Frettien puolesta

Tassujen tahdissa -blogi on järjestänyt hyvän ja aiheellisen kampanjan frettien pimeää kasvatusta vastaan. Fretit kiehtovat minua kovasti ja niiden ansiosta päädyinkin pienpeto-barfiin kissojeni kanssa, joten haluan tuoda korteni kekoon hyvä asian puolesta.

Pimeä kasvatus myllää kaikkialla vähänkään suosituissa lajeissa ja roduissa. Niin kissa- kuin koirapuolellakin törmää niihin surullisen kuuluisiin tapauksiin, missä huonoista oloista otettu pentu menehtyy nuorena kasvukodistaan saamiin sairauksiin. Näin myös freteillä. Aina ota eläin vastuuntuntoiselta kasvattajalta, älä annan halvan hinnan ja/tai hyvän, mutta epäilyttävän myyntipuheen viedä mukanaan. Kysele, tutki, ole kiinnostunut ennen pennun ostoa ja ole ostopaikan ja olosuhteiden suhteen kriittinen. Älä sääli sairaita pentuja ostamalla sellaisen. Jos pelastat yhden, tuet pimeää kasvatusta ja teet tilaa seuraavalle. Eli terve pentu vastuuntuntoisesta kodista! Näin myös saat nauttia uudesta lemmikistäsi enemmän kun säästyt murheelta, huolelta ja eläinlääkärillä ravaamiselta. :)

Jos haluat auttaa viestin levittämisessä, käy vilkaisemassa kuvassa mainittua blogia (suora linkki kampanjaan kahdessa ensimmäisessä sanassa tässä postauksessa) ja muutenkin jos fretit kiinnostavat, blogi on lukemisen arvoinen!

Peek-a-Prize -lelu

Se laatikkolelu, jonka nimen unohdin tyylikkäästi Jouluaatto-postauksessa, on noussut Rakun lempparileluksi. Sillä leikitään lähes aina kun pallo on sisällä ja ulos saadulla pallolla palloillaan antaumuksella (hetken aikaa ja sitten muuttuu tylsäksi, kunnes pallo palautuu laatikkoon). Myös Haiku tykkää sillä leikkiä, mutta Nora ei ole enää niin kiinnostunut. Paitsi jos sisällä on hiiriä, silloin mieli on toinen. Peek-a-Prize on kuitenkin selkeästi eniten Rakun käytössä.

SmartCat Peek-a-Prizessa on tarkoitus pyydystää laatikon sisältä lelua. Reikiä on katossa ja jokaisella sivulla, joten kovin haastava peli ei ole, mutta stimuloi kissan saalistusvaistoja ja antaa mukavaa tekemistä pitkäksi aikaa, kunhan vain sisällä on aina lelu tai herkku. Peek-a-Prizen mukana tulee 2 palloa, mutta niiden tilalle käy myös mikä tahansa lelu, mikä mahtuu rei'istä sisään.

Mahtiostos, ei voi muuta sanoa. Tilasin tämän zooplussasta, mutta näyttää harmillisesti siltä että se oli poistomyynnissä, sillä en löydä sitä enää .fin enkä .comin puolelta. Lelu löytyy kuitenkin ainakin Amazonista.

Meidän ruokakulut 2013

Moni kysyy kuinka paljon kissojen raakaruokinta tulee maksamaan, varsinkin markettilihoja käytettäessä. Olen antanut meidän kuluista vain arvioita kun joka kuukausi kulut vaihtelee riippuen siitä mitä ruokia milloinkin ostan. Hiiriä ostan aina paljousalennuksia käyttäen (viimeksi ostin lokakuussa ja ne riitää ainakin ensi vuoden helmikuuhun) ja muutenkin koitan ostella mahdollisimman paljon tarjouksia hyödyntäen, varsinkin broilerinfileiden kanssa. Näin vuoden lopussa pääsin laskemaan vuoden keskiarvon, joka täsmää pitkälle sitä mitä olenkin arvioinut, oikeastaan hitusen alle. Kuluihin on laskettu mukaan lisäravinteet ja summa ilmoitettu laskettuna per kissa.

Tammikuu: 37,30 €

Helmikuu: 25,10 €

Maaliskuu: 32,39 €

Huhtikuu: 30,71 €

Toukokuu: 26,30 €

Kesäkuu: 40,82 €

Heinäkuu: 16,67 €

Elokuu: 33,33 €

Syyskuu: 30,10 €

Lokakuu: 51,63 €

Marraskuu: 25,90 €

Joulukuu: 34 €

Keskiarvo: 32 €/kk/kissa

Mitä kaikkea tuohon hintaan sisältyy löytyy meidän barf-suunnitelmista.

Jouluaatto

Kauan odotettu päivä saapuikin vauhdilla! Niin vauhdilla, etten ehtinytkään paloitella kissoille ankkaa jouluruuaksi. Oli sentään äidiltäni saadut katkaravut tuomassa jotain epätavallista joulupöytään.

Kisut saivat ensimmäisen joululahjansa jo toissayönä. Tykkäsivät kovasti, tämän perässä hyppivät kaikki. Lelu näyttääkin tosi houkuttelevalta kulkusineen ja sulkineen. Ei tosin vaikuta kovin kestävältä, sillä heti ensimmäisellä leikkikerralla irtosi 3 sulkaa. Varovasti kun leikkii, niin eiköhän se siitä! Takana nyt 3 leikkikertaa eikä ole enää juurikaan sulkia lähtenyt.

Niin keskittynyttä

Kulkuuseeet

Toisen lahjansa saivat aamupalan jälkeen. Ja tämä olikin hitti! Tällä lelulla leikittiin puolitoistatuntia putkeen niin että aina vähintään 1 kissa oli leikkimässä. Vuorotellen pidettiin paussia, käytiin välillä katselemassa ikkunasta jne. Alussa puolen tunnin jälkeen kisut väsähtivät ja jatkoivat leikkiä makuultaan, mutta pian ne olivat taas pystyssä onkimassa palloja piilostaan. Lelun mukana tuli tosiaan 2 palloa, jotka ovat kovin tykättyjä. Ovat pieniä ja kevyitä, joten niitä on helppo ottaa suuhun ja liikkuvat nopeaa, joten ovat myös hyviä jalkapalloiluun. Ja leikkiä innoittaa se, että tietenkin voitto maistuu makeammalta kun sen eteen on joutunut tekemään töitä. :) Tämän lelun kanssa tosin vaaditaan omistajalta tarkkuutta, sillä pallot on helppo saada ulos tuolta ja ne toki pitää laittaa leluun takaisin, jotta mielenkiinto säilyy. Aamu meni nopeaa tämän parissa.

Pallon pyydystystä

Saalistaja työssään

Haum

Palloillen

Kisuille suotiin tunnin levähdystauko kun lähdin haudoilla käymään. Sen jälkeen kisut boxeihinsa ja auton kyytiin. Käytiin isän luona parin tunnin mutka, Noralle käynti taisikin olla ensimmäinen. Yleistä levottomuutta oli havaittavissa varsinkin Rakun osalta, mutta eipä muutkaan kisut oikein rauhoittuneet lainkaan siellä kun oli niin uutta ja vierasta. Leikkivät kyllä ja katkaravut maistui. Kisuilla oli hetken eturivin paikka lintulaudalle ja Nora ja Raku siitä katselivatkin. Raku hoksasi linnut kesken levottoman naukunavaelluksen ja hetkessä itku muuttui innostuneeksi säksätykseksi. Harmi kun pimeä tuli niin pian ja linnut lähtivät pois.

"Tässä sitä leikitään iiiihan yksin..."

"Iiiihan yksin!"

"Perääntykää! Perääntykää!"

Omnom

Tutkimusretkellä

Lintutarkkailija

Ja toinen

Kotiinlähtö olikin astetta mielenkiintoisempi projekti. Kotona sain kisut hyvin kiinni ja koppaan, mutta isän luona ne laittoivat oikein kunnolla vastaan, varsinkin Raku. Nora meni nätisti koppaan, mutta Rakun kanssa tapeltiin tosi pitkään, en yhtään tiedä miksi yhtäkkiä koppa oli niin kaamea paikka. Kai väsymyksellä oli osuutta asiaan. Viimein Rakukin oli kopassa ja enää Haikun vuoro. Haiku ei meinannut antaa kiinni, piilotteli sängyn alla jne, mutta ei rimpuillut syliin otettaessa. Sähähdys kuului kun laitoin sen koppaan. Isäni mukaan minulla meni 50 minuuttia saada kaikki kissat boxeihinsa. Ei se kyllä niin pitkältä ajalta tuntunut, mutta ehkä ensi vuonna kisut jäävät kuitenkin kotiin.

Kotiinpäästyämme Nora laittoi heti nukkumaan. Haiku ja Raku eivät ihme kyllä vaikuttaneet väsyneiltä, vaikka eivät olleet nukkuneet päivän aikana juuri lainkaan. Avattiin yhdessä minun lahjani ja leikittiin pakettien naruilla. Virtaa kun näytti riittävän, annoin niille kolmannen lahjan: kissanminttupallon. Tämä pallo olikin yllättävän kova, mutta ei kissoja haitannut. Sillä leikittiin ja puskettiin läpikotaisin. Alkuhuuman jälkeen ei ollutkaan enää niin suosiossa, sen sijaan laatikkolelulla leikitään aina kun siellä on jotain sisällä.

Pitkä päivä

Ihana kissanminttupallo

Haikukin tykkää

Pian Rakukin väsähti ja enää Haiku oli valveilla. Sekin tosin rauhoittui kun minäkin rauhotuin. Kun Haiku viimein pisti nukkumaan, Nora heräsi. Saatoin tosin käydä välillä häiritsemässä sen unia useamman kerran, köh....

Iltapalaksi Haiku sai 3 fuzzy-kokoista hiirtä, Nora rotanpinkin ja broilerin jauhelihakuution ja Raku broilerin jauhelihakuutioita. Illalla tuli myös elokuva Mustesydän. Kisut nukkuivat sen ajan, Haiku tuli loppupuolella jopa vilttini alle makoilemaan. Harvinaista Haikulta. Elokuvan jälkeen kisut ilmoittivat, että on taas leikkiaika. Leikin jälkeen maistui taas uni.

Kisut saivat äidiltäni lahjaksi upean lampaantaljan! Vielä sitä ei ole juurikaan testattu, paitsi Haiku, joka leipoi ja nuoli taljaa. Kunhan tuo nuolemistapa ei jäisi päälle. Äitini osti omalle kissalleen Tuiskulle samanlaisen taljan ja on kuulemma tykätty nukkumapaikka.

Ensin maistetaan

Sitten tunnustellaan

Hyvää joulun aikaa kaikille! Ja uuttavuotta myös!

Joulupesu ystävälle

Ruokakikkailua

Miten ihanaa se olisikaan, jos kissat söisi aina sitä mitä omistaja eteen tuo. Mutta välillä elävien olentojen kanssa elo on sitä, että mielipiteet ei kohtaa. Silloin keskustellaan ja jomman kumman osapuolen on taivuttava. Kissat ovat tunnetusti ovelia ja jääräpäisiä otuksia, joten myös omistajalta vaaditaan oveluutta ja määrätietoisuutta, jotta tilanne ei lopu kissan päättämällä tavalla. Joidenkin kissojen kanssa keskustelu on helpompaa, joidenkin kanssa saa vääntää kättä ja lopulta myöntää häviönsä.

Haiku ahmattina kuuluu tuohon ensimmäiseen ryhmään. Se syö kaikki mitä eteen tuodaan ja söisi mielellään muidenkin osuuden. Raku kuuluu seuraavaan eli asioista voidaan keskustella, mutta lopulta poika luovuttaa. Nora taasen on sellainen, jonka elämäntehtävä on leikkiä ja se kaipaa ruokaa vain lähinnä selviytymiseen, toki herkkujen perään ollaan kuitenkin.

Rakun kanssa aikoinaan käytiin keskustelua kivipiirojen syönnistä, ne kun pojan mielestä ovat liian sitkeää syötävää. Muuta ruokaa ei tippunut ja parin aterian väliinjäämisen jälkeen poika taipui ja siitä lähtien niiden syömisessä ei ole ollut ongelmaa. 

Nora taasen on toista maata. Se syö silloin kun on hyvää ruokaa, mutta nälkäänsä ei koskaan valita eikä väliinjäänyt ateria vaikuta tyttöön mitenkään. Se pärjäisi useita päiviä vain muutamalla kymmenellä grammalla per päivä kunhan vain ei tarvi syödä inhokkiruokaa. Ja se on maksa. Noran kanssa asiasta ollaan keskusteltu jo kuukausia. En enää edes yritä paastottaa, koska Nora ei ole paastoista moksiskaan ja tarvitsee kuitenkin niin paljon energiaa. Paljasta maksaa ja sisäelinseosta (sis.maksaa) Nora käy korkeintaan vilkaisemassa, mutta kun sitä sekoittaa jonkun muun ruuan joukkoon pienissä määrin, silloin Nora syö. Mutta hitaasti ja jos pystyy, se nyppii maksaosan pois tai syö vierestä. Tämän vuoksi olen aina sekoittanut nämä ruuat jauhelihan joukkoon, josta maksan/sisen erottelu on vaikeampaa. Sisäelinseosta suosin sen koostumuksen vuoksi. Ruuan seassa saa olla max. 30 % sisäelinseosta tai maksaa, jotta Nora syö. Jos erehdyn laittamaan niitä liian paljon ja/tai liian näkyvästi ruuan joukkoon, Nora ei koske ruokaan.

Jatkuva tappelu on minusta inhaa, joten annoin viimein periksi ja päätin pitää paussia Noran kanssa maksasta ja sisäelinseoksesta korvaamalla maksan kalanmaksaöljyllä. Jospa se menisi alas paremmin. Nora on kyllä huomannut, että kyseessä ei ole tavallinen lohiöljy eikä kalanmaksaöljykään maistu niin hyvin, mutta paremmin kuin sisäelinseos ja maksa.

Nora kuitenkin viime viikolla päätti myös, että on saanut tarpeekseen sydämestä ja lopetti sen syömisen. Ei maistu pilkottuna muun ruuan joukkoon eikä pienimuotoinen paastokaan vaikuttanut. Nora ei tullut edes keittiöön ruoka-aikaan kun tiesi että siellä on sydämiä odottamassa. 

Maksan korvaamisen kalanmaksaöljyllä pystyn vielä sulattamaan, mutta että sydänkin jäisi pois, siihen en halunnut ryhtyä. Tällöin menetettäisiin jo liian paljon arvokkaita ravintoaineita. Joten oli pakko taipua ja ottaa kokeiluun toisen eläimen sydän: possun.

Hain possunsydämen toissapäivänä ja minulla oli heti innokkaita apureita auttamassa pilkonnassa. Haiku ja Raku saivat maistiaiset, mutta niillä pysyy sydämet yhä broilerissa. Noraa ei kiinnostanut pilkonta, joten vein sille maistiaisen. Tyttö tykkäsi hirmuisesti, jopa seurasi minua keittiöön ja koitti varastaa pilkottuja paloja rasiasta. Nora on saanut possunsydäntä nyt kahdella aterialla ja on maistunut tosi hyvin. Ajattelin kokeilla pikkuisen lisätä broilerinsydäntä sitten parin viikon päästä. Jospa ne lähtisi maittamaan tauon jälkeen. Sisäelinseosta aion sekoitella pieniä määriä Norallekin siinä ohella kun annan sitä Rakulle ja Haikulle.

Possunsydäntä syömässä

Ainakin Rakulle tauko on tehnyt hyvää. Meillä on pääluuna kanankaula ja poika kyllästyi niihin jokunen viikko sitten. Olen korvannut sen luisilla jauhelihoilla, jauhettu broilerinsiipi on suosikki. En ole Rakulle enää edes tarjonnut kauloja, sillä kokeilin poikaa paastottaa silloin kun huomaisn kyllästymisen eikä se tehonnut. Olisin toki voinut jatkaa pidempäänkin, mutta poika on myös paljon energiaa vaativa tapaus, joten en viitsinyt turhaan laihduttaa kun kaulat on kuitenkin korvattavissa ja kokonainen siipi maistuu yhä hyvin.

Viime viikolla Raku söi oma-aloitteisesti luuta ensimmäistä kertaa tauon jälkeen. Sekin tavallaan vahingossa, sillä kaula oli tarkoitettu Haikulle, mutta poika meni sitä nuuhkimaan kun ei malttanut odottaa omaa ruokaansa. Ja tosiaan söi puolet kaulasta! Kokeilin seuraavana päivänä tarjota uudestaan kokonaisen kaulan, mutta taisi olla vielä liian aikaista. Pätkin sen, sekoitin luisen jauhelihan joukkoon ja poika söi suurimman osan molemmista.

Kanankaula- jauhettu broilerinsiipi -sekoitus

Sanonta "vaihtelu virkistää" taitaa tosiaan pitää paikkaansa.

Pesuhetki

Kun ollaan pitkällään jalkojen päällä ja pitäisi saada turkki pestyä. Raku ei enää juurikaan oleskele sylissä, joten oli kiva saada poika tuohon. Kumpikaan ei halunnut siirtyä, joten poika hieman vaivalloisesti suoritti pesun siten miten onnistui tuossa asennossa. Varsinkin häntää tuntui olevan vaikea saada pysymään tassuissa, mutta kyllä se sitten lopulta onnistui. :D

Katselmus ihmestys

Ensin taaaassut

Sitten hääääntä

Sitten maaaasu

Olisipa jo joulu

Joulua odotellen

Tänään on kuunneltu joululauluja ja paketoitu lahjoja. Haiku varasti heti tilaisuuden tullen ison paperinpalan mikä jäi nimitarroista jäljelle. Vaikka niin ylpeästi se kipitettiinkin pikavauhtia toiseen huoneeseen, vaihtui se pian nahkaiseen hiireen, mitä kissat menivätkin ihmettelemään porukalla, joten sain rauhassa paketoida. 

Tuli kyllä mukavasti joulufiilikset, osa lahjoista on vielä paketoimatta, ne myöhemmin. Enää viikko jouluun! Lahjoja paketoidessa löysin kaapista myös ne lahjat, mitkä ostin kissoille jo hyvissä ajoin. Yhden kanssa en malttanut odottaa ja sen kisut saivat jo viime kuussa (riikinkukonsulkainen onkilelu). Loput saavat vasta jouluna. Tontut ovat kuulemma käyneet myös muualle kuiskailemassa, että kisut ovat olleet kilttinä tänä vuonna. Voi odotusta!