Kissat eivät ole koristeita asunnossa, vaan asunnon sielu. Meillä sielu näkyy huonekaluissa ja minussa, mitä äitini jaksaa kauhistella. Minusta taasen on hienoa että kissojen olemassaolo näkyy, oli se sitten repaleisia tekstiilejä tai karvoja takissa ja tuolien pehmusteissa. En näe mitään syytä peitellä kissojeni olemassaoloa rullaamalla kissankarvat takista kun niitä siihen ilmestyy (toki aina välillä täytyy, mutta ei siitä mitään hyötyä ole) tai rajoittamalla kissojen riehumisia etteivät kuluta huonekaluja. Moni t-paitanikin on saanut kärsiä Rakun olkapäähyppelyistä, vaikka kissojen kynsiä leikonkin.
 |
| Kissankarvatakki |
Meillä on Haikun jäljiltä repaleiset sohvanreunat, mikä minusta on ok. Toki olisin ollut iloinen jos Haiku ei olisi sohvaa uusinut mieleisekseen ja kiellän aina kun saan kissan kiinni itse teosta, mutta en myöskään jaksa kuluttaa energiaa asian vatvomiseen. Minusta on vähän höpöä ottaa kissa tai ylipäätään asunnossa vapaana kulkevaa eläintä, jos on tarkka siitä että kaikki on tiptop ja huonekaluissa nähdään hintalaput yhä käyttöönoton jälkeenkin. Vaikka olenkin järjestelmällinen, sellaiseen minulla ei ole energiaa. Kun tavara on ostettu kissatalouteen, on ihan turhaa yrittää estää kissaa menevästä sohvalle tai raapimasta sitä, jos se niin haluaa. Kissankarvoilta ei voi välttyä, jos kissa ei mene sohvalle, niitä kulkeutuu vaatteiden mukana. Jos kissa mieltää sohvan raapimapaikakseen, miten estät raapimisen kun et ole kotona? Toki sohvat voi suojata, mutta onko se sohva hintansa arvoinen, jos se pitää peittää ettei siinä näkyisi elämisen jälkiä? Ja koulutuksella voi saada kissan luopumaan sohvan käyttämisestä raapimapaikkana, mutta entä riehumisesta seuraavat kynnenjäljet esim. nahkasohvissa?
 |
| Haiku uusinut sohvaa |
Meillä myös käytetään sänkyä leikkikenttänä. Se onkin Rakun lempileikkipaikka, siellä ne parhaimmat leikit, kuten huiskalelun saalistus sen kurkistaessa peiton alta milloin mistäkin, leikitään ja yleensäkin pomppuleikkeihin osallistutaan riehakkaimmin sängyssä. Onkohan pehmeällä alustalla siihen vaikutusta. Välillä pompuissa on niin paljon vauhtia että kissaparka lentää yli laidan. Mutta jos kissat tykkää, niin tykkään minäkin. Vauhdin hurmassa moni lakana on saanut haavoja, mutta ei se minua haittaa. Minun ja kissojen ja harvojen yövieraiden lisäksi rikkoontuneet lakanat näkee vain pyykkitupalaiset. No sweat vieläkään.
 |
| Välillä lakanat saa haavoja |
Haiku on myös merkannut kynsillään keittiöpöydän kissojen omistamaksi. Ei haittaa sekään. Moni saattaisi kauhistella miten huolettomasti meillä suhtaudutaan kissojen aiheuttamiin tuhoihin, mutta itse taasen en ymmärrä sitä näkökantaa, että kissan ei anneta olla kissa tai kaiken kanssa ollaan ylivarovaisia, mihinkään ei saisi koskea. En nyt tarkoita että minusta esimerkiksi sohvan raapiminen on ok, mutta en ymmärrä sitä että ostetaan hienoja asioita ja sitten pidetään kissat kaukana niistä ettei tule jälkiä. Tavarat ostetaan käyttöön, ei vain ihmisten ihailtavaksi.
 |
| Tämän pöydän omistaa Haiku |
Myöskään en ymmärrä asennetta, että kissan tulisi elää maatasolla. Varsinkin, jos sillä ei ole edes kiipeilypuuta missä toteuttaa haluaan päästä maanpintaa ylemmäs. Kissat rakastavat katsoa valtakuntaansa alaspäin, ei ylöspäin. Siispä se, ettei kissa saisi hyppiä millekään pöydälle on minusta ihmeellistä. Keittiöpöydät ymmärrän, mutta ruoka tulisikin syödä lautaselta, ei pöydältä. Jos pöydällä on jotain mikä on kissalle haitaksi, kuten pesuaineet tai muovi, ne voi laittaa kaappiin piiloon. Kissa kuitenkin hyppii pöydälle ihmisten poissaollessa, jos se pöydälle tahtoo. Ja ei ole iso työ desifioida tasoja, jos kokee tarpeelliseksi.
Itse suosin kissojen kanssa ei-rauhallisia yksilöitä. Rauhallisen kissan en osaisi elää, vaan tahdon että kissalla on vauhtia ja halua osallistua kaikkeen tapahtuvaan. Jos tämän hintana on hieman kärsineet huonekalut, niin minulle asia on täysin okei. Ja täytyy kyllä sanoa että Rakun ja Haikun kanssa ei ole tarvinut murehtia kissojen rauhallisuutta ja osallistumattomuutta. :D
 |
| Ragnar tahtoo osallistua jääkaapin tutkimiseen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti