Ei niin mukava eläinlääkärireissu

Toissapäivänä oli viimein aika viedä Raku vuosirokotuksiin ja Nora lähti mukaan tutkimuksia varten. Noralta halusin otatuttaa virtsanäytteen ja korvanäytteen, joten en voinut laittaa kissoja samaan koppaan, sillä ei ollut varmuutta rauhoitetaanko Noraa virtsanäytettä varten. Nälkäinen ja pökkyräinen kissa ei välttämättä ole se mukavin koppakaveri, vaikka Raku saakin todella paljon turvaa Noran läsnäolosta.

Kisut matkustivat siis omissa kopissaan, Nora hiljaisena ja uteliaana, Rakua pelotti hirmuisesti ja kotona ennen lähtöä se koitti murtautua kopasta ulos. Matkalla se meni viltin alle piiloon ja kyhjötti nurkassa.

Odotushuoneessa: "Millonkas pääsee ulos?"

Eläinlääkärillä Nora oli ensimmäisenä vuorossa. Halusin tutkituttaa sen korvat, sillä ne ovat kutisseet todella paljon jo oikeastaan kasvattajalta lähtien, mutta marraskuussa se aloitti myös ohimon raapimisen. Kasvattajan mukaan Noralla ei ole allergioita eikä sitä muistaakseni ole myöskään ihan lähisuvussa, joten oletin raapimisen olevan Noralle normaalia (curleilla erittyy korvavahaa normaalikorvaisia kissoja enemmän johtuen ahtaammista korvakäytävistä) ja ohimonraapimisen kuivasta huoneilmasta. Terve korva kuitenkin puskee vahan itsestään ulos ja toki tässä voi esiintyä korvan raapimista. Töhnää ei ole korvista tullut eikä tulehdustakaan siellä ole, sillä meille tullessaan laitoin Noran varalta Canofite vet-korvatippakuurille, mutta sillä ei suuremmin ollut vaikutusta. Rakun kasvattaja käväisi meillä pikaisesti viime kuun alussa ja ehdotti allergiaa kutinan syyksi. Ajatus jäi muhimaan mieleeni, mutta en halunnut aloittaa eliminaatiodieettiä ennen labratutkimuksia. Korvanäytteestä löytyi kuin löytyikin hitunen hiivaa ja kokkibakteereja ja tyttö joutui korvatippakuurille. Siipikarja poistuu nyt toistaiseksi ruokavaliosta, katsotaan muutaman kuukauden päästä, josko varmentaisin asian vielä. En mielelläni vaihtaisi siipikarjaa ainakaan kokonaan pois, toivonmukaan saisin ainakin kalkkunan pidettyä vielä mukana.

Tämä kyseinen eläinlääkäri oli meillä viime vuonnakin kun Rakun allergia ja hiiva todettiin ja hän oli asiallisena silloin, joten tuli täytenä yllätyksenä eläinlääkärin tympeä asenne tällä reissulla. Tutkimusten alussa sain kuulla kommentteja kuten "En ymmärrä miksi tätä rotua on lähdetty jalostamaan" ja "korvien ei kuuluisi tehdä näin (erittää korvavahaa)". Yleensäkin eläinlääkärin asenne rotua kohtaan oli hyvin negatiivinen, mikä veti kyllä mielen apeaksi. Itse jos olisin eläinlääkäri, minulle ei tulisi mieleenkään arvostella asiakkaan rotua ainakaan ääneen hänen kuulleen. Kissoja kohtaan hän sentään oli ystävällinen ja käynnin loppupuolella asennekin oli vähän rennompi, mutta se ei tunnelmaa parantanut. 

Noralta halusin ottaa myös virtsanäytteen, sillä helmikuun alusta maaliskuun loppuun asti Nora on pissanut yhden hiekkalaatikon viereen kerran viikossa tai kahdessa (ironista, että tämä alkoi vähän sen jälkeen kun foorumilla käytiin pitkä pissakeskustelu, jonka jälkeen kiitin onneani, ettei meillä ole hutispissaongelmaa). Alunperin tämä lähti likaisesta hiekkalaatikosta kun en ehtinyt ajoissa haisevaa laatikkoa pestä, mutta kun olin pessyt laatikon huolella ja vaihtanut hiekatkin, pissa ilmestyi silti viikon päästä taas laatikon viereen. Pidin tarkkaa silmää tämän jälkeen Noran suhteen (tiesin pissaajan olevan Nora, sillä tyttö on välillä vahingossa pissannut laidan yli kun on pyrkiny liian lähelle laatikon reunaa) eikä mitään kipuja tai epämukavuutta ollut vessakäynneillä havaittavissa, pissakin tuli heti ja esteettä. Tämän vuoksi en ollut vielä kovin huolissani, vaikka tottakai vaihtoehdot alkoivat vilistää mielessäni. Kiteitä ei pitäisi olla estettömän tulon vuoksi, mutta entäs tulehdus? Bakteeritulehdukset ovat kissoille harvinaisia ja niihinkin liittyy kipua yms selkeähköjä merkkejä. Entäs idiopaattinen kystiitti, joka on stressiperäinen virtsatietulehdus? Se kuulosti todennäköisimmältä, mutta siihen ei oikeastaan lääketieteellistä hoitoa ole, stressiperäinen kun on. Nesteen lisääminen ruokavalioon pitäisi auttaa, mutta Nora saa nestettä ruuasta ja juo myös ahkerasti itse kupista. Joten ei siitäkään pitäisi olla kiinni. Oireiluhan kyllä sattui parin kuukauden työjaksoni ajaksi, joten suuri rutiininmuutos saattoi olla syynä. Helmikuussa Nora aloitti myös seisaaltaan pissaamisen ja pissaili hiekkalaatikon seiniin, mistä johtuen toki hiekkalaatikko likaantuikin nopeammin. Työjakson ajan laatikkoa saikin siivota normaalia enemmän ja jouduin tyhjentämään paakut aamuin illoin normaalia kertaan päivässä sijaan. 

Nora pissaili paljon seisaaltaan laatikon seinille, mistä johtuen laatikko likaantui nopeaa

Viimeisin väärään paikkaan pissaaminen sattui 21-22.3 välisenä yönä ja sen jälkeen ei onneksi enää mitään. Hiekkalaatikkokin on nykyään paljon puhtaampi ja pystyn taas tyhjentämään sen kerran päivässä. Virtsanmäärässä ei koko episodin aikana ollut muutoksia, vaan kaikki vaikutti normaalilta siltä osin. Uskon vahvasti, että kyseessä tosiaan oli stressi, mutta halusin kuitenkin varmentaa asian.

Nora oli oikein kiltisti näytteenoton ajan. Se laitettiin selälleen tutkimuspöydälle ja karvat ajeltiin näytteenottokohdasta (eipä tarvitse enää miettiä osallistuako vai eikö osallistua heinäkuun kissanäyttelyyn...) ja kahden ihmisen voimin pidettiin se aloillaan kun eläinlääkäri otti ultran ja ruiskun avulla pissanäytteen.  Ei siis tarvittu rauhoitusta. Pikatestistä ei löytynyt mitään, mutta eläinlääkäri sanoi soittavansa tarkemmat tulokset joko seuraavana tai sitä seuraavana päivänä. 

Nora koppaan ja sitten olikin Rakun vuoro. Eläinlääkäri teki yleistarkistuksen ja havaittiin, että Rakulle on tässä neljän kuukauden aikana kertynyt plakkikerros takahampaisiin (plakki ropsutettiin pois joulukuussa). Tämähän tarkoitti, että nyt on pakko ottaa itseä niskasta kiinni ja aloittaa Rakun aktiivinen hampaidenpesu. Se on aina kaatunut siihen, että Raku kyllästyy muutaman päivän päästä ja harjaamisesta tulee osittain tappelua, mikä ei ole mukavaa kummallekaan. Lisäksi Raku puree hammasharjaa, mikä tekee itse harjauksesta vaikeaa.

Eläinlääkäri myös huomautti, että Rakulta puuttuu suusta hampaita, mikä viittaisi hammassyöpymään! Heillä tai muillakaan lähialueella ei ole röngtenlaitetta käytössään, joten hän suositteli, että varaan ajan läheiseen kaupunkiin 100 km päähän tarkempaan tutkimukseen. Voihan! Harmitti kovin, sillä syöpymät ei ole mitään mukavia ja Raku stressasi tästäkin matkasta todella paljon ja nyt pitäisi tehdä vielä pidempi matka lisätutkimuksiin. Ennen lähtöämme eläinläääkäri mainitsi vielä, että Noran kanssa olisi ihan hyvä keskustella korvakäytävän laajentamisesta kirurgisesti, jos kutina ja töhnintä vielä jatkuu vuosia eteenpäin. Hän myös sanoi kirjoittavansa helsinkiläiselle kollegalleen korvista josko hänellä olisi jotain ohjeistusta tähän. Koitin kyllä kertoa, että töhnintä on rodulle ominaista, ei yksilövika, mutta saanen asiasta sähköpostia jossain vaiheessa.

Reissusta ei siis jäänyt alkuunkaan hyviä fiiliksiä. Kotiinpäästyämme Ragnar oli todella peloissaan ja pakeni minua kun koitin lähestyä. Loppupäivän molemmat kissat viettivätkin vaisuina ja minä myös, ainoastaan Haiku oli pirteänä eikä voinut ymmärtää miksi mami on allapäin. Kovasti pörräsi ympärillä, jutteli ja tahtoi huomiota. Tutkin Rakun kuvakansion läpi ja suureksi helpotuksekseni sain todeta, että Rakulla on aina ollut sellaiset hampaat. Tosin tänään kun eläinlääkäri soitti Noran tarkemmat virtsatulokset, hän sanoi nähneensä Rakun suussa jotain epäilyttävää, minkä vuoksi olisi hyvä kuvata suu. Joten saapi nährä tuleeko meille sitten kuitenkin se pidempi reissu eteen. Hammassairaudet on viheliäisiä ja kissa osaa peitellä kipunsa hyvin.

Laitoin Rakunkin varalta korvatippakuurille, sillä sillä on hitusen töhninyt korvat viime päivinä ja reissun jälkeen ne oikein lotisi. Mietin jo eläinlääkärissä, että voitaisiin samalta ottaa kontrollinäyte Rakultakin, mutta eläinlääkärin negatiivisen asenteen vuoksi päädyin olemaan hiljaa. Joten, en tiedä onko siellä taas hiivaa, mutta lotinan vuoksi parempi katsoa kuin katua. Töhninnän aiheuttaja onkin sitten pimennossa, mutta syynä saattaa olla uusi korvanpuhdistusaine (sisältää oliiviöljyä) taikka se meidän ruohotarhamme. Stressi ja/tai kylmyys taisi sitten ihan laukaista korvat.

Jotain hyvää, sentään: Noran pissanäytteestä ei löytynyt mitään eli siltä osin terve tyttö. :) Tässä nyt on kuitenkin 2 curlia tippakuurilla ja Nora ottaakin asian ihan hyvin, mutta Raku ei ole oma itsensä, mikä harmittaa vietävästi. Se ei ole koskaan tykännyt korvienpuhdistamisesta ja nyt kun se tehdään normaalia useammin niin poika on aika surkeana. Onneksi on muuten pitkälti oma itsensä, tosin ei kehrää tai hae huomiota kuten ennen. Kauhulla odotan sitä toista eläinlääkärireissua. Se tehdään kuitenkin vasta kun korvat on taas normaalit.