sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Mitä eläinharrastukseni on antanut minulle

Saimme jokin aika sitten Nethel-Esteliltä haasteen:

"Ideana on siis kertoa vastaus kysymykseen, mitä kissa-/koira-/hamsteri-/marsu-/fretti-/kani-/lintu-/hevos-/herppi-/eläinharrastuksesi on sinulle antanut?"

Eläinharrastus on todella iso osa minua ja elämäni pyörii sen ympärillä. Se on ohjannut elämäni suuntaa ja kehittänyt persoonaani.

Olen aina ollut eläinrakas, mutta äitini allergian vuoksi meille ei voinut ottaa karvaisia eläimiä. Halu olla tekemisissä eläinten kanssa oli kova, joten purin pienenä eläinrakkauttani sitten muiden eläimiin ulkoiluttamalla enoni koiraa sekä etsimällä lähialueelta muitakin eläimiä, joita voisin käydä moikkailemassa. Tämän avulla pääsin tutustumaan moniin koiriin ja kissoihin. Parin uuden tuttavuuden koiraa pääsin ulkoiluttamaankin.


Eläinrakkaudestani huolimatta olin tuolloin vielä hyvin luottavainen yleisiin lemmikinhoito-ohjeisiin enkä esimerkiksi kyseenalaistanut markettiruokien laadukkuutta. Pieni sysäys muutosta kohti tuli vuonna 2003 ollessani 12-vuotias kun isäni kertoi lemmikkiliskomahdollisuudesta. Hän oli kuullut työkaveriltaan, että leopardigekko-niminen laji oli saatavilla lemmikiksi ja oli aloittelijoillekin sopiva helppohoitoisuutensa vuoksi. Koska laji oli minulle (ja vanhemmilleni) tuntematon, aloin etsimään tietoa sen hoidosta ja asuinvaatimuksista. Tästä avautui ovi hoitoa koskevaan tiedonetsintään.

Leopardigekko-Täpystä, joka kotiutui meille pian lemmikkiliskouutisen ja sitä seuranneen ostopäätöksen jälkeen, lähti myös syvempi käytännön oppiminen, sillä Täpy on opettanut minulle mm. eläinten käsittelyä, psykologiaa sekä vastuuta ja tunnen, että meidän välillä on yhä erityinen side.

5 vuotta Täpyn tulon jälkeen törmäsin sattumalta kääpiöparta-agama -lajiin ja ihastuin siihen heti. Kääpiöparta-agama oli tuolloin vielä varsin harvinainen Suomessa (esimerkiksi kasvatustoimintaa ei ollut) eikä siitä löytynyt erityisen paljon tietoa suomeksi, joten päädyin etsimään tietoa myös ulkomaalaisilta sivuilta. Tiedonetsintä johdatti minut myös suomalaiselle herppi.net -keskustelufoorumille ja sitä kautta alkoi foorumikirjoitteluni. Foorumikirjoittelun myötä herppiharrastukseni alkoi saada uudenlaista puhtia ja aloin kiinnostumaan enemmän valokuvaamisesta sekä itseni kehittämisestä omistajana ja asiantuntijana.

Englannin kielen taitoni on karttunut valtavasti eläinharrastuksen myötä. Koulussa englanti ei kiinnostanut minua ja olin siinä huono. Vasta lukioikäisenä vapaa-ajallani aloin kiinnostua siitä enemmän ja aloin lukemaan myös englanninkielisiä matelijakirjoja. Kissaharrastuksen myötä englannin kielen taitoni laajeni entisestään.

Liskot ovat vaikuttaneet minuun myös siten, että niiden(kin) ansiosta en ole koskaan päässyt alkoholin makuun. Lapsuudenkodissani minulla oli Täpyn terraario suoraan huoneeni oven vieressä enkä halunnut aloittaa juomista edes pienissä määrin, jotten vahingossakaan aiheuttaisi tahatonta vahinkoa Täpylle ja toki myös rahaa jäisi enemmän eläinharrastukseen ilman alkoholia. Ja eläinharrastukseen ylimääräinen raha on pitkälti mennytkin, sillä minulle tuli Täpyn ja kääpiöparta-agama -Avan lisäksi vielä kolme liskoa, kääpiöparta-agama Mia (2008) ja leopardigekot Shanti ja Dania (2010). 2011 kissaharrastus pääsi viimein kunnolla käyntiin ensimmäisen kissani myötä.


Samana vuonna (2008) kun pääsin herppi.netin foorumin makuun, liityin myös lemmikkieläingalleria Petsieen. Aluksi liikuskelin vain kuvien ja ehkä ryhmienkin puolella, mutta pian päädyin Petsien keskustelufoorumillekin ja aloin lukemaan myös kissakeskusteluja, joiden toivoin lievittävän edes hiukan kroonista kissakuumettani ja olin utelias lukemaan minkälaisia keskusteluja kissoista käytiin. Keskusteluja lukemalla selvisi, että kissatiedossani oli paaaaaljon parannettavaa. Petsie loi minulle vahvan pohjan uudenlaiselle, vastuulliselle, kissanhoitotiedolle. Opin paljon uusia asioita ja aloin myös ajattelemaan kriittisesti.

Foorumikeskustelut ovat itsessäänkin opettaneet minulle paljon. Ne ovat opettaneet minulle ihmisten kanssa toimimista. Minkälainen on oikeasti kehittävä keskustelu ja miten haluan kohdella muita. Eli toisin sanoen on antanut sosiaalisia taitoja.

Ennen kaikkeahan eläinharrastus on antanut minulle ihan hurjasti sisältöä elämään. Suurin osa siitä on positiivista, mutta negatiiviseltakaan sisällöltä ei olla vältytty. Mutta ajattelen ne kokemuksena siinä missä positiivisetkin. Mikään kokemus ei ole hyödytön, vaikka toki sitä tekee kaikkensa, että ikävät kokemukset pysyisivät minimissään. 

En tiedä minkälainen henkilö olisin tai mitä nyt tekisin ilman eläimiä, ne ovat... no, elämäni. On ilo kokea onnistumisen tunteita eläinten kanssa ja nähdä miten ne nauttivat olostaan ja tekemisestä. Minusta on myös erittäin innostavaa, ettei oppiminen (niin minulla kuin kissoillakaan) lopu koskaan. Se on yksi iso osa, joka pitää harrastusta koskevaa liekkiä yllä. Jatkuva itsensä kehittäminen. Ja koska olen kotona viihtyvää tyyppiä, kissat pitävät huolen siitä, että koko päivä ei kuitenkaan kulu tietokoneen ääressä. Niin kissat kuin liskotkin ovat taatusti antaneet runsaasti elämääni lisävuosia huvituksillaan. Harrastuksen myötä olen päässyt myös tutustumaan moniin upeisiin kissa- ja ihmispersooniin.


Haastan mukaan:

Viiruvarpaat (haastespämmi, hoho)

18 kommenttia:

  1. Kiitos haasteesta, yritän vastailla jossain vaiheessa jotain. :)

    VastaaPoista
  2. Tosi mielenkiintoinen postaus, mä olen aina luullut että ensin oli kissat ja sitten liskot mutta olinkin ihan väärässä !

    Kiitos haasteesta, oetaan se mukaan ja yritetään saada aikaan yhtä mielenkiintoinen juttu kun sulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tykkäsit! :) Joo, lismut on olleet mukana kuvioissa vähän pidempään. :D

      Mahtavaa! :) Innolla odotellen!

      Poista
  3. tätä oli kiva lukea! Mutta en tiedä otanko haasteen vastaan.. En varmaan saisi yhtään mielenkiintoista tekstiä aikaiseksi.. :') Oon ihan huono tämmösissä.. :( Mutta harkitsemme ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäsit! Ihan taatusti saat ja vastaus voi olla lyhytkin, jos ei halua selitellä ummet ja lammet. :D Olisi kiva lukea sinunkin versio! :)

      Poista
  4. Mukava lukea! Kiva kun jaoit tämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäsit! :) Oli kiva kirjoitella.

      Poista
  5. Mukavaa lukea tällaisia juttuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin! :) Aika vähän tässä haasteessa taitaa olla nyt vastaajia, joten toivon mukaan vastaajien määrä lisääntyy!

      Poista
  6. Olipas mielenkiintoinen teksti. :) Eläimistä on paljon iloa.

    VastaaPoista
  7. Tästä tuli mukava olo:) Mutta siis kuinka kauan nuo liskot oikein elävät? Ei ihan lyhytikäisiä vissiin :-/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! :) Elinikä vaihtelee lajeittain, mutta pitkälti elävät saman verran mitä koirat ja kissatkin. Leopardigekkojen odotettavissa oleva elinikä on 15-20 vuotta ja kääpiöparta-agamien 6-10. :)

      Poista
  8. Kiva postaus. Itselleni liskot on vaikea ajatus, mutta tosi kiva, että pääsee toisten kautta seuraamaan ja ehkö jopa oppimaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika monia vieroksuttaa juurikin se outous, nämä on oikeasti ihan mahtavia kiehtovia kavereita! :)

      Poista
  9. Mukava postaus! Kiitos haasteesta, toteutan sen heti kun ehdin! :D

    VastaaPoista