Hankintoja

Lähes tyhjä pakastin kertoi, että oli taas aika tehdä reissu eläinkauppaan. Ruokaostosten lisäksi ajattelin viimein katsella vakavammin sillä silmällä Atlas 10 -kantoboksia, joka on ollut hankintalistallani jo muutaman viikon. Meillä on käytössä 2 Atlas 20 -boksia, joista toinen on ikilainassa äidiltäni. Atlas 20 -boksin ostin vuonna 2011 ennen Haikun tuloa ja kokemattomana tulevana kissanomistajana en vielä osannut arvata miten pieneen tilaan kissa mahtuukaan. Pitkään mietittyäni boksikokojen välillä päädyin ostamaan isomman, sillä 10-koko näytti silmääni epämiellyttävän ahtaalta aikuiselle kissalle. Tämä on tosin tullut todistettua vääräksi monet kerrat, mutta en ole aikaisemmin harkinnut pienemmän ostoa kun isompikin toimii. Kahden kissan kuljetukseen isompi koko on kätevä, mutta yhdelle kissalle epäkäytännöllinen, sillä ainakin meillä kissa menee ihan boksin perälle, mikä sitten epätasapainottaa boksin ja sen kuljetuksesta tulee taitolaji, jos haluaa pitää sen vaakatasossa ilmassa ilman toisella kädellä tukemista. 

Joten, päätin hankkia pienemmän boksin yhden kissan kuljetukseen. Mustissa ja Mirrissä oli kahta eri väriä: limenvihreä ja harmaa. Meillä on jo yksi harmaa boksi ja limenvihreä on mukavan keväinen väri, joten se lähti mukaan.

Viimeksi kun meille tuli kantoboksi, sen sisällä oli kissa. Nytkin kotiintullessani kisut pälyilivät laatikkoa epäluuloisen uteliaina, mutta nuuskivat sen rohkeasti läpi ja olivat mielissään boksin tyhjyydestä. Itse tykkään kovasti tuon koon vahvasta kantorivasta. Tuntuu kestävämmältä kuin Atlas 20'ssa oleva.

"Tää näyttää tyhjältä"

"Mutta onko se sittenkään?"

"Parempi tarkistaa vielä kerran"

Koska viikonlopputunnelmissa on aina mukava shoppailla, päätin yllättää kissat uusilla herkuilla. Meillä on vielä kaapissa pakastekuivattuja kananpaloja, joten päätin ostaa kokeeksi paljon puhuttuja ja kehuttuja Thriven kuivattuja herkkuja, makuna katkaravut. Kisut rakastavat katkarapuja, joten toivoin ja oletin kuivattujenkin olevan hitti. Ja niinhän siinä kävi! Maistuvuus oli kaikille 10+++ ja Raku ei tahtonut lopettaa kehräämistä. Herkkutuokion jälkeen poika alkoi kehrätä aina kun lähestyin kaappia, jossa säilytän herkut. Höpö pieni. <3

"Uusi tuoksu!"

"Tykkään!"

"Hetkinen..."

"Eikun..."

"Rakastan!"

"Vähän nopeampaa sitä namia"

Vaikka Raku koittikin rohmuta kaikki, Haikukin onnistui saamaan muutaman

"Minullekin"

Thrive - se vie koko sormen

Kuivatut katkaravut

Ainut huono puoli näissä herkuissa oli, että ne menivät rikki herkästi. Tasainen jako oli vaikeaa ku poika läpsi herkkuja kädestäni, jos koitin antaa niitä jollekin muulle. Usein Nora ja Haiku saivat vain puolikkaan katkaravun kun se toinen puoli jäi Rakulle. :D

Luontoääniä

Olen jo pitkään koittanut saada Ragnarin "leijonakarjaisun" videolle. Sillä kun on tapana päästellä outoja(/hassuja) ääniä rallin aikaan. Välillä ääni kuuluu niin kovaa, että mietin mahtoiko kurkkuun sattua äänen tekeminen ja tätä jättiääntä kutsunkin leijokarjasuksi. Kunnollisen videon saaminen on ollut yllättävän haasteellista. Vaikka Ragnarille nuo äänet ovat päivittäisiä, hetket ovat niin pian ohi, etten ehdi ottamaan kameraa käteen ajoissa. Ja jos ehdin, poika tuntuu vaistoavan kameran läsnäolon ja rauhoittuu. Ja kun lasken kameran, meno lähtee taas käyntiin. Huoh. :D Nytkin tuossa takana "karjahtelee".

Tämän kuun alussa onnistuin viimein saamaan jonkinnäköisen näytteen videolle, mutta vielä on kunnon "karjaisun" taltioiminen haasteena.

Viikonloppu!

Viime viikonloppu oli selkeästi kissojen mieleen kun mami oli kerrankin koko ajan kotona. Tänä viikonloppuna oli kuitenkin taas ohjelmaa kissojen harmiksi. Eilen töiden jälkeen ehdin olla kotona tunnin, jonka jälkeen lähdin ystävieni kanssa syömään. Ruokailun jälkeen tultiinkin meille ja kisut saivat huomiota oikein urakalla. Mukavaksi yllätyksekseni ystäväni toimivat mielellään apuna kissakuvailussa ja sain viimein tilaisuuden ottaa kunnompia leikkikuvia. Kamerani putki kun on sen verran ahdas, että itse leikittäessäni ja kuvatessani hyppykuviin mahtuu vain puolikas kissa. Paitsi, etteivät kissat olleet hyppytuulella, joten saimme tyytyä laiskempaan leikkimiseen, mutta mukavia kuvia tuli silti. :) Leikin jälkeen Nora jatkoi riehumista yksinään kissanminttulelulla ja hyppimällä sohvan takaosaa vasten siinä kohtaa, missä toinen ystävistäni istui. Tervetuloa meille pääsemään kissakammosta eroon! :'D

"Paljon leikittäjiä kivaa!"

Raku leikki alkuun tunnelin kautta

"Nappaan!"

"Leikkiä! Huomiota!"

Loikka loikkanen!

Rawr!

Eilen sattui myös harmillinen tapaus. Olohuoneen kiipeilypuusta katkesi taas pölkky! Siitä meni syksyllä ensimmäinen, mutta siihen jäi vielä yksi pussitolppa jäljelle ja nyt se oli tippunut alas työpäiväni aikana. Jäljelle jäi Noran suosikkinukkumapaikka, mutta Rakun yksi lemppariunipaikoista on nyt pois. 

Ankeaa

Ajattelin ensin tilata jäljellejääneen kiipeilypuun tilalle kokonaan uuden, jotta saadaan pussillinen versio olohuoneeseenkin, tuohon viereen kun ei mahdu toista yhtä isoa puuta. Mutta olisi aikamoista hukkaanheittoa laittaa loppuosa puusta pois, sillä muuten se on vielä oikein käyttökelpoinen eikä noita enää ainakaan zooplussalla näkynyt. Harkitsen laittaa tilaukseen tynnyripuun. Se on mukavankokoinen ja varmasti mahtuu tuohon viereen. Näin ei tarvitse tuosta luopua, mutta kisut saa taas enemmän nukkumapaikkoja olkkariin. Pitää vielä mittoa kuinka paljon siihen viereen mahtuu, mutta jompi kumpu näistä taitaa tulla: Tynnyrillä tai ilman. Tynnyrillä oleva olisi kapeampi ja korkeampi, mutta jälkimmäisessä taasen olisi enemmän kivoja nukkumapaikkoja. Hmmm....

Ja sitten hieman ruoka-asiaa!

Oikein iloiseksi yllätykseksi olen huomannut, että Noralle maistuu taas broilerinsydämet ilman, että niiden kanssa tarvitsee tarjoilla mitään muuta! <3 Kyllästyminen tapahtui parisen (?) kuukautta takaperin ja mentiin vähän aikaa pelkälllä possusydämellä ja pikkuhiljaa aloin laittamaan broilerinsydämiä mukaan. Silloin nekin maistuivat. Eräänä kauniina päivänä possunsydämet loppuivat ja tarjosin kokeeksi pelkästään broilerinsydämiä. Ja kaikki men! Sen jälkeen ei ole enää ollut nirsoilua  broilerinsydänten kanssa.

Rakulta taasen voin harmillisesti todeta, että poika näyttäisi olevan yliherkkä ankanlihalle. Viime kuun alussa pilkoin kissoille ankan ja tottakai sitä on tullut myös tarjottua. Tammikuussa poika onnistui napsia maistiaisia märkäruuista, joita ei oltu sille tarkoitettu ja maistiaisia seurasi korvien töhnintä. Töhnintä jatkui vielä helmikuussakin ja ajattelin sen olevan vain sitkeä reaktio märkäruuista, mutta kun se vain jatkui, epäilykseni heräsivät. Jätin vähäksi aikaa ankan ja kananmunan pois ruokinnasta ja korvat palautuivat entiselleen. Seuraavan kerran kun tarjosin ankkaa ja kananmunaa (tyhmästi) peräkkäisinä päivinä, korvat alkoivat taas töhnimään. Kananmunan kanssa olen ollut pitkään on/off - fiiliksillä aiheuttaako se oireita, mutta useasti olen lopulta saanut todeta, ettei se aiheuta. Kananmunaa tarjosinkin tämän viikon alussa kun korvat olivat taas kunnossa eikä oireita tullut. 

Eilen aamulla annoin kissoille ankkaa aamupalaksi ja kymmenen tunnin päästä kun tulin kotiin, Rakun korvat töhnivät. Tänään ne ovat taas kunnossa, eli pahasta yliherkkyydestä ei näytä olevan kyse, mutta mahdolliset jäljelläolevat pussit tarjoilen vain tytöille. 

Munakennohaaste

Tässä ajan kuluessa on tullut vastattua muutamaan haasteeseen, joten ajattelin tuoda korteni kekoon ja toimia kerrankin itse haastajana. Mutta, minä haastan sekä omistajat että kissat! Luvassa mukavaa puuhastelua yhdessä, josta toivon mukaan nauttivat molemmat. Nimittäin kissoille on vuorossa aivorattaiden öljyämistä.

Säännöt:

1. Kehitä kissallesi aktivointilelu tyhjästä munakennosta.

2. Sekä kissalla että omistajalla tulee olla hauskaa, tee siis vaikeustaso kissan persoona huomioiden.

3. Dokumentoi suoritus joko valokuvin tai videon avulla. 

Haikun kanssa meillä on nykyään tapana hyödyntää tyhjät kennot älypelin ominaisuudessa. Tämä antaa kissalle erinomaista aivotyöskentelyä ja tekemistä parhaimmillaan pidemmäksikin aikaa. Älyllinen puuhastelu on paljon uuvuttavampaa kuin fyysinen, sillä energia tulee käyttää kohdistetusti, eikä sitä pääse purkamaan hallitsemattomasti.

Joskus Haiku on suoriutunut kennosta hyvinkin nopeasti, mutta tällä kertaa meni 7 minuuttia. Tehtävän jälkeen tyttö makoilikin tyytyväisenä pitkän aikaa. Nora ja Rakukin kokeilivat, mutta taisivat kyllästyä kun nami ei tullutkaan niin helpolla. Nora sen sijaan sai toisenlaisen saaliin.

Nameina käytin Primacatin pakastekuivattuja kananpaloja (3 kpl).

Toivottavasti mahdollisimman moni osallistuu haasteeseen ja kertoo suorituksesta kommenttikentässä! :)

Kehittyneempi Cat Dancer

Cat Dancer on tämän asunnon suosituimpia leluja. Ja kestävä! Kisut saivat sen vuonna 2012 Rakun pentupaketin mukana ja vasta viime vuoden lopulla se alkoi menemään hieman rikki. Kulunuthan se on, vaikkakin vielä käytettävissä, mutta ostin kissoille joululahjaksi uuden, se kun oli Mustissa ja Mirrissä poistomyynnissä (!!!) n. kolmella eurolla. Jouluna kuitenkin kissojen maailma oli niin näynnä uutta ja jännää, että tämä lahja jäi antamatta.

Eilen päätin viimein päästää lelun paketistaan. Olin ajatellut käydä ostamassa kisuille uuden huiskalelun, mutta mitä turhaan, kun kaapissa on varmasti tykättävä lelu vielä paketissaan. Niinpä kisut pääsivät nauttimaan tästä kissanminttuöljyn täyttämästä versiosta. Tässä Cat Dancerissa on kaksi leikittävää päätä; toisessa kissanmintun tuoksuinen muovihiiri ja toisessa muutama rullattu kartonginpala.

Tottakai, tämä lelu oli odotettavasti menestys. Yllättävää kyllä, että hiiri ei saanut erityisen paljon innostusta osakseen. Sitä kyllä haisteltiin kovasti, mutta ehkä liian iso ja kova lintuleikkeihin. Maassa vedettynä siitä kuitenkin tykättiin kovasti. Kartonkiosalla tuli todella kaunista tanssia aikaan, harmi kun kameran putki on liian ahdas hyppykuvien kuvaamiseen läheltä. 

Kaksipäinen Cat Dancer

Kissat vaanii

Hiiressä on todella voimakas haju

Silti kartongit oli kivempia

Kiik!

Pehmopoika keskittyneenä

Nomnom

Raku toivottaa hyvää naistenpäivää kaikille kauniille kisutytöille!

Kyllä lentävästä hiirestä vähäsen innostuttiin

Siellä lentää

Can't think. Eating now.

Perinteinen Cat Dancer on zooplussalla nyt kolmella eurolla. Suosittelen, jos tämän tyylistä lelua ei vielä taloudesta löydy! :)

Namia mä metsästän

Tästä päivästä piti tulla rentoutumispäivä, mutta tiukille menee taas aikataulut. Muun kiireen lisäksi Raku oli kehittänyt tänään mukavaa siivoilupuuhaa mamille ja samalla sain haudata haaveet tälle päivälle suunnitellusta tiukemman ruokalinjan ottamisesta (eli lähdettäisiin taas treenaamaan kanankaulojen syöntiä pitkän tauon jälkeen). Aamuiset kivipiirat kun löytyivät sängyltä ja mahan omia kastikkeita toisen huoneen lattialta ja kahdelta kiipeilypuun tasolta. Päiväni kului töissä, joten en ollut tilanteen sattuessa paikalla, mutta Rakun tiesin syylliseksi, sillä jotain käväisi suussa asti kun nostin poikaa vähän jälkeen päiväruuan. Toivottavasti tuleva iltapala pysyy sisällä.

Kiireistä huolimatta kisut eivät ole jääneet ilman tekemistä. Vieraita on käynyt ahkeraan tahtiin ja niinä päivinä kun olemme olleet keskenämme, olemme jatkaneet omia leikkirutiinejamme. Tiistaina tosin tuli pitkästä leikittyä namien metsästystä. :) Nameina Rakun superherkkuja pakastekuivattuja kananpaloja.

Vainukoira-Haiku työssään

Löytyi ja maistui

Raku odottaa uuden namin heittoa

Kukaan ei huomaa tunnelin viereista namia...

Nora-parka jäi aika laihalle saaliille tässä leikissä

Voi Maukas

Hassua, miten raakaruuan ravintoarvojen analysointi voi olla niin hankalaa. Maukkaalla tuntuu olevan sen kanssa erityisiä vaikeuksia, sillä nyt on jo ainakin toinen kerta kun ravintoarvot muuttuvat, jotkut jopa rajustikin.

Uusi ilme, osassa myös uudet ravintoarvot

Vuonna 2012 pidin vielä Maukasta laadukkaana ja luotettavana merkkinä. Lihat olivat vähärasvaisia, kissalle ihanteellisilla arvoilla ja hinta kaiken lisäksi halpaa. Tammikuussa 2013 eräs kaunis päivä pötköjä pilkkoessani otin tylsyyttäni pitkästä aikaa tuoteselosteen tutkinnan alle ja huomasin, että käsittelemissäni lihoissa oli rasvaisuus yhtäkkiä huomattavasti entistä isompi! Varmistin vielä asian aikoinaan Mustista ja Mirristä mukaan ottamastani lehtisestä ja siellä tosiaan monien pötköjen rasvaisuus oli alempi kuin niissä, mitkä olin juuri paloitellut pakkaseen. Kävin tutkimassa Maukkaan kotisivut, eikä siellä ollut mainintaa ravintoarvomuutoksista. Muutos oli siis tehty kaikessa hiljaisuudessa, minkä vuoksi menetinkin luottamukseni kyseiseen merkkiin. Virheet ovat inhimillisiä, mutta se, että niistä ei uskalleta kertoa oma-aloitteisesti ja toimitaan asiakkailta salassa, on minusta väärin. Otin yhteyttä asiakaspalveluun ja kysyin syytä muutoksiin. Vastaukseksi sain, että ravintoarvot oli arvioitu väärin ja laskettu uudestaan, nyt ne vastasivat Muschin (nykyinen Mush) ravintoarvoja. Maukas ja Musch käyttivät samaa tehdasta ja tuotteetkin olivat perusruuissa samat, joten ei ihmekään, että ravintoarvotkin olivat silloin samat. Ihmettelin silti suuresti, miten tätä ei oltu aikaisemmin ihmetelty ja tutkittu valmistajien toimesta. Broilerin sisäelinseoksen rasvaisuus meni ihan ihmeelliseksi, se tippui jopa niin alas, että kaikki siinä käytetyt raaka-aineetkin olivat rasvaisempia. Kyselin tähänkin syytä, että miten kolmen sisäelimen sekoitus voi alentaa rasvaisuutta jopa alle yhteen prosenttiin kun sekoituksessa käytetyt elimet ovat rasvaisuudeltaan 4-9 %. Maukkaan henkilö ei tähän osannut vastata ja sanoi laittavansa viestin eteenpäin tehtaalle ja ilmoittavansa sitten kun kuulee vastauksen. Sitä ei tullut.

No, elämä jatkui. Meillä siirryttiin käyttämään ihmisille suunnattuja jauhelihoja, joissa rasvaisuus ja laatu olivat eläimille suunnattuihin jauhelihoihin nähden paljon parempia (laadustakin myöhemmin kyselin sekä Mushilta että Maukkaalta, että onko lihojen laatu sellainen, että teoriassa voisi syöttää ihmisellekin. Mushilta tuli jyrkkä kieltävä vastaus ja Maukkaalta ympäripyöreä).

Tänä vuonna Maukkaan tuotepakettien ulkonäköuudistuksen myötä ravintoarvotkin kokivat TAAS uudistuksen. Hyppyjä on niin ylös kuin alaskin, joissakin radikaalisti. Broilerin sisäelinseoksen rasvaisuus sentään kuulostaa nyt järkevämmältä, mutta esim. sydämen ja ainakin kalkkunan luisen jauhelihan kanssa saan taas vain ihmetellä. Vaikka joissakin jauhelihoissa saattaa kuulostaa nyt rasvaisuus hyvältä, en silti suosittele syöttämään. Koska tuotteiden ulkonäkö ei esim. jauhelihojen kanssa ole muuttunut miksikään, olen hyvin skeptinen roimasti laskeneen rasva-arvon todenperäisyydestä. Mutta ei pelkästään Maukasta syyttäminen, myös Mushilla on muuttuneet ravinto-arvot. Maukkaan ja Mushin ravintoarvot kuitenkin poikkeavat hieman toisistaan, kuten alemmasta kuvasta näkyy.

Kun huomasin muutoksen, kävin myymälässä Maukkaalta useammasta tuotteesta ravintoarvot läpi. Meillä Maukkaalta käytetään vain broilerinsydäntä, kivipiiraa sisäelinseosta, kaulaa ja siipiä (kokonainen ja jauhettu), mutta uteliaisuuttani kävin muutkin siipikarjatuotteet läpi. Valitettavasti en enää muista kaikkien arvoja ja oliko niissä muutoksia (kivipiirassa ei ollut, mutta toisaalta paketin ulkonäkökin on vielä vanha eli nähtäväksi jää ja siivissä ei ollut kuin korkeintaan 0,10 % heitto eli ei merkittävä). Kaulaa en muista, mutta taisi olla muutosta? Kalkkunan luisessa jauhelihassa oli kuitenkin sen verran iso heitto, että se jäi mieleen, vaikkei meillä sitä syötetäkään. Maukkaan kotisivuilla ei vielä näy uusia ravintoarvoja eikä siellä nähtävästi ole vielä mainintaakaan viime vuonna myyntiin tulleista kuutiotuotteista (jotka ovat tismalleen samanlaisia kuin toisen valmistajan raakaruokakuutiot....?).