Blogimme tarina

Saimme Tassulinnalta ja Penan paikalta haasteen kertoa blogimme tarinan.

5.9.2011 koitti viimein se kauan ja hartaasti odotettu hetki kun sain oman kissan. Elämä pienen kissan kanssa oli niin ihanaa ja ihmeellistä, että spämmäsin facebookiin kissakuvia ja lyhyitä kuulumisia muistaakseni päivittäin. Se oli kivaa hetken aikaa, kunnes minulle tuli halu kertoa kuulumisia ja ylipäätään meidän elämästä vähän monisanaisemmin. Niitä olisi kiva palata lukemaan sitten vanhemmalla iällä. Facebook ei ollut sopiva alusta siihen, joten katse suuntautui blogipalveluiden suuntaan. Blogin perustaminen ja kirjoittaminen oli minulle jo tuttua kouluni kautta, jossa olin eräällä kurssilla testaillut ja vertaillut eri blogipalveluja. Blogger oli minusta käytettävyydeltään mukavin ja selkein, joten perustin blogin tänne. Ensimmäisen blogikirjoitukseni julkaisin 18.9.11.

Tuohon aikaan en kirjoitellut vielä erityisen aktiivisesti ja juuri viikkoa ennen Rakun tuloa blogi jäi puolen vuoden päivitystauolle. Kun kirjoitusvimma taas iski, muistan kuinka kovasti pähkäilin sen kanssa miten minun olisi järkevintä palata tauolta kun niin paljon oli tapahtunut puolen vuoden aikana. Lopulta päädyin vain suoraan kertomaan meidän sen hetken kuulumisia. Niihin aikoihin (kesä 2012) kiinnostuin myös kissojen pienpetoraakaruokinnasta ja aloin muuttamaan meidän raakaruokapuolta enemmän siihen suuntaan. Kisut olivat tuolloin vielä puoliraakaruokinnalla.

Let the beat drop!

Ensimmäisen blogikommenttimme saimme 5.8.2012. Siitä alkoi yleensäkin aktiivisempi kommentointi, joten ilmeisesti blogi alkoi tuolloin saamaan enemmän lukijoita. Blogitekstien julkaisuaktiivisuus nousi huomattavasti vasta 2013 keväällä ja oli korkeimmillaan vuonna 2014. Tänä vuonna tahti on ollut taas hieman rauhallisempi, mutta minun makuuni juuri sopiva ja tässä olisi tavoitteena pysyä.

Pikku-Raku: "Älä säikyttele!"

Varsinaisena blogin taitekohtana sanoisin pienpetoraakaruokinnasta kiinnostumisen, sen kautta avautui ovi aihetta käsittelevien asiatekstien kirjoittamiselle. Kisujen ollessa vielä perinteisellä raakaruokatarjonnalla halusin kovasti kirjoitella asiatekstejä aiheesta, mutta tuntui, ettei minulla ollut mitään uutta tarjottavaa aiheeseen liittyen kun netti oli jo pullollaan toisiaan toistavia ohjeita. Pienpetoraakaruokinnasta taasen ei löytynyt kuin lyhyitä mainintoja suomeksi. Asiatekstien kirjoittamiseen ja raakaruokintaan tarkemmin perehtymiseen jäinkin nopeasti koukkuun.

Asiatekstien kirjoittamisen kautta aloin kiinnittämään huomiota myös muiden blogitekstieni kielioppiin ja päätin ottaa virallisemman linjan tavallisissa julkaisuissakin. Aloin kiinnittämään huomiota mm. sanajärjestykseen sekä pyrin vähentämään hymiöiden, turhien täytesanojen sekä murteen  käytön minimiin.

"Tuus alas sieltä!"

Vaikka alussa kirjoittelinkin julkaisuja rennommalla otteella, minulla oli ollut jo ihan alusta asti periaate, etten laita sanoja kissojen suihin. Monessa blogissa vähintään kuvatekstit olivat kuitenkin kirjoitettuna kissan näkökulmasta ja minäkin aloin hiljalleen kiinnostumaan ideasta. Puheenvuorot toivat mukavaa elävyyttä ja syvyyttä teksteihin. Puheenvuorot tuli meillä mukaan aika vaivihkaa ja olen tosi iloinen, että päätin ottaa ne mukaan. Nykyään blogin kirjoitustyylilinja on puolivirallinen. Koitan yhä välttää hymiöitä ja pitää murteet pois tekstistä, mutta suhtaudun tekstien kirjoittamiseen kuitenkin aiempaa huolettomammin eikä esimerkiksi tekstien oikolukemisessa ja muokkailussa kestä enää läheskään niin kauaa kuin vielä ehkä vuosi sitten.

Harmillista myöntää, mutten yhtään muista miten olin tarinamme alkutaipaleella vuorovaikutuksessa muihin kissablogeihin. On kuitenkin ollut ilo huomata miten kissablogien määrä on kasvanut aina enemmän ja enemmän mikä näkyy jo lukulistani kiitettävänä pituutena. On aina ilo lukea ja kommentoida toisten kisujen kuulumisia ja kommentteja on aina ihana saada itsekin, ne piristivät suuresti. Kissablogimaailmassa vallitsee mahtava yhteisöllisyys mikä tekee bloggaamisesta erityisen mielekästä, ihan kuin en olisi koukussa jo muutenkin.

"Nyt on SINUN vuorosi!"

Ainakin jo lähes kaikki ovat tainneet jo haasteen saadakin, mutta haittaneeko tuo, jos joku saa haasteen kahdesti, jos ei ole vielä vastannut. Meiltä haasteen saa:

Viiruvarpaat

Nethel-Estel

Tassunjälkiä sydämessä

 Harmitonta ja Huoletonta elämää

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.

3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.

4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.

5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.