Raku aloitti yhtäkkiä viime kuussa luiden kanssa nirsoilun eikä suostunut enää niitä syömään kokonaisena. Ei auttanut lähes vuorokauden paastot eikä veitsellä pienemmäksi pilkkomisetkaan. Veitsen kanssa palat jäi Rakun mittapuulla turhan isoiksi eivätkä kelvanneet niin millään. Huonon menekin vuoksi mentiin pari viikkoa osittain jauhetuilla broilerinsiivillä, osittain erillisenä kalsiumlisänä.
Saksilla olen nyt pariin kertaan leikkonut ja niiden avulla olen saanut pilkottua ne kokoon minkä Rakukin hyväksyy, ovat jopa kadonneet kupista sitä myötä kun ne sinne leikkoo! Saksilla leikkominen sujuu myös paljon veistä nopeampaa, joten kelpaa erinomaisesti sekä omistajalle että kissalle.
Tänään odottelin tärkeää puhelua ja tottakai se tuli juuri siihen aikaan kun pilkoin Rakun broilerinsiipeä. Puhelin oli toisessa huoneessa, joten nakkasin sakset pikaisesti lavuaariin, poistin suojahanskat ja juoksin keittiöstä tietokonehuoneeseen. En ehtinyt vastaamaan (ja koska puhelu tuli yksityisestä numerosta en myöskään voinut soittaa takaisin), mutta palatessani keittiöön siellä odotti aivan ihana näky! Raku oli siirtynyt järsimään keskenjäänyttä siipeä! Ihanata! Eiköhän se tästä pikkuhiljaa lähde taas sujumaan. :)
.JPG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti