tiistai 8. toukokuuta 2018

Tie Helkattiin

Ennen 2 vk takaista Helsingin reissuamme leikittelin ajatuksella, että olisipa kiva täyttää tämäkin haave ja käydä perjantaina Helsinkiin saapuessamme kissakahvila Helkatissa, luppoaikaa kun oli. Aikataulut venyivätkin lopulta varsin pitkäksi ja ehdimme äitini kanssa jo puolittain haudata kahvilakäyntihaaveen kun aikaakaan emme olleet varanneet varmistaaksemme sisäänpääsyn todennäköisesti ruuhkaisena perjantai-iltana. 

Seikkaillessamme Helsingin kaduilla hyvinsyödyn pizza-aterian jälkeen päätimme kokeilla onneamme ja etsiä kahvilan. Ja kas, tilaa vielä oli kuin olikin juuri yhden pöydän verran! Mikä tuuri!

Jo heti Helkatin ulko-ovella huomaa, ettei kyseessä ole mikä tahansa kahvila. Eteisen väliovesta ei pääse kulkemaan sisään tai ulos kahvilasta ilman henkilökunnan apua eikä väliovea avata niin kauan kun ulko-ovi on auki. Todella kätevä tapa ehkäistä kissojen karkaamiset! Sisäänpääsymaksu kahvilaan on 5 €/vierailija, jolla katetaan kisujen kuluja. Sisäänpääsymaksulla kahvilassa saa olla 1,5 tuntia. Ovella työntekijä ohjeisti ottamaan kengät pois (onhan kyseessä kissojen koti) ja saattoi meidät pöytäämme, samalla kertoen kahvilasta ja sen kissoista. Tunnelma kahvilassa oli kaunis ja saapuessamme raukea, sillä kissat olivat pitkälti kaikki nukkumassa ja valot olivat himmeällä tunnelmavalaistuksella. 

Nestori

Kahvilan kingi Pete

Herkules piilossa korissa

Kissakahvila on nimensä veroinen. Sen lisäksi, että siellä on kissoja ja runsaasti kissa-aiheista tavaraa, se on sisustettu todella kissalähtöisesti ja myös säännöt on tehty takaamaan kissoille mahdollisimman hyvät oltavat. Esimerkiksi nukkuvaa kissaa ei saa herättää eikä kissoja saa myöskään nostella. Kissoilla oli myös oma tila, johon asiakkailla ei ollut menemistä. Sinne kisut kulkivat pienen reiän kautta, joten yksityisyys säilyi myös näköyhteyden osalta. 

Puu vietti käyntipäivänämme 1-vuotis synttäreitä!

Helmiina

Upea kiipeilyseinä!

Kahvila on kaikkine kiipeilymahdollisuuksineen jokakissan unelmaleikkipaikka. Voin niin kuvitella miten onnessaan korkeita paikkoja rakastava Nora olisi tuollaisessa ympäristössä. On varaa valita missä kiipeilee ja pompii.

Nora: *raskasta hengitystä*

Arvaatteko kuka oli suosikkini?

Kukas muukaan kuin hurmaava pitkäkarvainen kilpparityttö Tuli!

Vierailumme aikana Tuli asutti kahvilan vessaa

Ei. Kestä. Tätä. Söpöyttä.

Pehmeä, ihana Tuli


Vierailumme aikana kävin moikkaamaassa tyttöä kahdesti ja molemmilla kerroilla sain kunnian kuulla tytön kaunista kehräystä. Vaikea oli palata takaisin muun kahvilan puolelle molempina kertoina. Kilpparit, niissä on sitä jotain.

Harmillisesti vastasyödyn pizzan jälkeen meidän piti jättää makoisankuuloiset syömiset väliin ja keskityimme juomapuoleen.

Kisuja! Kisuja!

Ehkä söpöin muki ikuna

Oltuamme kahvilassa jonkin aikaa kissat alkoivat heräilemään ja pian vierailevat lapset käyttivät tilaisuuden hyväkseen leikkihetkien muodossa.

Herkules vielä mietiskeli kehtaisiko nousta mukavasta pedistä

Nestori intoutui leikkimään bird-kepillä

Muiden nukkuessa Tyylilyyli oli toiminut silityskissana. Selvästi kyseessä oli vuoronvaihto. Kuitenkaan pian tuosta Tyylilyyli ei malttanut enää olla osallistumatta leikkeihin.

Tuntuu, että reissu oli täynnä haaveiden täyttämistä. Nyt on kissakahvilakin koettu. Muistan silloin kun ensimmäinen kissakahvila avattiin Suomeen vuonna 2014, olin hyvin epäileväinen miten kahvilaympäristössä onnistutaan toteuttamaan kissojen hyvinvointi ja viihtyvyys. Kaikella on tapana järjestyä, sanotaan, ja niin näyttää olevan. Kissakahvila Helkatista jäi todella hyvät fiilikset, siellä selvästi mennään kissat edellä ja todella ihanaa, että heillä on myös yhteistyötä Kisu-eläinsuojeluyhdistyksen kanssa. Ainut mikä iski silmään oli aitojen avokynttilöiden käyttö. Nämä olisi todella hyvä korvata ledeillä, sen verran lähellä kävi lelujen lentoradat ja yksi utelias kisu.

Kiitokset kahvilan henkilökunnalle myös upeasta asiakaspalvelusta!

Kalle

10 kommenttia:

  1. Korkeille paikoille kyllä aplodit, tuolla kelpaisi kissan kiipeillä! Ihmettelen kyllä, että miten noissa seinälokeroissa säilyy tavarat; eikö oikeasti ole yhtään omatoimisisustajaa asumassa kahvilassa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mietin, mutta ehkä tämäkin ihme on olemassa. :D

      Poista
  2. En o muistanut käydä pitkään aikaan!

    VastaaPoista
  3. Mäkin kävin tuolla vähän aikaa sitten ja oli kyllä aivan ihana kokemus! Tuo kilpparineitokainen sulatti mullakin sydämen jostain kumman syystä ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä! Mitenkäs sattui.... ;) ♥ Minun onni ja kirous, että tyttö oli silitettävästi paikalla. :D Niin pehmeä turkkikin. ♥

      Poista
  4. Voi Herkules... Olen nähnyt Herkuleen syntymäkodissaan hänen ollessaan vielä ihan vaavi. Ihan mahdoton hurmuri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi! Poitsun näkeminen tuo sitten varmasti omanlaisensa nostalgiaa ja tuntemuksia.

      Poista