Viimeinen osa!
Vieläkään ei olla täysin unelmatilanteessa, mutta välit on jo sen verran hyvät, että jos tässä pysyy niin sekin riittää. Kuukauden ajan Hai ja Raku ovat leikiskelleet suhteellisen aktiivisesti, parisen viikkoa painivat n. kerran päivässä, tällä viikolla jostain syystä lähti vähenemään. Leikit alkavat rauhallisesti ja päättyvät siihen että Haiku protestoi. Raku kuitenkin uskoo kun Haiku haluaa lopettaa.
Hai on pari kertaa pessyt Rakua minun nähden. Hippaakin ovat leikkineet painin ohella (Haiku hippana), mutta yhä välillä sähinää. Varsinkin jos Raku hyppää Avan terraarion päälle ja Haiku on siellä nukkumassa. Ainoastaan kerran Haiku yritti häätää Rakua kun poika olisi halunnut jäädä viereen makaamaan. Muuten sähinästä huolimatta on antanut jäädä ja alla oleva kuva onkin ensimmäisen pesutilanne kuukausiin. :)
 |
| 22.10. |
Aww, söpö kuva! :) Hyvä, että kissojen välinen suhde on parantunut ja että ne pystyy pesemäänkin toisiaan. Ehkä meilläkin Hugon ja Jaden välit lähenee kun Hugo pääsee killuttimistaan..
VastaaPoistaToivottavasti! :)
PoistaJes, mahtavaa että tilanne on parantunut noin paljon! On varmasti melko piinallista asua taloudessa, jossa kahden kissan keskinäinen toimeen tuleminen ei ole itsestäänselvää. Purdespörde (joo, näin niitä nimitetään oikeasti) ja Rosmunderikin ovat nyt saaneet kanssakissoja ja kaikkien suhtautumista toisiinsa odotetaan kauhunsekaisella jännityksellä.
VastaaPoistaKyl! Onhan se vähän, vaikka onneksi ei koskaan ole tarvinnut mennä siihen asti, että joutuu harkitsemaan toisesta luopumista. Eli suht rennosti pystyivät elämään silloin "pahempanakin" kautena. :) Harmitti Rakun puolesta kun se tahtoi olla Haikun kaveri ja Haikukin painii vain Rakun kanssa, Hailla Noran kanssa leikit on hippaa ja läimäyttelyä.
PoistaNykyään pystyy mamikin olemaan rennommin kun ei tarvitse välittää satunnaisista murinoista, kun kuitenkin tunteet on enemmän ystävällisiä. Eilen ja tänään Haiku on pessyt Rakua, viimeksi pesujen välillä oli vähintään viikko, eli taas päivässä ollaan menty eteenpäin! :) Toivottavasti teillä kisut hyväksyy tulokkaat. :)
Ihana kuulla positiivisia tarinoita kissojen väleistä ja niiden korjaamisesta! Mikä teillä sai kissojen välit loppujen lopuksi lämpenemään?
VastaaPoistaMeillä siis on kissojen kesken vähän samanlainen (mutta ei yhtä paha) tilanne: Eemeli poikana tykkää painia ja painiessa pureskella niskasta ja kaulasta, Kiira taas ei oikein raisuille leikeille lämpene. Neiti kyllä mörrää ja sähisee kun veli kiusaa tarpeeksi, mutta näistä uhkauksista ei ikinä seuraa mitään, joten sama meno jatkuu varoituksista huolimatta. Nämä katit tulevat kuitenkin muuten hyvin toimeen, pesevät toisiaan päivittäin edes hiukan, välillä nukkuvat sylikkäin eikä kissojen välillä ole kireyttä painitilanteiden ulkopuolella. Ollaan mietitty kolmatta kissaa koska Eemeli ihan selkeästi turhautuu painiseuran puutteesta, mutta toisaalta uusi kissakin herkkis-Kiiran kanssa on vähän huolestava tilanne. On se vaikeaa tämä kissanomistajuus :D
Positiivinen vahvistaminen. :) Haiku sai paljon huomiota ja herkkuja Rakun läsnäollessa ja se alkoi pikkuhiljaa taas siedättyä Rakun läheisyyteen. Nykyäänkin on välillä sähinää, mutta pääosin ovat kavereita ja Raku tottelee hyvin Haikua.
PoistaSe on kurjaa jos ei usko kun toinen sanoo. Omasta kokemuksesta sanon, ettei kannata ainakaan torua kumpaakaan siinä tilanteessa, vaan mieluummin kiinnittää "hyökkääjän" huomio muualle, jotta tilanne raukeaa. Ja varsinkin rauhallisista leikeistä ja kun Eemeli tottelee Kiiraa, niin paljon kehuja.
Kolmas kissa tai ainakin jokin painilelu (kuten Kickeroo http://www.zooplus.fi/shop/kissat/lelut/kissanminttulelut/142589) voisi tosiaan olla hyvä. Jos Kiira ei kunnolla sulata uusia kissakavereita, kannattaa ensin kokeilla tuota lelua, josko siitä Eemeli saisi kivan painikaverin. :D Jos päädytte kolmanteen kissaan niin tsemppiä tutustumisvaiheeseen! Joillakin menee pitkä aika ennen kuin hyväksyvät tulokkaan, meillä Haikulla menee paljon pidempi aika tottua poikaan kuin tyttöön, viimeksi kun aikuinen poika oli meillä, Haiku ei tottunut siihen kuukaudessakaan. Eräällä meni 4 kk ennen kuin kisut hyväksyivät toisensa, mutta kyllä se siitä! :)
Hei ihan mahtavaa! Itse pohdin suunnitelmaa uuden pennun ja Kiiran totuttamiseen, ja ajattelin että voisi olla juurikin hyvä palkata pentua ja Kiiraa rauhallisesta yhdessäolosta. Mietin myös, että Kiiran kanssa voisi koittaa look at that -peliä, koska neiti on hyvin innoissaan naksuttelusta, joten se voisi tuoda neidille itsevarmuutta uuden perheenjäsenen kanssa.
PoistaOnneksi meillä Eemeli on kuitenkin herrasmies, eikä yritä kovin kauaa painia, mutta onhan se silti ikävää että Kiira hermostuu painista ja Eemeli sen puutteesta. Meillä on kaikista parhaiten toiminut se, että yritämme ensin kutsua Eemelin pois ja palkkaamme jos niin tapahtuu. Jos taas Eemeli jatkaa painiyrityksiä, ollaan pidetty pojusta pehmeästi ja rauhallisesti kiinni sen aikaa että Kiira pääsee veljen alta pois ja Eemeli vähän rauhoittuu.
Meillä itseasiassa tämä painihirmu ei yhtään ymmärrä painilelujen päälle! :D Kiira potkii välillä kissanminttuhuuruissa kickeroota innolla, mutta Eemeli vaan ei tajua. Paini-intoisten kaverien kanssa taas pitää painia ja riehua hirveällä tohinalla. Itsellänikin on jotenkin sellainen mutu että Kiira voisi sopeutua nopeammin tyttöön, vaikka monet sanovat että tytöt olisivat keskenään hankalampia totuttaa, tytöt kun taitavat usein olla vähän vähemmän päällekäyviä kuin pojat. Poika kuitenkin saattaisi olla Eemelin kannalta parempi vaihtoehto, että leikit olisivat mahdollisimman samanlaisia.
Kannattaa ehdottomasti palkata. :) Muutenkin Kiiralle paljon rapsuja pennun läsnäollessa ja kehuja toki myös ja just mukavaa tekemistä. Itsevarmuus nousee kun nostat Kiiran pennun yläpuolelle ja varmistat sen aseman perheessä. Kiiraa ei syrjäytetä, vaikka uusi kissa onkin talossa.
PoistaHyvä että olet pysynyt rauhallisena erotustilanteissa. :) Miekin jouduin muutamaan otteesen erottamaan nämä pehmeästi toisistaan ja rauhallinen lähestymistapa vaikuttaa paljon. Pehmeissä erotuksissa kummallekaan ei jäänyt pahaa makua suuhun, mutta jos jompaakumpaa torui/erotus oli vähänkään kovakouraisempi, tilanne otti heti takapakkia kun Haiku katsoi, että Rakun leikkiyritykset vaikuttavat negatiivisesti minuun eli Rakusta kannattaa pysyä kaukana.
Onpa hassu. :D Ei meilläkään tosin Raku hirveästi leiki painileluilla tai edes matolla, mutta se ei onneksi edes turhaudu painikaverin puutteesta tai pikemminkin kestävän painikaverin puutteesta. Haiku kyllä lähtee painiin mielellään, mutta välillä menee vain 2 sekuntia kun se jo huutaa peliä seis. Meillä tytöt eivät paini keskenään, mutta niillä on syvempi suhde eivätkä oikeastaan koskaan sähise toisilleen. Rakulle molemmat sähisevät joskus pelkästä lähelletulosta. Poika on niin kiltti että se silloin väistää eikä lähde kokeilemaan rajoja. Mutta ehkä poikapoika-pari tulisi toimeen yhtä hyvin kuin tyttötyttö. Olen kuullut, että tyttö ja poika tulevat parhaiten keskenään toimeen, muttei tässä taloudessa ainakaan. :D Kaikki ovat kavereita keskenään ja toisten kanssa leikitään eri leikkejä, mutta tosiaan sähinät tulee vain Rakulle. :D