Eläinystäväni 2018

Toissaviikonloppuna pääsin toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni osallistuttuani eläinaiheiselle messulle. Eläinystäväni 2018 oli osa kokonaisuutta, johon kuului myös Lapsimessut, HupiCon ja OutletExpo. Eläinystäväni kesti la-su ja ainakin Lapsimessut alkoi jo perjantaina. Lauantaina etenkin puolesta päivästä eteenpäin tuntui välillä, että messukeskuksessa sai edetä kyynärpäätaktiikalla eikä ihme, sillä kokonaisuudessaan messuilla oli pe-su välillä jopa yli 47 000 kävijää! 47 000!!

Eläinystäväni-tapahtuma sisälsi kaikille pieneläimistä kiinnostuneille jotain. Oli kissanäyttely, koiranäyttely, koira-aiheisia ohjelmanumeroita, lintuja, kaneja, jyrsijöitä, matelijoita... Ja hulppeasti kaikenlaista näihin liittyvää myytävää!

Ei ollut yllätys, että suurimman ohjelmanumeron veivät koirat. Harmillisesti kiireet estivät näkemästä rallytoko-näytökset, mutta ehdin koiratanssiin ja sirkuskoiriin. Koiratanssia en tosin voinut katsoa kuin vilaukselta. Koiratanssi on niitä harvoja asioita, mikä nostaa todella nopeasti tunteet pintaan. Se syvä luottamus ja yhteistyö, kymmenet takanaolevat treenitunnit, tekemisen ilo, musiikki, ihastunut yleisö.... Piti liueta nopsaa paikalta ennen kuin silmät aloittivat vuotamisen.

Sirkuskoiraesitys veti yleisöä niin paljon paikalle, että oli vaikea löytää kuvauskohtaa. Esitykset sattuivat parhaaseen aikaan kun yleisöä oli eniten liikkeellä.

Tästäkin esityksestä välittyi todella upeasti kouluttajan ja koirien jaettu ilo yhteiseen tekemiseen ja temput olivat vaikuttavia. Koiria oli monta ja ne jaksoivat hyvin odottaa omaa vuoroaan. Musiikkikin oli tarpeeksi hilpeää, ettei allekirjoittaneen tarvinut lähteä kesken kaiken pois silmien vuotovaaran vuoksi. 

Koirien ohella temppuilua tarjosivat myös rotat pienen agilityradan muodossa. Olisin toivonut niille turvallisempaa harrasteympäristöä, mutta onneksi ilmeisesti rotat eivät karanneet pöydältä kertaakaan, ainakaan kauas. Agilityrata oli hauska nähdä, vaikkei rotat sillä hetkellä siinä harrastaneetkaan. Olen harkinnut, josko joskus ottaisi hiiriä ja tekisi niiden kanssa agilityä.

Rottia agiradalla

Matelijoiden puoli oli kaukana muista eläinosastoista ja ihmismassan keskeltä sen löytäminen oli varsin vaikeaa. Jopa niin, että melkein unohdin matelijat kokonaan kun joka puolella oli niin paljon muuta ihmeteltävää. Onneksi kuitenkin muistin, koska matelijapuoleen oltiin panostettu upeasti! Oli myyntipöytää tarvikkeille ja ruokaeläimille ja eri lajeja oltiin tuotu näytille panostettujen terraariosisusteiden ja ohjetaulujen kera. Yleisöllä oli myös mahdollista tutustua tarkemmin leopardigekkoon sekä kahteen käärmelajiin.

Sateenkaariboa

Näitä terraarioita oli ilo katsoa. Ne oli sisustettu eläimen hyvinvointi edellä, ei ihmisten huvia varten.

Leopardigekko

Lajipöydistä pidin todella kovasti kanipöydästä. Pehmolelujen avulla se erottui edukseen. Kaneillakin oli näyttely, mutta sitä en ehtinyt näkemään.

Pupuja!

Vaikka suurin osa lajeista olikin varsin tiiviisti lähellä toisiaan, ei sen kanssa ollut ongelmia. Minua oli vähän jännittänyt miten iso meteli hallissa on kun koiranäyttely on niin lähellä. Monista raporteista kun on saanut aiempina vuosina lukea, että koirapuolen melua on koettu hieman häiritseväksi.

Koirat käyttäytyivät todella mallikkaasti! Silloin tällöin satunnaiset haukahdukset hukkuivat hyvin  muuhun äänimaailmaan eikä haukahdukset olleet lainkaan häiritseviä.

Isoja vuffeja!

Ja sitten kissanäyttelyyn! Noran näyttelyraportista pystyykin lukemaan jo hieman meidän yleisiäkin kokemuksia, mutta paljon on vielä kertomatta! Kissanäyttelypäivät olivat aivan huikeita! Näin monia blogikavereita, kuten Tarua ja Mamma N:ää. Oli ihana tavata! Kuin Kissa Kermakupilla emännänkin näin, mutta hän oli kiireinen assarointipuuhissa emmekä ehtineet harmillisesti juttelemaan. 

Messukeskuksessa oli paljon rotupöytiä paikalla ja ehdottomat tärpit olivat American curlit ry ja Somakiss ry.

Curliosasto

Somakissin rotupöydässä oli silityskissana lempeä jätti Dean (GIC FI*SunnyPace Galega)

Somakissin pöydältä bongasin Penan ja Punkun paikasta tutut pompulamaiset lelut. Ostin tarjoushinnalla 3 ja annoin yhden äitini kisuille. Meillä tuliaisesta innostui eniten Raku ja äidilläni punainen poika Elmo. Raku rakastui leluun täysin, mutta kuten oletettua, molemmat lelut ovat jo päätyneet teille tietämättömille. Lienisi tänään vapun kunniaksi aika lähteä penkomaan sohvanalusia.

Etelän näyttelyssä oli myös paljon muuta sellaista, mikä on olematonta herkkua pohjoisessa. Kuten somppujen määrä. Lauantaina oli paikalla 2 somppua ja sunnuntaina peräti 8!

FI*Amajan Quispe Quinevera

Aby Iivo (FI*Amajan Proteo Protolica) oli Tuomarin Paras sunnuntaina!

IC  FI*Amajan Neffi Nerea

Kermakupin Ruusu oli Tuomarin Paras sunnuntaina! PR SC  FI*Redcheetah's Ruusu

FI*Amajan Queran Quercina Värin Paras ja Tuomarin Paras ensimmäisessä näyttelyssään!

Samalla kun pyörin kuvaamassa abysomppuja ja juttelemassa omistajille, pyörähdin tutustumassa myös balineeseihin tutun kasvattajan kisujen luona. Oli suuri ilo tutustua kisuihin, aivan hurmaavia!

FI*Willicon Diaval

Tässä näyttelyssä oli myös pari todella kiintoisaa rotua, mitä pohjoisessa ei ole näkynyt: egyptin mau ja kurilian bobtail. Bobtailista olen haaveillut, joten oli ihana nähdä näitä myös livenä! 

Ruskeatäplikäs egyptin MAU

Kurilian botail -kisu oli Tuomarin Paras sunnuntaina!

Muutakin kissakansalaisnähtävää riitti kovasti, kuten: 

Hyvin Noran näköinen siperiankisu. Tämä oli lähes suoraan meidän takana häkkirivissä ja pari kertaa katsoin pikaisella silmäyksellä, että heillä oli Nora sylissä.

Suklaanvärinen britti on varsinainen herkku!

Pyhä birma

Olisi tehnyt mieli kuvata vaikka kuinka paljon, mutta aika ei riittänyt. Ihanien kisujen ohella tarjolla oli jos jonkinmoista herkkua niin ruoka- kuin tavarapuolella. Itse odotin toooodella kovasti matkavessashoppailua koska jälleen; sitä herkkua ei ole tarjolla pohjoisessa. Messuilta lähti mukaan myös Primacatin tarjousruokia, ihan vain ostamisen halusta. Varsin hulppeat tarjoukset olikin, sillä hinta oli melkein -50 % markettien hintoihin nähden joissakin määräalennuksissa.

Petejä, kannellisia kokoontaitettavia matkavessoja, riippumattoja....

Lauantain yksi iso kissatärppi oli Sankarikissat 2017 -palkintojen jako. Se meni valitettavasti minulta ohi karvanmitalla. Tutustuimme yhteen palkinnon saajan omistajaan, joka kävi kiertelemässä katsomassa kisuja. Hänen kissansa on opettu etsimään omistajansa ihmismassastakin värien avulla ja reagoimaan ongelmiin tilanteiden, kuten epilepsiakohtauksen, verensokerin laskun tai hengityskatkon, vaatimalla tavalla. Ei voi kun olla syvästi liikuttunut moisesta osaamisesta ja omistajan ja kissan välisestä yhteydestä, mikä välittyi omistajan puheesta. Sankarikissoista 2017 voi lukea tarkemmin Kissaliiton sivuilta.

Lauantaina jaettiin myös RUROKin Vuoden Kissa -palkinnot

Messuilla oli hurjan hauskaa, niin paljon nähtävää ja tutustuttavaa! Vaikka ohjelmaa olikin runsaasti,  se painottui selvästi koirapuolelle. Toivottavaa laajennusta kissapuolen ohjelmaan olisi ainakin:

•  kissa-agilityesityksiä
• -temppuesityksiä
• Nose Work-esityksiä yhteiseksi koirilla ja kissoille

Seikkailu Helsingissä näyttelyssä

4.5.2013 hain kotiin hurmaavan kilpikonnahopeatabbycurlin Helsingistä. Nyt 5 vuotta myöhemmin samainen curli -vaikkakin täplikkäänä - matkasi saman 700 km matkan vierailemaan takaisin synnyinkonnuilleen näyttelyn merkeissä. Harrastuksen, jota meidän ei ollut tarkoitus aloittaa isommin, vaan tytön reippaan luonteen vuoksi toisin kävi.

Otin matkaa varten perjantain ja maanantain vapaaksi töistä. Lähdimme perjantaina klo 7.25 junalla kohti Helsinkiä ja olimme perillä kolmen aikoihin. Nora on ihanan helppo matkakumppani ja oli ihan hipihiljaa koko matkan ajan, kuikuillen boksin ovesta maailman menoa sen mitä pystyikään siinä näkemään. Samoin taksimatka hotellille meni tytön osalta hiljaisesti.

Välillä rapsuja reippaalle tytölle!

Yövyimme Radisson Blue Seaside -hotellissa, josta oli ajomatkaa 17 min näyttelypaikalle, mutta oli silti matkakulut huomioiden halvin jäljelläollut hotelli 1 kk ennen näyttelyä. Emme ennen olleet yöpyneet Radisson Bluessa, joten mitään odotuksia ei sen kummemmin ollut. Hotellin kuvauksessa hotellia mainostettiin luksushotelliksi ja siltä se huoneen koon puolesta tuntuikin! Huone oli jättimäinen ja iso plussa oli myös itse säädettävä lämpötila.

Osa meidän huoneesta

Hyvinnukutun yön jälkeen oli mukava lähteä aamun sarastaessa kohti Messukeskusta ja näyttelyä. 

Lauantai 21.4.

Vahvistuskirjeessä sanottiin häkkirivien olevan kategorioittain, mutta siellä oltiinkin päädytty järjestykseen "mene minne haluat". Tämä aiheutti monissa näytteilleasettajissa alkuun hämmennystä  - me mukaanlukien - omaa olematonta kategoriariviään etsiessä, mutta pian järjestys löytyi ja häkkirivit täyttyivät nätisti, vaikka sinne tänne jäikin tyhjiä paikkoja. Myös arvostelujen alkamisajan kanssa oli ristiriitaisuuksia, sillä vahvistuskirjeessä sanottiin arvostelujen alkavat 9.30 ja muualla alkamisaika oli 10.00 eli silloin kun näyttely avautuu yleisölle. Ilmeisesti aikaa oltiin muutettu klo kymmeneen, mutta hieman ennen puolta ilmoitettiinkin, että arvostelut aloitetaan 9.30 näytteilleasettajien jo saatua oman kissansa häkit jo pitkälti valmiiksi ja "takahuoneessakin" oltiin jo valmiita aloittamaan.

Nora oli totuttuun tapaan ensimmäisenä arvosteltavana. Molempina päivinä meillä oli tuomari, josta emme olleet kuulleetkaan ennen. Lauantain tuomarina oli Joëlle Monney Pillonel.

Odotellaan arvostelujen alkamista

Joëlle tykkäsi kovasti Noran harmonisista mittasuhteista korvien kippuruutta myöten. Myös silmien vihreä väri ihastutti, mutta "no points", koska curleilla silmien värillä ei ole väliä muuta kuin naamiokuvion kanssa. Nora sai sertin ja kutsun Tuomarin Paras -valintaan.

TP-valinnoissa Noralla oli vastassaan upea mustavalkoinen norjalainen metsäkissa. Tuomarin vertaillessa kissoja norski alkoi rimpuilla ja meni levottomaksi. Ilmeisesti vielä varsin kokematon näyttelysaralla, kuten tuomarikin sanoi ja käytös ratkaisi kisan nopeasti: Nora valittiin Tuomarin Parhaaksi! Tälle tuomarille käytös on selvästi tärkeää, sillä seuratessani toista hänen valintaansa, siinäkin lopulta ratkaiseva tekijä oli kissan rauhallisuus.

TP!

Paneelissa

Best In Show:ssa oli mielenkiintoinen rotujako: 2 american curl pitkäkarvaa ja 2 norjalaista metsäkissaa. Tuomarit äänestivät kahta kissaa ja selkeän voiton vei rotukaveri GIP SC FI*Trollin Pinky! Pinkki oli myös BIS Veteraani!

Nopeasti kulunut sekä antoisa näyttelypäivä tuli päätökseensä ja oli aika palata takaisin hotellille ja siitä taas kohti uusia seikkailuja, kuten hotellilta 4 min päässä olevan ruokapaikan löytämistä (jonka löytämisessä meni lopulta varmaan 30 min). 

Onnellinen kisu leipomassa onnellisia ilmapullia

Lauantain tulos: EX1 CAGPIB NOM!

Sunnuntai 22.4.

Sunnuntaina paikalla oli peräti 70 kissaa vähemmän kuin lauantaina: n. 320. Se näkyi tyhjempinä häkkiriveinä, mutta silti paikat olivat miellyttävän tasaisesti jakautuneena eikä tyhjiä häkkejä juurikaan tullut huomioitua.

Sunnuntain tuomarina meillä oli Marek Chadaj. Marek piti Noran turkinlaadusta, hopeasta, ilmeestä ja eleganttisuudesta. Nora alkoi selvästi olla jo hieman väsynyt reissusta ja koitti muutamaan otteeseen hipsiä pois tuomarin pöydältä Marekin lopetettua tarkastelun ja aloitettua kirjoittamaan arvosteluseteliä. Odotin käytöksestä kommenttia seteliin, mutta yleisvaikutelmassa olikin vain "lovely character". Tyttö sai kutsun TP-valintaan.

Tuomarin Parhaan valinnassa olikin erityisen mielenkiintoinen tilanne, sillä Noralla ei ollut lainkaan kilpailijoita. Ei edes poissaolevana Kissaliiton sivuilta katsottuani. Nora oli tämän tuomarin ainut curli, joten mitä itse epäilen on, että alkujaan Noralla piti olla kilpailija, mutta se ehti jäädä pois niin, ettei sitä näkynyt listoilla lainkaan. Erikoista silti. Nora oli täten Tuomarin Paras! Onneksi tuomarin ilmeestä näki, ettei valinta ollut kuitenkaan pakkopulla.

Viime hetken kommentit

Paneelissa oltiin jälleen samalla curlikokoonpanolla: Nora ja Pinkki edustivat leikatuissa naaraissa. Jälleen voitto meni sekä tässä että veteraaneissa upealle Pinkille!

Pinkki edessä, Nora takana

Sunnuntain tulos: EX1 CAGPIB NOM!

Siellä leipova Nowa ihanassa oman häkin turvassa

Saimme "mummilta" ihanan lahjan

Oli tosi mielenkiintoista käydä etelässä näyttelyssä! Curlikokoonpano oli kooltaan pitkälti sama mitä pohjoisen näyttelyissäkin näkee, mutta edustus oli eri kasvattajapainoista. Paikalla mm. paljon Noran isän kasvattajan nimen alla olevia kisuja (FI*Murmelin) ja sekä itse isukin kasvattaja. Oli ihana nähdä tätäkin puolta suvusta, vaikkakin varmasti jo varsin kaukaista sellaista. 

Erilaista näyttelyssä oli myös, että siinä missä pohjoisessa mennään kategoria 2 -painotteisesti, täällä paikalla oli tasaisesti eniten 3. ja 4. kategorian kisuja.

Näyttely päättyi n. klo 16 ja poistumislupa annettiin klo 16.30 (olisi pitänyt päättyä klo 17). Meidän juna lähti takaisin pohjoista kohti vasta 18.44, joten menimme Helsingin päärautatieasemalle tappamaan aikaa. Vähän jänskätti miten saamme ajan kulutetuksi kissan ollessa mukana, mutta onneksi kopassa olevaa Noraa ei katsottu pahalla ja pääsimme Heselle ja kahville toiseen ruokapaikkaan. Aika lensi kuin siivillä ja kotimatka saattoi alkaa. Kotona olimme klo 6 maanantaiaamuna.

Nora mukana kahvilla

Kiitos kaikille teille, jotka kävitte moikkaamassa meitä näyttelyssä! Oli ihana tavata. ♥

Uusi voittaja messulipuille

Lippujen voittaja antoi liput uudelleenarvottavaksi! :)

Onnea Jonna! Saat liput sähköpostiisi piakkoin.

Messulippujen voittaja

Kisut sopivasti asemissa, Raku jätti onnettaren vastuutehtävän Haikulle.

Onnea Tiuke! Saat messuliput pian sähköpostiisi.

Kissamaista elämää, osa 13

Kinosti hirmuisesti olla kuvattavana, muttei sentään lähtenyt pois.

Nora ottaa mallia Haikusta ja Rakusta istumisen suhteen. Täysin normaali tapa istua, sanoo kisut.

Leffaseuraa

Tytöt hippaleikin päätteeksi.

Kevään ensimmäinen ja tähän mennessä ainut parvekeulkoilu. Noraa kutisutti taas sen verran, että pitää katso mitä teemme parvekeulkoilujen suhteen. Siitepölysuodatin parvekkeen tuuletusikkunaan lähtee ainakin tilaukseen. Katsotaan onko apua.

"Hihhhihii, täältä mami ei ikuna löydä!"

"Kun siinä aamupalassa kestää nii syödään sit Raku!"

Raku miettii uskaltaako huitaista.

"Mikä Raku? Ei täällä ole Rakua, on vain valkoinen seinä. Etsi muualta."

Leffaseuraa, osa 348.

Olkkarin kiipeilypuun peti oli pitkään Noran lemppari nukkumapaikka, mutta yhtäkkiä siinä ei enää nukkunutkaan kukaan. Olen monesti miettinyt onko siinä jokin hajuvika mitä en huomaa, kunnes Raku aloitti yhtäkkiä taas sen käytön ja Nora seurasi mallia. Nykyään peti on taas päivittäisessä käytössä.

"Juujuu, on se valo hieno asia."

Rapisee, rapisee!

"Tere!"

"Tääkin niin hyvä piilo, ettei mami meinannu löytää! Muahhahhaa!"

Monesta on pediksi.

"Ai sun pitää lähteä sinne töihin? Voi kun kurjaa, koitamme selvitä."

"Tietä! Kaappitarkastaja Raku palveluksessanne!"

Niin yllättävä päikkäripaikka, että Hai on itsekin ihmeissään.

Haiku tässä kuussa 7 v! ♥ Tarkkaa päivää ei ole tiedossa, joten "juhlimme" alkukuusta.

Raku ja laatikkorakkaus

Leffakameli

Noran uusi näyttelypeti pääsi käyttöön keräämään kodin tuoksuja ensi viikon reissua varten. Raku auttaa tehtävässä.

"Tässä yleensä nukkuu Raku, mutta kyllä minäkin mahdun!"

Iltavillin päätteeksi Raku pohtii miten päätyi tuonne ylös. Ja miksei kukaan seuraa.

Poronkieltä, nam nam.

Työkiireet ovat pitäneet tiukasti otteessaan ja blogiaika on ollut kortilla. Pian taas toivottavasti rauhoittuu ja ensi viikolla MESSUILEMAAN! Vielä huominen aikaa osallistua arvontaan.