Eläinystäväni 2018

Toissaviikonloppuna pääsin toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni osallistuttuani eläinaiheiselle messulle. Eläinystäväni 2018 oli osa kokonaisuutta, johon kuului myös Lapsimessut, HupiCon ja OutletExpo. Eläinystäväni kesti la-su ja ainakin Lapsimessut alkoi jo perjantaina. Lauantaina etenkin puolesta päivästä eteenpäin tuntui välillä, että messukeskuksessa sai edetä kyynärpäätaktiikalla eikä ihme, sillä kokonaisuudessaan messuilla oli pe-su välillä jopa yli 47 000 kävijää! 47 000!!

Eläinystäväni-tapahtuma sisälsi kaikille pieneläimistä kiinnostuneille jotain. Oli kissanäyttely, koiranäyttely, koira-aiheisia ohjelmanumeroita, lintuja, kaneja, jyrsijöitä, matelijoita... Ja hulppeasti kaikenlaista näihin liittyvää myytävää!

Ei ollut yllätys, että suurimman ohjelmanumeron veivät koirat. Harmillisesti kiireet estivät näkemästä rallytoko-näytökset, mutta ehdin koiratanssiin ja sirkuskoiriin. Koiratanssia en tosin voinut katsoa kuin vilaukselta. Koiratanssi on niitä harvoja asioita, mikä nostaa todella nopeasti tunteet pintaan. Se syvä luottamus ja yhteistyö, kymmenet takanaolevat treenitunnit, tekemisen ilo, musiikki, ihastunut yleisö.... Piti liueta nopsaa paikalta ennen kuin silmät aloittivat vuotamisen.

Sirkuskoiraesitys veti yleisöä niin paljon paikalle, että oli vaikea löytää kuvauskohtaa. Esitykset sattuivat parhaaseen aikaan kun yleisöä oli eniten liikkeellä.

Tästäkin esityksestä välittyi todella upeasti kouluttajan ja koirien jaettu ilo yhteiseen tekemiseen ja temput olivat vaikuttavia. Koiria oli monta ja ne jaksoivat hyvin odottaa omaa vuoroaan. Musiikkikin oli tarpeeksi hilpeää, ettei allekirjoittaneen tarvinut lähteä kesken kaiken pois silmien vuotovaaran vuoksi. 

Koirien ohella temppuilua tarjosivat myös rotat pienen agilityradan muodossa. Olisin toivonut niille turvallisempaa harrasteympäristöä, mutta onneksi ilmeisesti rotat eivät karanneet pöydältä kertaakaan, ainakaan kauas. Agilityrata oli hauska nähdä, vaikkei rotat sillä hetkellä siinä harrastaneetkaan. Olen harkinnut, josko joskus ottaisi hiiriä ja tekisi niiden kanssa agilityä.

Rottia agiradalla

Matelijoiden puoli oli kaukana muista eläinosastoista ja ihmismassan keskeltä sen löytäminen oli varsin vaikeaa. Jopa niin, että melkein unohdin matelijat kokonaan kun joka puolella oli niin paljon muuta ihmeteltävää. Onneksi kuitenkin muistin, koska matelijapuoleen oltiin panostettu upeasti! Oli myyntipöytää tarvikkeille ja ruokaeläimille ja eri lajeja oltiin tuotu näytille panostettujen terraariosisusteiden ja ohjetaulujen kera. Yleisöllä oli myös mahdollista tutustua tarkemmin leopardigekkoon sekä kahteen käärmelajiin.

Sateenkaariboa

Näitä terraarioita oli ilo katsoa. Ne oli sisustettu eläimen hyvinvointi edellä, ei ihmisten huvia varten.

Leopardigekko

Lajipöydistä pidin todella kovasti kanipöydästä. Pehmolelujen avulla se erottui edukseen. Kaneillakin oli näyttely, mutta sitä en ehtinyt näkemään.

Pupuja!

Vaikka suurin osa lajeista olikin varsin tiiviisti lähellä toisiaan, ei sen kanssa ollut ongelmia. Minua oli vähän jännittänyt miten iso meteli hallissa on kun koiranäyttely on niin lähellä. Monista raporteista kun on saanut aiempina vuosina lukea, että koirapuolen melua on koettu hieman häiritseväksi.

Koirat käyttäytyivät todella mallikkaasti! Silloin tällöin satunnaiset haukahdukset hukkuivat hyvin  muuhun äänimaailmaan eikä haukahdukset olleet lainkaan häiritseviä.

Isoja vuffeja!

Ja sitten kissanäyttelyyn! Noran näyttelyraportista pystyykin lukemaan jo hieman meidän yleisiäkin kokemuksia, mutta paljon on vielä kertomatta! Kissanäyttelypäivät olivat aivan huikeita! Näin monia blogikavereita, kuten Tarua ja Mamma N:ää. Oli ihana tavata! Kuin Kissa Kermakupilla emännänkin näin, mutta hän oli kiireinen assarointipuuhissa emmekä ehtineet harmillisesti juttelemaan. 

Messukeskuksessa oli paljon rotupöytiä paikalla ja ehdottomat tärpit olivat American curlit ry ja Somakiss ry.

Curliosasto

Somakissin rotupöydässä oli silityskissana lempeä jätti Dean (GIC FI*SunnyPace Galega)

Somakissin pöydältä bongasin Penan ja Punkun paikasta tutut pompulamaiset lelut. Ostin tarjoushinnalla 3 ja annoin yhden äitini kisuille. Meillä tuliaisesta innostui eniten Raku ja äidilläni punainen poika Elmo. Raku rakastui leluun täysin, mutta kuten oletettua, molemmat lelut ovat jo päätyneet teille tietämättömille. Lienisi tänään vapun kunniaksi aika lähteä penkomaan sohvanalusia.

Etelän näyttelyssä oli myös paljon muuta sellaista, mikä on olematonta herkkua pohjoisessa. Kuten somppujen määrä. Lauantaina oli paikalla 2 somppua ja sunnuntaina peräti 8!

FI*Amajan Quispe Quinevera

Aby Iivo (FI*Amajan Proteo Protolica) oli Tuomarin Paras sunnuntaina!

IC  FI*Amajan Neffi Nerea

Kermakupin Ruusu oli Tuomarin Paras sunnuntaina! PR SC  FI*Redcheetah's Ruusu

FI*Amajan Queran Quercina Värin Paras ja Tuomarin Paras ensimmäisessä näyttelyssään!

Samalla kun pyörin kuvaamassa abysomppuja ja juttelemassa omistajille, pyörähdin tutustumassa myös balineeseihin tutun kasvattajan kisujen luona. Oli suuri ilo tutustua kisuihin, aivan hurmaavia!

FI*Willicon Diaval

Tässä näyttelyssä oli myös pari todella kiintoisaa rotua, mitä pohjoisessa ei ole näkynyt: egyptin mau ja kurilian bobtail. Bobtailista olen haaveillut, joten oli ihana nähdä näitä myös livenä! 

Ruskeatäplikäs egyptin MAU

Kurilian botail -kisu oli Tuomarin Paras sunnuntaina!

Muutakin kissakansalaisnähtävää riitti kovasti, kuten: 

Hyvin Noran näköinen siperiankisu. Tämä oli lähes suoraan meidän takana häkkirivissä ja pari kertaa katsoin pikaisella silmäyksellä, että heillä oli Nora sylissä.

Suklaanvärinen britti on varsinainen herkku!

Pyhä birma

Olisi tehnyt mieli kuvata vaikka kuinka paljon, mutta aika ei riittänyt. Ihanien kisujen ohella tarjolla oli jos jonkinmoista herkkua niin ruoka- kuin tavarapuolella. Itse odotin toooodella kovasti matkavessashoppailua koska jälleen; sitä herkkua ei ole tarjolla pohjoisessa. Messuilta lähti mukaan myös Primacatin tarjousruokia, ihan vain ostamisen halusta. Varsin hulppeat tarjoukset olikin, sillä hinta oli melkein -50 % markettien hintoihin nähden joissakin määräalennuksissa.

Petejä, kannellisia kokoontaitettavia matkavessoja, riippumattoja....

Lauantain yksi iso kissatärppi oli Sankarikissat 2017 -palkintojen jako. Se meni valitettavasti minulta ohi karvanmitalla. Tutustuimme yhteen palkinnon saajan omistajaan, joka kävi kiertelemässä katsomassa kisuja. Hänen kissansa on opettu etsimään omistajansa ihmismassastakin värien avulla ja reagoimaan ongelmiin tilanteiden, kuten epilepsiakohtauksen, verensokerin laskun tai hengityskatkon, vaatimalla tavalla. Ei voi kun olla syvästi liikuttunut moisesta osaamisesta ja omistajan ja kissan välisestä yhteydestä, mikä välittyi omistajan puheesta. Sankarikissoista 2017 voi lukea tarkemmin Kissaliiton sivuilta.

Lauantaina jaettiin myös RUROKin Vuoden Kissa -palkinnot

Messuilla oli hurjan hauskaa, niin paljon nähtävää ja tutustuttavaa! Vaikka ohjelmaa olikin runsaasti,  se painottui selvästi koirapuolelle. Toivottavaa laajennusta kissapuolen ohjelmaan olisi ainakin:

•  kissa-agilityesityksiä
• -temppuesityksiä
• Nose Work-esityksiä yhteiseksi koirilla ja kissoille