My light

Pentukuumeilu ja unelmayksilön löytyminen johtivat siihen, että lähdin äitini kanssa toissapäivänä hakemaan minulle toista curlia, 9 kk ikäistä tyttöä. Matkattiin Helsinkiin kasvattajan luokse yöjunalla, pihiyden, joka sitten kostautui, vuoksi ilman makuuvaunua. Pikajunassa normipaikalla nukkuminen on mahdottomuus, vaikka koittaakin uskotella itselleen, että uni tulee kyllä jos tarpeeksi väsyttää. Siinä heilumisessa ja metelissä ei väsyttänyt. Yö kului tuskastuttavan hitaasti valvoen ja Nora-kisuni tapaamisesta haaveillen. Ihme ettei aamulla väsyttänyt, mutta liekö sitten odotuksen piinan syytä. :D

Viimein koitti aamu ja juna oli perillä. Taina-kasvattaja oli ihana ja tuli meitä hakemaan asemalta. Perillä meitä tuli eteiseen moikkaamaan iso uroscurli Bensku, joka oli heti valmis tekemään tuttavuutta. Vilkaisu pidemmälle asuntoon paljasti Noran kurkkimasta kaapin päältä. <3 Myös perheen toinen curliaikuinen, Nalle, tuli vastaanottamaan vieraat. Bensku ja Nora leikkivät kilpaa tuliaisella ja Nalle nautti äidin rapsutuksista. 

Nora, FI*Operadoll's Melisande Mimi, osoittautui olevan vielä enemmän kuin mitä olin odottanut! Luonne on täys kymppi: ulospäinsuuntautunut, erittäin aktiivinen ja leikkisä, apina, utelias, seurallinen, hellyydenkipeä (kehrää pienestäkin kosketuksesta) ja ulkonäkö on mitä kaunein. <3 Tapasin myös Noran emon ja yhdennäköisyys on huima. :D Nora on kuin äitinsä pitkäkarvainen versio ja luonteensakin on tainnut häneltä periä.

Nora kotona meillä <3

Nora meillä <3

Kotimatkan Nora vietti matkahiekkalaatikossa, mikä oli kuljetuslaatikon sisällä. Lemmikkivaunussa tutustuttiin myös erittäin energiseen ja puheliaaseen siperianhuskyyn, joka oli omistajansa kanssa meidän viereisellä penkillä. Noralle oli ymmärtääkseni koira uusi elämys, mutta se ei juuri korvaansakaan heilauttanut, vaikka koira ulisi ja nuuski tarmokkaasti koppaa. Kun husky omistajineen oli lähtenyt, otettiin Noran koppa syliin (siihen asti koppa oli lattialla) ja rapsuteltiin Noraa oven raosta. Nora kehräsi ja puski, olisi halunnut tulla ulos, mutta kun laitettiin valjaat päälle ja kisu syliin, yllättäen kauempaa alkaneet ihmisten äänet pelottivat ja päästettiin kisu takaisin koppaan - ilman valjaita.  

Nora oli oikein unelmamatkustaja, ei välittänyt matkasta lainkaan paitsi kun koppaa liikutettiin. Silloin naukui, mutta muuten vietti aikansa nukkuen ja tarkkaillen. :)

Kotiuduimme ilta seitsämän aikoihin lauantaina. Kotona ystäväni Reetta oli käynyt kisuja hoitamassa poissaoloni ajan ja oli myös sulkenut kissat liskohuoneeseen, jotta Nora saa tutustua paikkoihin rauhassa. Nora kehräsi heti ensiminuutillaan meillä ja tutki innokkaasti paikkoja. Kävin välillä Hain ja Rakun luona hajuja vaihtamassa. Tunti tulostamme päästin Haikun ja Rakun asuntoon. Oletetusti, Haiku otti ohjat ja näytti Noralle, ettei valtaistuimesta keskustella. Nora otti asian hyvin vastaan, ei sähissyt, vaan pakeni sängyn alle. Haiku tarkkaili pitkään Noraa sieltä ja Raku pysytteli kaukana, välillä tuli lähemmäs katsomaan, mutta murisi.

Yön Nora sai viettää liskohuoneessa, sillä makuuhuoneen oven Haiku saisi auki. Liskohuoneeseen on hakanen esteenä, joten Nora saisi rauhassa nukkua ja käydä tarpeillaan. Liskohuone olikin ainut huone, jota Nora ei ollut vielä tarkastanut ja kun vein tytön sinne ja laskin lattialle, se silmät loistaen lähes juoksi huoneen läpi ja tutki kaikki jännät paikat! Tokikin huone oli varmasti elämys, olihan siellä sentään neljä terraariota ja jauhomatoja (liskojen ruuat) tuoksuineen sekä hurrrjasti korkeita paikkoja kiipeiltäväksi. :)

Aamulla odotin taas hieman ennen kuin päästin kisut yhteen. kävin leikkimässä Noran kanssa liskohuoneessa ja leikitin samalla lelulla myös Haikua ja Rakua oven toisella puolen, samalla taas hajuja sekoittaen. Kun päästin Noran ulos huoneesta, se meni keittiötä tutkimaan. Siellä se pääsi tutustumaan Haikuun ilman sängyn tarjoamaa suojaa ja ilokseni huomasin, että päästyään muutaman sentin päähän Norasta, Haiku jäi paikoilleen ja oli nuuskivinaan ympäristöä, ei siis koittanut uhitella.

Ajan myötä Nora päätyi taas makkariin. Minulla oli ollut hirmuinen päänsärky ja hieman flunssainen olo heräämisestä lähtien, joten menin sänkyyn ja kutsuin Noran viereeni. Nora tuli kehräten makaamaan mahaani vasten ja Haiku hyppäsi sängyn viereiselle ikkunalaudalle tarkkailemaan. Jonkin ajan päästä sekin tuli vaatimaan silityksiä ja päädyttiin sitten melkein yhdeksi mytyksi makaamaan sängylle, Nora ja Haiku alle puolen metrin päähän toisistaan, Nora maha paljaana Haikuun päin ja Haiku selin Noraan. Valehtelisin, jos sanoisin, etten itkenyt onnesta. Syytän päänsärkyä ja toissaöistä unettomuutta.

Haiku lähti, Nora jäi <3

Yhteispäikkäreiden jälkitunnelmat

Siinä hetken maattuamme (Nora oli hivuttautunut kainaloon <3), Raku maukui ihmeissään toisessa huoneessa. Kutsuin sen kanssamme nukkumaan ja vähän ajan päästä se tulikin. Se hyppäsi jalkojeni päälle, huomasi Noran, sähähti ja hyppäsi maahan. Selvästi pitkän miettimisen tuloksena se viimein tuli takaisin ja asettui sängyn viereiselle kiipeilypuulle. Sieltä se murisi Noralle, mutta saadessaan Haikulta ihmetteleviä katseita, se lopetti ja asettui pussiin nukkumaan.

Tämän hetken jälkeen asiat palautui taas ennalleen. Haiku ja Raku sähisevät yhä Noralle ja Nora asutti sängynalusta. Päivän mittaan tosin Noran turvapaikka on siirtynyt sängyn alta kirjahyllyn päälle, jossa se nytkin nukkuu. :)

Pari vierasta täällä on jo käynyt kisua katsomassa ja Nora on tutustunut näihin kaikkiin innolla ja suureen ääneen kehräten. :)

Ps. Nora on lyhenne Eleanorasta ja tarkoittaa valoa <3