Vainupuuhissa jälleen

Marraskuun pimeinä päivinä minulle iski kyllästyminen sen hetkisiin aktiivisiin tekemisiin kisujen kanssa. Nose Work jäi tämän myötä tauolle ja aloimme keskittyä taas enemmän temppuiluun, myös leikit vaihtuivat toisiin.

Kiitos lumen tulon, olen viimein alkanut saamaan nenätyöskentelyintoa takaisin ja nostin taas vaikeustasoa sulkemalla laatikoiden kannet kokonaan. Ennen osa oli osittain avoimina herkun ollessa kuitenkin piilotettuna näkökentästä. Tarkoituksena on piakkoin siirtyä laatikkoetsinnästä sisä-/huonekaluetsintään, sillä laatikot eivät tarjoa kisuille enää juurikaan haastetta. Meidän Nose Work -tyyli hakee vielä muotoaan ja olen tähän asti antanut kissojen ottaa löydetyt namit laatikoista itse sen sijaan, että opettaisin ne ilmaisemaan löydöstä ja palkkaisin niitä itse. Kisut rakastavat hyöriä laatikoissa, joten olen halunnut sallia niille sen ilon. Sisäetsintää ajattellen päätin kuitenkin opettaa kissat vain ilmaisemaan löydöstään, sillä ei mukavaa, jos kissa yrittää lähteä ottamaan herkkua vaikkapa kirjahyllystä kirjojen takaa.

Kisut odottavat oven takana omaa vuoroaan, tässä alkamassa Rakun vuoro

Olemme nyt parilla kerralla tehneet niin, että kissan kiinnostuttua oikeasta laatikosta, olen kehunut löydöstä sekä suullisesti että naksuttimella ja poiminut kissalle herkun laatikosta itse, jotta kissa näkisi laatikon jäävän tyhjäksi ja voisi jatkaa matkaa seuraavalle herkulle keskittymisen häiriintymättä. Kisut ovat kuitenkin jo sen verran tottuneita omatoimisuuteen, että ne haluavat tutkia laatikon senkin jälkeen kun olen antanut niille namin sieltä. Olen kahden vaiheilla opetanko kisut tavasta pois vai annanko niiden jatkaa laatikoissa hyörimistä. Enemmän olen kallistunut jälkimmäiseen, sillä laatikoiden tutkiminen on kissoille osa hauskuutta, mutta sisäetsinnän kannalta pelkkä löydön ilmaiseminen olisi käytännöllisempää. Katsellaan ja ihmetellään vielä.

Olen nyt 3-4 harjoittelukerralla laittanut namin "piiloon"/esille laatikon viereen kirjahyllyyn, jotta kisut pääsevät hissukseen eroon laatikkoajattelusta ja saavat ensimakua sisäetsinnästä. Ensimmäisellä kerralla kisujen puuhastelua oli todella hauska seurata, melkein pystyi näkemään miten aivot raksutti kun laatikot oli jo todettu tyhjiksi, mutta en ilmaissut treenihetken loppumisesta eli etsittävää oli vielä. Kisujen oli vaikea päästä totutun laatikkoajattelun ulkopuolelle ja voi kun oli niin tyytyväisen näköistä kissaa kun viimein uskallettiin luottaa omaan hajuaistiinsa ja lähdettiin seuraamaan hajua pois laatikoiden luota ja viimeinen nami löydettiin! :) Kunnon aivopähkinä väsytti makeasti ja loppuilta meni pitkälti nukkuen.

Ensimmäisen kerran jälkeen kisut osasivat jo paremmin odottaa, että kaikki namit eivät välttämättä olekaan laatikoissa. Tämän kertaisessa treenihetkessä Raku ja Nora löysivät herkun kirjahyllystä heti, Haiku meni kerran ohi, mutta silläkään ei kauaa mennyt paikannuksessa.

Kovin pitkään me ei enää voida laatikkoetsintää jatkaa, sillä kisut jäävät levottomiksi, jos haastetta ei ole tarpeeksi. Tämäkin treenikerta oli niin nopeasti ja vaivattomasti ohi, että namien lödyttyä teetätin kisuilla vielä muutaman tempun, jottei treenihetki tuntuisi liian helpolta.

Rata, kahdessa laatikossa on herkku

"Namia mä metsästän..."

"Tahdon saada suuren!" Raku lähestyy kirjahyllynamia

"Tuttu piilo!"

"Hmmm, ei ole täällä."

"Täällä tuoksuu!"

"Ai miten niin söin jo namin sieltä?"

"Pakko tarkistaa!"

"Ei ollut ei...."

"Hop!"

"Täälläkin tuoksuu!"

"Mitä mami naksuttelee, homma on jo hoidossa!"

"Oisko täällä?"

Norakin löysi hyllynamin helposti

"Missäs sitten?"

"Ei täällä." Laitoin kisuille eri piiloihin namit, joten Rakun namipiilo oli Noralla tyhjänä

"Löytyi!"

"Ai miten niin sain jo namin sieltä?"

Haikulla oli kuitenkin 1 sama piilo kuin Noralla, tuo laatikko on niin kiva, että halusin käyttää sitä heti uudestaan :D

"Ei tarvi auttaa, saan sen itsekin!"

Vainukissan ei vainunnut namia

"Mitä naurat, kerrankos sitä ohi menee?"