Herkkukaapin sisältö

Noran lukuisten allergiakohteiden vuoksi meillä ollaan syöty vain kalaherkkuja, mitkä käyvät kaikille kolmelle kisulle. Tämä on minusta helpointa, sillä temppuillessa ja eritoten nameja heitellessä on kätevää kun purkkeja ei tarvi vaihdella kissakohtaisesti eikä jännittää meneekö herkku vahingossa väärään suuhun.

Meillä toimi pitkän aikaa vakisuperherkkuna Bilanxin pakastekuivattu turska, jonka saatavuus yhtäkkiä loppui keväällä ainakin meidän alueelta. Harmiksemme näytti ja näyttää yhä siltä, että turskaherkkujen tuotanto on lopetettu kokonaan, sillä niitä ei vieläkään näy kaupoissa eikä netissäkään. Bilanxin krilliherkkuja sen sijaan on, mutta niiden maistuvuus ei ole yhtä hyvä.

Keväällä ehkäpä juuri tuotannon loppumisesta johtuen eräässä verkkokaupassa oli suuri ale, jossa normaalihinnaltaan 5 € turskapurkin saikin vain euron hintaan. Äitini tilasi purkkeja ison kasan, josta mekin saimme osamme ja niillä pärjäsimme viime kuun alkuun asti. Purkkien parasta ennen -päiväys oli marraskuulle, mutta jo lokakuun alussa sisältö haisi heti ensiavaamisella härskiintyneelle, joten heitin 3 purkkia roskiin.

Siitä alkoikin sitten pohtiminen mistä saada yhtä hyvää, sopivia ja sopivan kokoisia treeninameja. Yhtenä vaihtoehtona oli Planet Petin pakastekuivattu kala -herkut, joita meillä on joskus syötykin hyvällä maistuvuudella ja sopivuudella. Planet Petiä ei kuitenkaan saa meidän paikkakunnalta, joten kävin ennen nettivalikoimiin syventymistä tarkistamassa mahtaisiko Mustista ja Mirristä löytyä jotain sopivaa.

Vähän kuten muistelinkin ja aavistelinkin, M&M'ssä ei ollut sopivaa herkkua. Thriven pakastekuivattu kala on liian isoa palkkioksi ja tavallinen kuivattu tonnikala ei ole ainakaan Noran mielestä maistuva. Koska kalaherkkuja ei ollut sopivina, päätin katsella vielä löytyykö esim. jänistä. Ja ihme kyllä sitä löytyi pakastekuivatun maksan muodossa! Noralta olen testannut kanin vain märkäruokana, jossa oli mukana kasviksia, joten täyttä varmuutta sopivuudesta ei ollut (kanimärkäruuasta tuli oireita), kuten ei myöskään Rakun osalta.

Annoin ensimmäiset maistiaiset jo heti samana päivänä. Maksan huonona puolena on, että pakastekuivatussa A-vitamiinimäärä on vielä entisellään (peruskuivatussa voi laskea jopa 50 %), joten sitä ei voisi syöttää runsain määrin jatkuvasti. Minun oli siis joka tapauksessa suunnattava katse verkkotarjonnan puoleen, mutta jäniksenmaksa toimi hyvänä sijaisena. Me taidettiin mennä viikko ilman herkkuja turskan loppumisen jälkeen ja oli turhauttavaa silloin kun halutti temppuilla kisujen kanssa, mutta sopivien herkkujen puuttumisen vuoksi ei pystytty.

Kissat rakastuivat jäniksenmaksaan, mutta lopetin sen antamisen muutaman päivän päästä aloituksesta. Nora ei alkanut rapsuttelemaan korviaan useammin, mutta silloin kun se rapsutti, se tunki jalkaansa syvemmälle korvaan mitä aiemmin. Rakullakin töhnäsi ensin toinen korva ja sitten toinen eri päivinä, joten lopetin jäniksen annon siltäkin. Onneksi olin tässä vaiheessa tehnyt jo kalaherkkutilauksen.

Kalaherkut tulivat, mutta ne eivät olleet täysin niitä mitä olin tilannut. Tuote oli sinänsä oikea, mutta sain päiväystuotteita, vaikka olin tilannut normaalihintaisia tuotteita, missä ei ollut päiväyshuomiomerkintää. Olin tilannut 7 pussia herkkuja, jotta ne kestäisivät pitkään enkä millään ehtisi syöttää päiväysherkkuja pois ajoissa. Otin yhteyttä asiakaspalveluun ja sain pitää herkut hyvityksenä ja he lähettivät oikeat tuotteet matkaan. Osan herkuista (ja mukanatulleet pari pientä kaupanpäällismaistiaisraksupussia) lahjoitin eläinsuojeluun.

Kalaherkut olivat maistuvia, mutta Rakun korvien töhnintä ei lakannut ja korvat myös haisivat. Olin toki ajatellut syöttää ensin päiväysherkut pois ennen tuoreempiin siirtymistä, mutta ajattelin kokeilla onko kutinan syy vanhahtavissa herkuissa. Heti kun oikeat tuotteet tulivat, siirryimme niihin.

Päiväysherkut vs tuoreemmat herkut

Ensin siirtyminen tuoreempiin näytti toimivan, mutta töhnintä ja haju tulivat pian takaisin. Päätin testata onko vika ylipäätään noissa herkuissa ja kävin ostamassa Coucoun pakastekuivattua kanaa (Raku olisi pystynyt syömään meiltä jo ennestään löytyviä katkarapuherkkuja, mutta ne eivät toimineet ruokahalun herättäjänä sydänaterian päällä). Yrityksistä huolimatta meillä siis ajauduttiin kahden eri herkun käyttöön. Kanaherkku näyttää kuitenkin toimivan, sillä töhnintä ja haju ovat pysyneet kurissa. Nora syö nyt treeninameina Planet Petin kalaherkkuja ja Raku Coucoun kanaherkkuja. Haiku on toistaiseksi syönyt samaa kuin Nora. Pakastekuivatun jäniksenmaksan Haiku syö pois pääasiassa kynsienleikkuupalkkioina.

Planet Petin tuoreemmat herkut ovat kooltaan isoja, mutta ne on helppo halkaista sopivimmiksi paloiksi.

Herkkukaapin sisältö (miinus Coucoun kana)

Mitä itse otsikkoon tulee ja tarina tiivistetysti, meillä on täten kertynyt kaapiin iso kasa herkkuja. Naurattaa niihin liittyvät ruokintasäännöt, mitä voisi myös kuvailla kissanhoitajan painajaisena:

• 9 pussia Planet Petin pakastekuivattua kalaa, mitä vain Haiku ja Nora saavat syödä
• 1 purkki Thriven pakastekuivattua katkarapua, mitä vain Haiku ja Raku saavat syödä
• 1 pussi poronliharouhetikkuja, mitä oikeastaan teoriassa kaikki saavat syödä, mutta tikut sotkee eikä täten ole hyviä treeniherkkuja. Annan näitä vain Noralle.
• 1 pussi Trick & Treat pakastekuivattua jäniksenmaksaa, mitä vain Haiku saa syödä
• 1 pussi Coucou! pakastekuivattua kanaa, mitä vain Haiku ja Raku saavat syödä

Eiköhän näillä hetki pärjätä. :D

Raku haistoi pääpotin Nose Work -treeneissä