Jännitystä

Raku on onneksi antanut jo anteeksi kamalan eläinlääkärireissun ja on käytökseltään oma itsensä. :) Rakulla alkoi korvien lotina heti kotiuduttuamme eläinlääkärireissulta ja laitoin varalta senkin korvatippakuurille tulehduksen varalta. Lotina kuitenkin loppui jo torstaina, joten pidin kuurin vain lauantaihin. En halua turhaan stressata Rakua, jos kuurille ei olekaan tarve. Saatetaan testauttaa korvat sitten kun saadaan aika asemalle, jossa myös hampaat tutkitaan.

Toinen syy tippakuurin lopetukselle on, etten tahdo viedä Rakua uudestaan eläinlääkäriin kuurin ollessa päällä. Kissa olisi jo valmiiksi stressaantunut ja korvat kosteina. Joudumme menemään julkisilla toiselle paikkakunnalle, joten saattaisi tulla nuhainen kissa takaisin. Ja/tai enemmän korvaongelmainen. Rakun hampaat ovat vaivanneet minua koko viikon ja haluan tutkimuksiin mahdollisimman pian. Entistä enemmän, sillä reissun jälkeen Rakulle ei ole maistunut ruoka entiseen malliin. Se saattaa jättää aterioita väliin ja tänäänkin vain näykki ruokaansa. Sentään iltapalana ollut keltuainen/lohiöljy-sekoitus meni kokonaan (alunperin mukana oli myös broilerin jauhelihaa, mutta jouduin ottamaan sen pois). Syynä voi olla myös stressi, sillä Raku on reissun jälkeen myös oksennellut karvapalloja joinain aamuina. Rakulta lähtee paljon karvaa stressaantuneena.

Niin tai näin, 2 viikkoa jatkotutkimuksiin kuulostaa liian pitkältä ajalta. Mitä nopeammin pääsemme, sitä parempi. Mieluusti ma-ke akselilla, huomenna soitankin pari asemaa läpi, josko jommastakummasta saisi ajan näin lyhyellä varoitusajalla.

Minua jännittää kovasti julkisilla meno. En ole koskaan matkustanut yksin lemmikin kanssa. Mietin pitkään olisiko bussi vai juna parempi vaihtoehto (ellasema(t) 100 km päässä). Bussi on minulle mukavampi vaihtoehto ja todennäköisesti halvempi, mutta se kestää pidempään ja on rauhattomampi. Bussilla on kuitenkin myös monipuolisemmat kulkuajat, joten päädyin bussiin. Kaupungissa on onneksi bussi- ja rautatieasema lähekkäin ja eläinlääkärivaihtoehtoni max. 500 m päässä asemilta. Toista on asumassani kaupungissa, jossa käyttämäni eläinlääkärit on 20 km päässä keskustasta....

Raku kävi tutkimassa uuden paikan

Stressasin tulevaa matkaa koko tämän päivän (saattanut sekin vaikuttaa Rakun ruokahaluun), mutta onneksi erään puhelun jälkeen olo helpotti ja nyt voin taas rentoutua. Eiköhän reissu hyvin mene ja tuli tulokseksi mitä tahansa, ainakin on sitten kivi pois sydämeltä kun tietää mikä poikaa vaivaa vai vaivaako mikään. Toki toivon, ettei siellä olisi eläinlääkärin arvelemaa syöpymää. Google on kuitenkin paljastanut kamalia lukuja syöpymän yleisyydestä ja puhkeamis/toteamisiästä, joten saattaa hyvinkin tosiaan syöpymää siellä olla...

Saadakseni ajatuksia muualle, olen tänään leikkinyt uuden kännykkäni kameran kanssa. Sain viimein päätettyä minkä kännykän tilaan joululahjarahoillani ja nyt kun se on tullut, olen tykännyt siitä todella paljon. Toimii huomattavasti paremmin kuin vanha kännykkäni ja kamerakin on parempi. Mikä kivointa, siinä on salama!

"No niin Raku, otahan edustava ilme!"

Nora tarkkailee Täpy-liskoa :)

"Kyllä tää vahtiminen on rankkaa..."

Ostin vähän aika sitten kirpparilta kivankuuloisen kirjan: Perheeseemme kuuluu leijona. Kirja on tositarina kauniilla kuvilla varustettuna. Kirjoitettu 1960-luvulla ja tuoksuu kerrassaan hurmaavasti vanhalle kirjalle. Haikukin ilmeisesti rakastaa tuoksua, sillä jo pariin otteeseen kirjaa lukiessani se on tullut kiehnäämään ja nuuskii kirjan ihan voimalla läpi. 

Omimisyritystä havaittavissa

"Tämä on nyt minun"

Tiesin jo kirjan ostaessani, etten pety. Kirja on todella mielenkiintoisesti kirjoitettu ja kuvat erittäin mukava lisä. Kirja kertoo pariskunnasta, joka ottaa 3 orpoa leijonanpentua asumaan luokseen. Kirjassa seurataan pentujen kasvua ja ruokintanäkökulman kannalta olen erittäin onnellinen siitä, että he ovat ottaneet leijonien luontaisen ravinnon hyvin huomioon. Siihen asti mitä olen lukenut, leijonille ei ole tarjottu mitään eläinkunnasta poikkeavaa. Ihan pentuina ne saivat vain nestemäistä ruokaa, kuten maitoa ja kalanmaksaöljyä. Hieman kasvettuaan myös raakaa jauhelihaa ja vielä myöhemmin kunnon lihanpaloja, ydinluita ja rustoja. Tosi fiksua oli myös tarjota ruuat raakana, mutta kaipa he luonnon keskellä elävinä tiesivätkin, ettei ruuantähteet, kasvituotteet ja kypsennetyt ruuat kuulu petojen ruokavalioon. Kirjalle on myös jatko-osa, joka sekin oli tarjolla kirpparilla ja nyt harmittaa kun en ostanut sitä. Ehkä se tulee vielä joskus vastaan.