Tutustumista

Edelleen hieman sähinää ja murinaa Haikun ja Rakun osalta, mutta lämpenee. :] <3

My light

Pentukuumeilu ja unelmayksilön löytyminen johtivat siihen, että lähdin äitini kanssa toissapäivänä hakemaan minulle toista curlia, 9 kk ikäistä tyttöä. Matkattiin Helsinkiin kasvattajan luokse yöjunalla, pihiyden, joka sitten kostautui, vuoksi ilman makuuvaunua. Pikajunassa normipaikalla nukkuminen on mahdottomuus, vaikka koittaakin uskotella itselleen, että uni tulee kyllä jos tarpeeksi väsyttää. Siinä heilumisessa ja metelissä ei väsyttänyt. Yö kului tuskastuttavan hitaasti valvoen ja Nora-kisuni tapaamisesta haaveillen. Ihme ettei aamulla väsyttänyt, mutta liekö sitten odotuksen piinan syytä. :D

Viimein koitti aamu ja juna oli perillä. Taina-kasvattaja oli ihana ja tuli meitä hakemaan asemalta. Perillä meitä tuli eteiseen moikkaamaan iso uroscurli Bensku, joka oli heti valmis tekemään tuttavuutta. Vilkaisu pidemmälle asuntoon paljasti Noran kurkkimasta kaapin päältä. <3 Myös perheen toinen curliaikuinen, Nalle, tuli vastaanottamaan vieraat. Bensku ja Nora leikkivät kilpaa tuliaisella ja Nalle nautti äidin rapsutuksista. 

Nora, FI*Operadoll's Melisande Mimi, osoittautui olevan vielä enemmän kuin mitä olin odottanut! Luonne on täys kymppi: ulospäinsuuntautunut, erittäin aktiivinen ja leikkisä, apina, utelias, seurallinen, hellyydenkipeä (kehrää pienestäkin kosketuksesta) ja ulkonäkö on mitä kaunein. <3 Tapasin myös Noran emon ja yhdennäköisyys on huima. :D Nora on kuin äitinsä pitkäkarvainen versio ja luonteensakin on tainnut häneltä periä.

Nora kotona meillä <3

Nora meillä <3

Kotimatkan Nora vietti matkahiekkalaatikossa, mikä oli kuljetuslaatikon sisällä. Lemmikkivaunussa tutustuttiin myös erittäin energiseen ja puheliaaseen siperianhuskyyn, joka oli omistajansa kanssa meidän viereisellä penkillä. Noralle oli ymmärtääkseni koira uusi elämys, mutta se ei juuri korvaansakaan heilauttanut, vaikka koira ulisi ja nuuski tarmokkaasti koppaa. Kun husky omistajineen oli lähtenyt, otettiin Noran koppa syliin (siihen asti koppa oli lattialla) ja rapsuteltiin Noraa oven raosta. Nora kehräsi ja puski, olisi halunnut tulla ulos, mutta kun laitettiin valjaat päälle ja kisu syliin, yllättäen kauempaa alkaneet ihmisten äänet pelottivat ja päästettiin kisu takaisin koppaan - ilman valjaita.  

Nora oli oikein unelmamatkustaja, ei välittänyt matkasta lainkaan paitsi kun koppaa liikutettiin. Silloin naukui, mutta muuten vietti aikansa nukkuen ja tarkkaillen. :)

Kotiuduimme ilta seitsämän aikoihin lauantaina. Kotona ystäväni Reetta oli käynyt kisuja hoitamassa poissaoloni ajan ja oli myös sulkenut kissat liskohuoneeseen, jotta Nora saa tutustua paikkoihin rauhassa. Nora kehräsi heti ensiminuutillaan meillä ja tutki innokkaasti paikkoja. Kävin välillä Hain ja Rakun luona hajuja vaihtamassa. Tunti tulostamme päästin Haikun ja Rakun asuntoon. Oletetusti, Haiku otti ohjat ja näytti Noralle, ettei valtaistuimesta keskustella. Nora otti asian hyvin vastaan, ei sähissyt, vaan pakeni sängyn alle. Haiku tarkkaili pitkään Noraa sieltä ja Raku pysytteli kaukana, välillä tuli lähemmäs katsomaan, mutta murisi.

Yön Nora sai viettää liskohuoneessa, sillä makuuhuoneen oven Haiku saisi auki. Liskohuoneeseen on hakanen esteenä, joten Nora saisi rauhassa nukkua ja käydä tarpeillaan. Liskohuone olikin ainut huone, jota Nora ei ollut vielä tarkastanut ja kun vein tytön sinne ja laskin lattialle, se silmät loistaen lähes juoksi huoneen läpi ja tutki kaikki jännät paikat! Tokikin huone oli varmasti elämys, olihan siellä sentään neljä terraariota ja jauhomatoja (liskojen ruuat) tuoksuineen sekä hurrrjasti korkeita paikkoja kiipeiltäväksi. :)

Aamulla odotin taas hieman ennen kuin päästin kisut yhteen. kävin leikkimässä Noran kanssa liskohuoneessa ja leikitin samalla lelulla myös Haikua ja Rakua oven toisella puolen, samalla taas hajuja sekoittaen. Kun päästin Noran ulos huoneesta, se meni keittiötä tutkimaan. Siellä se pääsi tutustumaan Haikuun ilman sängyn tarjoamaa suojaa ja ilokseni huomasin, että päästyään muutaman sentin päähän Norasta, Haiku jäi paikoilleen ja oli nuuskivinaan ympäristöä, ei siis koittanut uhitella.

Ajan myötä Nora päätyi taas makkariin. Minulla oli ollut hirmuinen päänsärky ja hieman flunssainen olo heräämisestä lähtien, joten menin sänkyyn ja kutsuin Noran viereeni. Nora tuli kehräten makaamaan mahaani vasten ja Haiku hyppäsi sängyn viereiselle ikkunalaudalle tarkkailemaan. Jonkin ajan päästä sekin tuli vaatimaan silityksiä ja päädyttiin sitten melkein yhdeksi mytyksi makaamaan sängylle, Nora ja Haiku alle puolen metrin päähän toisistaan, Nora maha paljaana Haikuun päin ja Haiku selin Noraan. Valehtelisin, jos sanoisin, etten itkenyt onnesta. Syytän päänsärkyä ja toissaöistä unettomuutta.

Haiku lähti, Nora jäi <3

Yhteispäikkäreiden jälkitunnelmat

Siinä hetken maattuamme (Nora oli hivuttautunut kainaloon <3), Raku maukui ihmeissään toisessa huoneessa. Kutsuin sen kanssamme nukkumaan ja vähän ajan päästä se tulikin. Se hyppäsi jalkojeni päälle, huomasi Noran, sähähti ja hyppäsi maahan. Selvästi pitkän miettimisen tuloksena se viimein tuli takaisin ja asettui sängyn viereiselle kiipeilypuulle. Sieltä se murisi Noralle, mutta saadessaan Haikulta ihmetteleviä katseita, se lopetti ja asettui pussiin nukkumaan.

Tämän hetken jälkeen asiat palautui taas ennalleen. Haiku ja Raku sähisevät yhä Noralle ja Nora asutti sängynalusta. Päivän mittaan tosin Noran turvapaikka on siirtynyt sängyn alta kirjahyllyn päälle, jossa se nytkin nukkuu. :)

Pari vierasta täällä on jo käynyt kisua katsomassa ja Nora on tutustunut näihin kaikkiin innolla ja suureen ääneen kehräten. :)

Ps. Nora on lyhenne Eleanorasta ja tarkoittaa valoa <3

Haikun kanssa ulkona

Haikun kanssa ollaan tänä keväänä käyty muutaman kerran totuttelemassa ulkoiluun talven kestäneen paussin jälkeen. Täällä on vielä pihalla aika paljon lunta, joten meidän ulkoilualue on ollut aika niukasti käytettävissä eikä Haiku ole viihtynyt pihalla kuin korkeintaan 10 minuuttia.

Muutaman päivän ajan varsinkin Haiku on viihtynyt kovasti lasitetulla parvekkeellamme ja koska tänään on ollut kovin aurinkoinen ja lämmin päivä, päätin kokeilla päivänvalossa ulkoilua. Me kun ollaan yleensä menty vasta hämärällä/yöllä kun liikenne on mahdollisimman vähäistä. Ajattelin päivällä ulkoilun olevan hyvää treeniä Haikun suhtautumiseen ohikulkeviin ihmisiin valjastelun aikana.

Haikulle siis valjaat niskaan ja ulos. Raku ei tykkää ulkoilusta, joten se jäi vahtimaan asuntoa siksi aikaa. Haiku menee hienosti portaissa, mutta ulkona, kun pitäisi ylittää parkkipaikka päästäksemme nurmikolle, se epäröi. Kannoin sen oleskelupaikallemme ja Haiku pääsi tutkimaan ympäristöä. Pihalla on yhä pieni lumivuori ja maa on löllöä. mutta myös kuivaa aluettakin on jonkin verran. Tutkittiin sen verran mitä pystyttiin, treenailtiin ohituksia (Haiku menee kyyryyn kun näkee ihmisen kulkevan ohi usean metrin päästä) ja nautittiin ulkoilmasta. Tarkkailtiin liikennettä ja lintuja sekä leikittiin kuminauhalla. Puolen tunnin päästä minun oli pakko laittaa ulkoilulle stoppi kun alkoi olla jo sen verran kylmä. Ihana kuitenkin oli huomata, ettei Hai välittänyt päiväsaikaan ulkoilusta ja jopa tahtoi olla siellä pidempään kuin minä! Eiköhän sitten kun lumet sula kunnolla, päästään olemaan vieläkin pidempiä aikoja kun on jo lämpimämpää ja isompi tila käytettävissä.

Mökkireissuja odotellessa! <3

Korvaamaton furminator-wannabe

Meille tuli kuin tulikin vastaan se tilanne, että suosikki (ja ainut) harja piti korvata tehokkaammalla, sillä Rakun karvanlähtö voitti sen 7-2. Sekä minä että kissat pidettiin kyseisestä karstasta kovasti, mutta siinä vaiheessa kun Rakua piti harjata kolmesti päivässä eikä sekään tuntunut riittävän, oli aika vaihtaa uuteen.

Furminatorista olen paljon kuullut kehuja, joten ajattelin ostaa sellaisen kokeiluun. Onneksi ihana eläinkaupanmyyjä suositteli sen halvempaa wannabe-versiota, joka kuulemma toimii yhtä hyvin. Ja sehän sitten lähti matkaan. Kaikilla oli hieman totuttelua uuteen harjaan, mutta nyt Raku kehrää sillekin ja Haikultakin, jolta ei karstan kanssa juurikaan karvaa lähtenyt, on mukavaa karvasatoa kertynyt. Rakun karvanlähtökin on tasaantunut jo eikä harjaa tarvi kuin ehkä pari kertaa viikossa, mutta välillä yhteiseksi iloksi tulee harjattua, vaikkei tarvikaan. Tuntuu kivalta ja virkistää verenkiertoa, jos ei muuta. :)

Haikun karvasatoa

Operaatio Kalkkuna

Niin sitä mentiin, että 5 kg kalkkuna lähti toissapäivänä kaupasta mukaan. Ja se oli mielenkiintoinen kalkkuna. Ainakin hinnaltaan. Bongasin kahdesta eri kaupasta saman valmistajan kalkkunoita, toisessa kaupassa kilohinta 3.40 € ja toisessa olikohan jotain 5 € paikkeilla. Ajattelin että no onpas halpaa, ilman muuta lähtee mukaan, jos alle 4 €/kg! Kassalla paljastuikin, että kilohinta on oikeasti 6,75 €. Sen olisi saanut selville kalkkunapussin kyljestä, mutta enhän minä hoksannut sitä katsoa. Ei silti paha, joten kalkkuna lähti mukaan joka tapauksessa.

5 kg kalkkunan sulatus on ihan erilaista kuin 1,5 kg broilerin. 10 h huoneenlämmössä sulatuksen jälkeen se oli edelleen kovin jäinen, mutta pakkohan se oli alkaa pilkkoa. Ihan kivasti se pilkkominen meni, varsinkin alueilta, joissa ei ollut luita. Kalkkuna oli kuitenkin yllättävän (iso)luinen ja suuri osa painosta tulikin niistä. 

Lihaa saatiin saaliksi jotain 2,5 kg kieppeillä ja lihan kilohinnaksi tuli yli 10 €. Pilkkomiseenkin meni useampi tunti, pitää sanoa että ihan kiva kokemus oli, mutta ei kiitos enää! :D

Kaikki valmiina pilkontaan

Kuvvia

Raku the malli poseeraamassa kameralle. <3

"Pallo. Minun."

"Voiko tätä syödä?"

 "Hieno pallo. Hieno minä."

"Hahaa, pallo kiikarissa."

"Ääks se huomasi , play cool."

"Komea minä."

Kiipeiltävää

Meille saapui viime kuun lopulla uusi kiipeilypuu! :) Saatiin nyt makkariinkin kiipeilypaikka ja kisut pääsevät hyödyntämään myös kirjahyllynpäällisenkin. Isä teki niille lämpöpuusta komeat reunat, jotta eivät vahingossa kierisi alas sieltä. :]

Hylly vielä ilman reunoja

Reunat paikoillaan <3