. Curlit olivat kuitenkin hurmanneet minut jo niin syvästi, että toinenkin rotukissa päätyi olemaan curli. Somppukuume on kuitenkin kolkutellut sinnikkäästi takaraivossa eikä siihen ole kuin yksi parannuskeino. Seuraavan kissan olisi tarkoitus olla viimein somppu.

FIFen ulkopuoliset rodut


Tässä ei oikeastaan enää ole mitään. Entinen suosikkini LaPerm sai täydet sertioikeudet FIFeen viime vuoden lopulla. En ole yleisesti ottaen erityisen tykästynyt kiharaan karvaan, mutta tämän rodun pitkäkarvaversio kiehtoo. Ensin katseen kiinnitti ulkonäkö (ensimmäinen LaPerm, minkä kuvan näin, oli suklaan värinen) ja tarkemman tutkastelun jälkeen ihastuin luonteeseen.

Haastan mukaan:
Kuin kissa kermakupilla

17 kommenttia:

  1. Ennen meidän somalien kotiutumista kuvittelin somaleiden olevan hiljaisia ja Hafta sellainen olikin. Kun Hafta naukaisi ensimmäisen kerran, sitä joutui hetken aikaa miettimään, että mikäs ihmeen ääni se oli. :D Leela puolestaan on jutellut pienestä pitäen kaikesta mahdollisesta.
    Tässä voisin nyt hiukan vinkata, että 1.10. Riihimäellä on aby-somppujen erikoisnäyttely. Paikalla pitäisi silloin olla vähintään 50 aby-somppua, somaleiden määrästä ei tietenkään voi olla täysin varma ennen näyttelypäivää. Tilaisuus on kuitenkin oikein hyvä hetki tutustua rotuun, jutella kasvattajille ja tietenkin katsella todella kauniita kissoja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih. :D Joo, varmasti luonne-eroja löytyy. :) Mie taasen kuulin joka suunnalta, että somppu on puhelias kaveri, joten ajattelin hiljaisten olevan aika harvinaisia. :D

      Oi että, oisi kyllä ihan superhieno tilaisuus päästä VIIMEIN näkemään somppu livenä! :D Pitää pitää tuo mielessä.

      Poista
  2. Meillä on ainakin yhdessä kategoriassa sama suosikki! :D Muita mun pitääkin vähän miettiä.
    Inu on kyllä hiljainen, enkä mä ole ikinä oikein edes ajatellut onko muut somput kovia juttelemaan. Inu on jostain syystä aina hirveän pahoillaan kun joku aivastaa, silloin se purnauttelee pahoittelunsa ja poistuu paikalta - ihan kuin aivastaminen olis jotenkin sen syytä :D Enemmän se pitää ääntä kyllä esim suihkun seinää tai vesiletkua rämpyttämällä, kuin juttelemalla. Kehräysäänikin on hiljainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Ilmokin aina sanoo "kurnau", kun joku aivastaa. Kuulostaa siltä, että Ilmo kysyis, että "onko kaikki ok, kun tolleen pärskit?"

      Poista
    2. Meillä Leela kauhisteli jossain vaiheessa, kun niistin nenää. Kun se pääsi yli niistojärkytyksestä, niin seuraavana oli luvassa aivastusjärkytys. :D

      Poista
    3. Hihi, voi ihanuuksia! :D ♥

      Poista
  3. Monenlaisia suosikkeja ihmisillä ollut. :) Musta tuntuu, että cooneilla on vähän samaa kuin norskeilla tuon rodun sisäisen vaihtelun suhteen. Toiset on tosi rauhallisia, ja toisilla taas energiaa vähän liikaakin. Sama seurallisuuden suhteen. Johtuisikohan siitä, että on melko "uusi" rotu ja ns. luonnon luoma. Ihan vain arvailen siis. Voi tietysti vaikuttaa myös, että jalostuksessa on keskitytty pitkälti ulkonäköön (ja terveyteen), mutta niinhän se taitaa olla kaikissa kissaroduissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä mie olen lukenut, niin tasaisempaa tuntuu olevan coonipuolella. :) Tai sitten olen onnistunut törmäämään lähinnä niihin aktiivisten coonien omistajiin. :D Jalostuskysymys, huomasin norskien kohdalla, että luonteet jakautuivat eritoten eri kasvattajien kohdalla. Osalla oli rauhallisempaa linjaa ja osalla aktiivisempaa.

      Poista
  4. Kauniit kissakuvat ja kivaa pohdintaa eri rotujen kiinnostavuudesta. Minullakin on ollut Pyhä Birma joskus haaveena, mutta allergia ja astma estivät sen tehokkaasti, kunnes tuli Pinkku (ilman papereita ja rotumääritelmiä) joka ei turhaan lupia kysellyt, muutama muukin käypäläinen on ollut:) Norskiin olen tutustunut livenä exäxminiällä ja on hieno, iso katti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Tosi kiva, että allergia antoi kuitenkin myöten kisulle!

      Poista
  5. Kääk, haaste! Kiitos. :) Tässä piisaakin haastetta, koirarodut ku ovat mulla huomattavasti paremmin hallussa kuin kissat, joten joutuu ihan oikeasti selvittelemään noita rotuja. :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulee samalla rodut kunnolla tutuiksi! :D

      Poista
  6. Kivat suosikit! La perm on munkin sellainen salainen ihastusrotu, jotenkin se perusmaatiaisen ulkonäkö kiharan karvan alla ja luonne kiehtoo. Eikä tässä tietenkään yhtään auta se, että yksi la perm joka tupsahtaa ensimmäisten kuvien joukossa googlen kuvahaussa on kauhean Kiiramaisen oloinen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, ihan totta! :D Onkohan tää merkki, että teille pitää tulla jossain vaiheessa LaPerm? ;)

      Poista