Lugolin jodi

Huhtikuusta lähtien Raku ja Nora söivät jodilisänä Jozon jodioitua mineraalisuolaa merileväallergian vuoksi. Mineraalisuola on melko voimakkaan makuista, joten totutus piti tehdä todella hissukseen. Minulla itselläni ei ollut mitään ongelmaa vajaan annoksen kanssa, mutta kun viimein pääsimme täyteen annostukseen (Rakulle 2 g/pv), se oli minusta turhan iso. 2 g laitettuna 50 g ruoka-annoksen päälle tuntui liialliselta, mutta myöskään jakaminen kahdelle aterialle ei tuntunut lainkaan houkuttelevalta, sehän "pilaisi" kahden aterian maun. Kissoilla itseillään, varsinkaan Rakulla, ei ollut tottumisen jälkeen ongelmia moisen suolamäärän syömisessä, mutta itseäni soimasi huono omatunto sellaisen määrän laittamisesta.

Raakaruokintaryhmässä joku vinkkasi nestemäisestä jodivalmisteesta Lugolin jodista ja tilasin sen meille testiin. Lugolin Jodia saa ainakin Lootuskaupasta ja tilaamallakin Luontaisvoimasta. Lugolin saapui meille heinäkuun alussa.

Lugolin jodin tosi hyvä puoli on, että se sisältää ainoastaan vettä ja jodia (jodia ja natriumjodidia), joten sen teoriassa pitäisi olla allergiaystävällinen tuote. Sitä pitää laimentaa vielä reippaasti kotonakin, sillä yksi tippa sisältää jopa 2700 ug jodia. Laimennus tehdään sekoittamalla 1 tippa 1 dl veteen. Laimennettuna jodia on 27,6 ug/ml. Kissan jodintarve on 22 ug/painokilo eli jodilisää tarvitaan 0,8 ml/painokilo/pv.

Tippa juuri laitettuna

Ensimmäisenä päivänä neste oli varsin tummaa, kuten kuvasta näkyy, ja voimakkaan makuista (maistoin, muistutti paljon jodioitua mineraalisuolaa) mutta 2 päivää myöhemmin neste haalistui lähes värittömäksi eikä makukaan ollut enää niin voimakas. Yritin löytää netistä tietoa vaikuttaako haaleneminen jodin määrään, mutta en löytänyt asiasta väitteitä tai tutkimuksia puolesta enkä vastaan. Kysyin asiaa Lootuskaupalta ja sieltä vastattiin, että valmistajan mukaan haaleneminen johtuu hapetuksesta eikä vaikuta jodin määrään.

2 pv myöhemmin

Suht voimakkaan maun vuoksi en laittanut heti alkuun koko annosta, vaan vain pienen tipan maistiaisiksi. Kisuilla varmasti auttoi se, että ne olivat jo tottuneet mineraalisuolan makuun eikä täten uusi jodilisä vaikuttanut lainkaan niiden ruokahaluun. 3 pv päästä aloituksesta kisut saivatkin jo täyttä annostusta.

Noralle oli helppo laittaa jodilisä raksujen vesikastikkeen joukkoon ja märkäruuan päälle

Jodilisä fileen päällä

Vaikka Lugolin jodi kuulostaakin allergiaystävälliseltä tuotteelta, niin sitä se ei valitettavasti tuntunut olevan. Olisikohan ollut 3 viikkoa käytön aloituksen jälkeen kun Noralla alkoi korvat kutisemaan normaalia enemmän. Rakulla taasen korvat töhni suht usein. Tässä kuukausien aikana olen poistanut Lugolin jodin 3 kertaa ruokavaliosta nähdäkseni johtuuko oireet siitä. Nyt kolmannen kerran jälkeen siirryimme viimein lopullisesti Jozoon, sillä Noran ohimon vieno punoitus katosi Lugolin poistumisen myötä.

Se hyvä tässä kokeilussa kuitenkin oli, että nyt kun Lugolin on testattu, se ilmeisesti sai rauhoitettua minut mineraalisuolan käytön osalta eikä täyden annostuksen laittaminen ruokaan tunnu enää lainkaan pahalta.

Mineraalisuolaan paluun jälkeen huomaa, että Lugolin jodin maku oli enemmän kissojen mieleen, vaikka ne syövätkin kiltisti myös mineraalisuolaa. Maun lisäksi Lugolin jodin vahvuus (ja heikkous) oli suuri nestemäärä. Jodin lisänä tuli annettua myös ekstranestettä. Heikkoudeksi tämän kuitenkin teki se, että jodi oli vaikea saada pysymään koko annostuksena palalihan päällä eikä Raku ollut kiinnostunut lipittämään jodilisää sellaisenaan. Noralle täyden annostuksen saaminen oli helpompaa kun Noran vesikastikkeessa on ruuan ansiosta sen verran makua, että tyttö juo mielellään vesikastikkeen kokonaan.