Ruokakikkailua

Miten ihanaa se olisikaan, jos kissat söisi aina sitä mitä omistaja eteen tuo. Mutta välillä elävien olentojen kanssa elo on sitä, että mielipiteet ei kohtaa. Silloin keskustellaan ja jomman kumman osapuolen on taivuttava. Kissat ovat tunnetusti ovelia ja jääräpäisiä otuksia, joten myös omistajalta vaaditaan oveluutta ja määrätietoisuutta, jotta tilanne ei lopu kissan päättämällä tavalla. Joidenkin kissojen kanssa keskustelu on helpompaa, joidenkin kanssa saa vääntää kättä ja lopulta myöntää häviönsä.

Haiku ahmattina kuuluu tuohon ensimmäiseen ryhmään. Se syö kaikki mitä eteen tuodaan ja söisi mielellään muidenkin osuuden. Raku kuuluu seuraavaan eli asioista voidaan keskustella, mutta lopulta poika luovuttaa. Nora taasen on sellainen, jonka elämäntehtävä on leikkiä ja se kaipaa ruokaa vain lähinnä selviytymiseen, toki herkkujen perään ollaan kuitenkin.

Rakun kanssa aikoinaan käytiin keskustelua kivipiirojen syönnistä, ne kun pojan mielestä ovat liian sitkeää syötävää. Muuta ruokaa ei tippunut ja parin aterian väliinjäämisen jälkeen poika taipui ja siitä lähtien niiden syömisessä ei ole ollut ongelmaa. 

Nora taasen on toista maata. Se syö silloin kun on hyvää ruokaa, mutta nälkäänsä ei koskaan valita eikä väliinjäänyt ateria vaikuta tyttöön mitenkään. Se pärjäisi useita päiviä vain muutamalla kymmenellä grammalla per päivä kunhan vain ei tarvi syödä inhokkiruokaa. Ja se on maksa. Noran kanssa asiasta ollaan keskusteltu jo kuukausia. En enää edes yritä paastottaa, koska Nora ei ole paastoista moksiskaan ja tarvitsee kuitenkin niin paljon energiaa. Paljasta maksaa ja sisäelinseosta (sis.maksaa) Nora käy korkeintaan vilkaisemassa, mutta kun sitä sekoittaa jonkun muun ruuan joukkoon pienissä määrin, silloin Nora syö. Mutta hitaasti ja jos pystyy, se nyppii maksaosan pois tai syö vierestä. Tämän vuoksi olen aina sekoittanut nämä ruuat jauhelihan joukkoon, josta maksan/sisen erottelu on vaikeampaa. Sisäelinseosta suosin sen koostumuksen vuoksi. Ruuan seassa saa olla max. 30 % sisäelinseosta tai maksaa, jotta Nora syö. Jos erehdyn laittamaan niitä liian paljon ja/tai liian näkyvästi ruuan joukkoon, Nora ei koske ruokaan.

Jatkuva tappelu on minusta inhaa, joten annoin viimein periksi ja päätin pitää paussia Noran kanssa maksasta ja sisäelinseoksesta korvaamalla maksan kalanmaksaöljyllä. Jospa se menisi alas paremmin. Nora on kyllä huomannut, että kyseessä ei ole tavallinen lohiöljy eikä kalanmaksaöljykään maistu niin hyvin, mutta paremmin kuin sisäelinseos ja maksa.

Nora kuitenkin viime viikolla päätti myös, että on saanut tarpeekseen sydämestä ja lopetti sen syömisen. Ei maistu pilkottuna muun ruuan joukkoon eikä pienimuotoinen paastokaan vaikuttanut. Nora ei tullut edes keittiöön ruoka-aikaan kun tiesi että siellä on sydämiä odottamassa. 

Maksan korvaamisen kalanmaksaöljyllä pystyn vielä sulattamaan, mutta että sydänkin jäisi pois, siihen en halunnut ryhtyä. Tällöin menetettäisiin jo liian paljon arvokkaita ravintoaineita. Joten oli pakko taipua ja ottaa kokeiluun toisen eläimen sydän: possun.

Hain possunsydämen toissapäivänä ja minulla oli heti innokkaita apureita auttamassa pilkonnassa. Haiku ja Raku saivat maistiaiset, mutta niillä pysyy sydämet yhä broilerissa. Noraa ei kiinnostanut pilkonta, joten vein sille maistiaisen. Tyttö tykkäsi hirmuisesti, jopa seurasi minua keittiöön ja koitti varastaa pilkottuja paloja rasiasta. Nora on saanut possunsydäntä nyt kahdella aterialla ja on maistunut tosi hyvin. Ajattelin kokeilla pikkuisen lisätä broilerinsydäntä sitten parin viikon päästä. Jospa ne lähtisi maittamaan tauon jälkeen. Sisäelinseosta aion sekoitella pieniä määriä Norallekin siinä ohella kun annan sitä Rakulle ja Haikulle.

Possunsydäntä syömässä

Ainakin Rakulle tauko on tehnyt hyvää. Meillä on pääluuna kanankaula ja poika kyllästyi niihin jokunen viikko sitten. Olen korvannut sen luisilla jauhelihoilla, jauhettu broilerinsiipi on suosikki. En ole Rakulle enää edes tarjonnut kauloja, sillä kokeilin poikaa paastottaa silloin kun huomaisn kyllästymisen eikä se tehonnut. Olisin toki voinut jatkaa pidempäänkin, mutta poika on myös paljon energiaa vaativa tapaus, joten en viitsinyt turhaan laihduttaa kun kaulat on kuitenkin korvattavissa ja kokonainen siipi maistuu yhä hyvin.

Viime viikolla Raku söi oma-aloitteisesti luuta ensimmäistä kertaa tauon jälkeen. Sekin tavallaan vahingossa, sillä kaula oli tarkoitettu Haikulle, mutta poika meni sitä nuuhkimaan kun ei malttanut odottaa omaa ruokaansa. Ja tosiaan söi puolet kaulasta! Kokeilin seuraavana päivänä tarjota uudestaan kokonaisen kaulan, mutta taisi olla vielä liian aikaista. Pätkin sen, sekoitin luisen jauhelihan joukkoon ja poika söi suurimman osan molemmista.

Kanankaula- jauhettu broilerinsiipi -sekoitus

Sanonta "vaihtelu virkistää" taitaa tosiaan pitää paikkaansa.