Kasvainepäily

Sellaiset viikot. 

Varoitus: Jos otsikon aihe ja sen läpikäynti aiheuttaa ahdistusta, suosittelen hyppäämään jutun loppuun, kahdesta viimeisestä otsikosta selviää tiivistetysti meidän tilanne. Tämän kirjoittaminen ja viikkojen muistelu ei ollut helppo tehtävä, mutta minulle itselleni on aina iso apu kaikki asiatieto ja kokemukset, joten haluan tämän jakaa.

Haikkeli, huhtikuussa 10 v

Perjantaina 15.1. Haikun käydessä hammashuollossa, eläinlääkäri teki syöpyneen yläkulmahampaan kohdalta epäilyn kasvainmuutoksesta; alueella oli voimakasta turvotusta ja röntgenissä näkyi luun harvenemista syöpymäalueella. Alueesta otettiin koepalat ja sovittiin, että ne lähetetään patologille tutkittavaksi.

En ollut huolissani epäilystä, vaisto sanoi kyseessä olevan väärinkäsitys. Haikulla on normaalistikin isot ikenet. Luun harveneminen sen sijaan oli huomattavasti enemmän huolestuttava asia enkä ymmärrä miten tilanteen pahuus oli noin voinut mennä minulta ohi. Haiku on ollut liian hyvä piilottamaan kipunsa: sillä ei ole ollut kipukäytöstä mikä olisi kielinyt tilanteen vakavuudesta. Lihanpalatkin oltiin syöty ongelmitta. Eläinlääkäri ei kuitenkaan kommentoinut röntgenlöydöstä enempää ja minäkin päätin jättää kysymyksen kontrollikäynnille.

Poistetut hampaat ja antibioottikuuri tekivät nopeasti taikansa; punoitus häipyi. Sen myötä heräsi jättimäinen epäilymörkö. Haikulla oli tosiaan iso patti poistetun kulmahampaan kohdalla, apua! Oliko se ollut aina vai tullut vasta? Toisen yläkulmahampaan ien ei näyttänyt yhtä isolta. Alkoi maaninen suun tarkkailu patologin tuloksia odotellessa. Aloin pelätä huonoja uutisia.

Suu muutama päivä hampaanpoiston jälkeen. Näyttää normaalilta, mutta...

Patti

Patologin tulokset saatiinkin onneksi nopeasti; jo keskiviikkona 20. päivä eläinlääkäri soitti tuloksista ja ne olivat musertavat. Näytteessä näkyi krooninen märkäinen tulehdus ja vahva epäily levyepiteelikarsinoomasta, mutta näyte ei ollut riittänyt varmaan kasvaintulokseen. Jos kyseessä on kasvain, ennuste on huono. Puhuttiin mahdollisista uusista koepaloista tuloksen varmistamiseksi, mutta tästä puhuttaisiin enemmän sitten kontrollikäynnillä. Eläinlääkäri lähetti patologin lausunnon sähköpostiini.

Minun tyylini kohdata ongelma on etsiä siitä niin paljon tietoa kuin mahdollista. Niinpä aloin tutkimaan tätä mahdollista kasvainta ja onko sen kanssa mitään tehtävissä. Sukelletaan pikaisesti aiheeseen. Jos olisin ollut kaukaa viisas, olisin kirjoittanut asiaosan aktiivisen tutkinnan ja spekuloinnin yhteydessä. Näin jälkikäteen aiheeseen oli vaikea palata.

-------------------------------------

Levyepiteelikarsinooma lyhyesti

Levyepiteelikarsinooma on kissojen yleisin suukasvain, mutta jostain syystä siitä löytyy asiatietoa Suomeksi vain yhden hyvin lyhyen kuvailun verran. Englanniksi taasen löytyy todella kattavasti tietoa tutkimuksia myöten. Kasvain on englanninkieliseltä lyhenteeltään SCC, suun kasvaimesta käytetään myös omaa nimikettään: FOSCC eli feline oral squamous cell carcinoma. Minusta suomalainen nimike on melkoinen sanahirviö, joten käytän helppouden vuoksi jatkossa SCC-nimikettä.

SCC on paikallinen kasvain, joka saa alkunsa normaaleista levyepiteelisoluista eikä leviä esiintymisalueeltaan herkästi muualle kehoon (1). Mutta se on todella uusiutumisherkkä sekä invasoiva (yleensä levittäytyy luuhun asti), mikä tekee siitä aggressiivisen. SCC:tä esiintyy lähinnä pään alueella: suussa, korvissa, ohimolla/silmäkulmassa ja nenänpäässä, mutta sitä voi esiintyä muuallakin, kuten varpaissa (1).

Jos FOSCC todetaan jo varhaisessa vaiheessa, selviytymisennuste on huomattavasti parempi, mutta kasvain tyypillisimmin todetaan siinä vaiheessa kun se on jo ehtinyt kasvaa pahanlaatuiseksi, sillä näkyvä osa kasvainta on yleensä vain pieni osa kokonaisuutta (2).

Herkkutahnaa, Haikun yksinoikeudella

Tyypillisimmin FOSCC todetaan yllättävänä löydöksenä eläinlääkärin vastaanotolla, sillä kasvaimen oireet ovat paljolti samat kuin esimerkiksi hammassyöpymässä: suun paha haju, syömättömyys, verinen kuola ja/tai kuolaaminen (3). Anestesiassa eläinlääkäri näkee kissan suuhun kokonaisvaltaisesti, mikä on hankalaa hereillä ollessa.

Tyypillinen sairastumisikä on 11-12 vuotta, mutta kasvain voi kehittyä minkäikäisenä vain.

Kasvain todetaan parhaiten koepalalla eli kirurgisesti poistetulla kudosnäytteellä, mikä lähetetään patologille tutkittavaksi. Myös suppeampaa ohutneulanäytettä voidaan käyttää. Joskus SCC näkyy veriarvoissa hyperkalsemiana (kohonnut kalsium). Leviämislaajuuden selvittämiseen käytetään apuna röntgeniä, ultraa ja tietokonekerroskuvausta (CT).

Suun alueen hoitokeinoina on kasvainalueen leikkaus (mitä käytetään yleensä paikallisissa kasvaimissa ensisijaisena hoitona) tai sädehoito. Luuhun asti invasoivan luonteen vuoksi ikenessä olevan kasvaimen leikkaus vaatii myös osan leuan poistoa, mikä on kissoille kallonmuodosta johtuen todella haasteellinen myös elämänlaadun kannalta.

Leuanpoistosta on tehty tutkimus 42 kissan otannalla, joista 21 oli SCC-kissoja (4). Jopa 78 % kissoista oli pitkäaikaisia sivuvaikutuksia, kuten vaikeuksia niellä, runsas kuolaaminen ja ruokahaluttomuus. Lyhytaikaisesti 41 % kissoista joutui käyttämään ruokintaletkua syömiseen, 12 % kissoista ei saanut syömiskykyään lainkaan takaisin. Minusta erittäin huolestuttavaa oli, että suurin osa omistajista oli kuitenkin tyytyväisiä leikkaustulokseen ja olisivat valmiita ryhtymään siihen uudestaankin. SCC-kissojen mediaani selvityminen oli leikkauksestakin huolimatta vain 217 päivää. Myös toisten tutkimusten mukaan selviytymisaika on ollut vain 1-10 kuukautta pelkän leikkauksen avulla. Leikkauspoistoa hankaloittaa myös mahdolliset etäpesäkkeet. Jotta leikkauspoistosta olisi hyötyä, kasvain tulee poistaa kokonaan.

Sädehoito toimii kasvaimeen, mutta hoitojen loputtua kasvain yleensä uusiutuu muutamassa kuukaudessa. Sädehoitoa ei ole Suomessa saatavillakaan.

Ylipäätään selviytymisaika FOSCC-kissoilla on lyhyt. Eräässä tutkimuksessa seurattiin 54 FOSCC-kissan selviytymistä. Mediaani oli 44 päivää, vain 9,5 % kissoista eli vuoden (5).

-------------------------------------------------------

Eläinlääkäri oli maininnut sairaan leukaosan kirurgisen poiston yhtenä mahdollisuutena, jos kasvain todetaan, mutta näitä lähteitä lukiessani oli selvää, että se on a. turhaa ja b. elämänlaatua alentevaa eli ei missään nimessä vaihtoehto. Ainoa vaihtoehto olisi eutanasia, mutta sekään ei ole täysin yksiselitteinen aihe. Haiku on äärimmäisen hyvä peittämään oireensa, voimakas märkäinen tulehdus oli oireillut vain suun pahana hajuna ja punoituksena. Ruokahalu oli senkin kanssa erinomainen, lihanpalat pureskeltiin, leikkihalu ja keskittyminen oli ennallaan, ei muutosta käytökseen toisia kissoja kohtaan. Ei näkyvää veristä kuolaa tai ylipäätään lisääntynyttä kuolaamista. Suuhun sai koskea. Miten siis arvioida toisen kipu ja milloin päästää irti?

Selvää oli kuitenkin, että Haiku ei saa kärsiä. Varauduin mahdollisuuteen, ettei Haiku tule enää takaisin kontrollikäynniltä. Kontrolli meni työkuvioiden vuoksi pitkälle: patologin lausunnon saapumisesta vasta 3 viikon päästä päästäisiin käymään läpi tilannetta tarkemmin kontrollissa. Toisaalta, ajattelin, onpahan enemmän aikaa Haikun kanssa, vaikka tiedossa onkin kipeää epätietoisuutta.

Viikot menivät samaa kaavaa noudattaen: murehtimista, surua, päivittäin teorian tutkimista, kasvainkuvien katselemista, vertaamista, juupas kasvain – eipäs kasvain -sisäistä väittelyä. Toisinaan näin alueella selkeän kasvaimen, toisinaan selkeän normaalin ison ikenen. Haikulle oltiin jatkettu antibioottia, ellin luota saatu ilmeisesti tavallinen antibiootti vaihtui kuitenkin 10 pv kuurinsa jälkeen sellaiseen, mikä tehoaa tehokkaasti myös luutulehdukseen. Tätä Haikun piti syödä kontrolliin asti. Lepsuilin, ja annoin Haikulle paljon märkäruokaa. Siihen sai hyvin sekoitettua antibiootit, se oli tikkihaavojen paranemiselle tärkeää pehmeää ruokaa ja erityisesti: se oli spesiaaliherkku.

Leikin hurmaa!

Isoiten minua ihmetytti miten Haikun epäilty kasvainalue poikkesi niin suuresti internetin FOSCC-kuvista. Haikun suu oli erilainen väriltään, pinnaltaan ja vaikutti olevan massaltaankin. Mutta kasvaimiahan on keskenäänkin erilaisia ja patologin löydös antoi vahvan epäilyn. Vain yhden kuvan löysin, mikä osui aika lähelle.

Haikun yleiskuntokin oli koko ajan erinomainen, kuten ruokahalukin. Haiku leikki minun, toisten kissojen kanssa ja myös yksinään. Tuli hakemaan huomiota. Ei selkeää pahoinvointia.

Lopulta, viikkoa ennen kontrollia, päädyin lopulta näkemykseen, että kyseessä oli ollut väärä hälytys. Poistetun hampaan ien oli saanut ajan (ja antibiootin?) kuluessa terveen värin valkoisuuden sijaan ja näytti olevan yhtäläinen vastapuolen kanssa. Olin ottanut haukottelukuvia ja verratessani niitä vuoden takaisiin kuviin, samanlaiset isot ikenet oli niissäkin nähtävillä. Etsin netistä hampaattomien kissojen suukuvia ja osalla oli nähtävillä samanlaiset pallerot kulmahampaiden kohdalla.

Patologi oli ohjeistanut löydön epävarmuuden vuoksi vertaamaan näytetuloksia kliinisiin oireisiin. Minusta kaikki kliiniset oireet viittasivat siihen, ettei kasvainta ole. Pattikaan ei ollut kasvanut näiden viikkojen aikana ja tosiaan samanlaiset ne olivat olleet jo vuosi sitten. Kuulostaisi erikoiselta aggressiiviselta kasvaimelta.

Mutta eihän ne näytteestä saadut epäilyt tyhjästäkään synny? Viitteitä oli, solumuutoksia. Aloin selvittämään voiko näyte olla väärässä. Ihmispuolelta löysin lähteen, jonka mukaan arviolta jopa 1-2 % näytteistä voi olla vääriä positiivisia tai vääriä negatiivisia. Väärään positiiviseen voi olla syynä esimerkiksi se, että vioittunut alue imitoi kasvainta (6). Samantyylisen maininnan löysin myös yhdestä käyttämästäni lähteestä sittemmin tätä tekstiä kirjoittaessani: voimakas tulehdus voi saada aikaan epiteelin erilaistumishäiriön, mikä saa normaalin solun jäljittelemään kasvainmuutosta (4).

Jos näyte otetaan oikeaoppisesti, patologi saa siitä todella kattavasti tietoa kasvaimen vakavuusaste ja ennuste mukaanlukien. Selkeästi siis Haikun näyte ei ollut riittävä, vaikka se oltiinkin otettu 3 eri kohtaa.

Mahdollisen ns. virhetuloksen myötä oloni keveni selkeästi. Otin vielä varalta kuvia suusta, mutta en jaksanut olla enää huolissani, vaikka edelleen piti pysyä varpaillaan huonojen uutisten varalta. Olisi ihan mahdotonta tuudittautua hyviin uutisiin ja romauttaa maailma uudestaan kun ne olisivatkin huonoja.

Viikonloppu ennen kontrollikäynti (kontrolli ma 8.2.) olin taas aivan hermona. Tuleeko Haiku enää kotiin, mitä jos uutiset on huonoja? Lähetin eläinlääkärille paranemisprosessin aikana ottamani kuvat sekä vuodentakaisen vertailuksi.

Kontrollikäynti 8.2.

Otin töistä vapaata tätä käyntiä varten. Toivoin kuitenkin hyviä uutisia. Tämä melkein romautettiin heti alkuunsa kun eläinlääkäri saapui huoneeseen ja totesi, etteivät kuvat näyttäneet hyviltä. Minusta ne näyttivät.

Eläinlääkäri tutki suun ja käytiin läpi Haikun paranemista ja vähän mitä tehdä, jos kasvain todetaan. Päätettiin, ettei uutta koepalaa oteta, sillä sitä pitäisi ottaa luusta asti ja toimenpide olisi tosi rankka tikkien hyvä umpeutuminen ja Haikun yleiskunto huomioonottaen. Eikä näytteestä olisi hyötyäkään, jos en aio hoitaa (ts. leikkauttaa) kasvainta, mitä en aio. Haikun yleiskunto on nyt niin hyvä (normaali), että jatko mennään Haikun kuntoa mukaillen.

Mikä oli minua jäänyt vielä vaivaamaan oli se röntgenlöydös luun harvenemisesta, mutta tämä näyttikin olevan asia, mistä ei tarvinut huolehtia enää tässä vaiheessa. Olin luullut harvenemisen olevan laajalta alueelta, mutta se olikin osa poistettua hammasta. Suussa on siis yhä vahvat normaalit leuat.

Sano aaaAAA! (3 viikkoa hampaanpoistosta)

Loppusanat

En enää jaksa uskoa ollenkaan, että kyseessä olisi kasvain. Mutta edelleen pienesti varovaisesti sitä pitää pitää mahdollisena. Uskon, että jos tulevina viikkoina ei ilmene muutoksia niin suussa kuin Haikun kunnossakaan, ei ole kasvaintakaan., aggressiivisesta puhumattakaan. Se yksi suuhun jäänyt pinnaltaan syöpynyt hammas tulee vielä poistaa ennen kesää, joten siinä tulee tehtyä vielä yksi ellkontrollikin. 8.2. kontrollikäynnillä uudeksi selitysmahdollisuudeksi Haikun kulmahammasikeneen oli BBE-muutos eli buccal bone expansion. Tämä kuulostaisi paljon todennäköisemmältä.

Haiku on edelleen oma puhelias, hellyydenkipeä ja leikkisä itsensä. Palattiin normaaliruokinnalle ja lihanpaloja pureskellaan nyt antaumuksella toisella poskella, jossa on vielä kaikki hampaat tallella.

Olen tämän viikon töistä lomalla. On tullut tarpeeseen.

Lähteet

1. Debbie Stoewen DVM, MSW, RSW, PhD; Christopher Pinard, DVM: Squamous Cell Carcinomas in Cats

2. Davies Veterinary Specialists: Feline Oral Squamous Cell Carcinoma Fact Sheet

3. VNC State Veterinary Hospital: Feline Oral Squamous Cell Carcinoma

4. Today's Veterinary Practice: A Review of Feline Oral Squamous Cell Carcinoma

5. A M Hayes 1, V J Adams, T J Scase, S Murphy, 2007: Survival of 54 cats with oral squamous cell carcinoma in United Kingdom general practice

6. Charles LeVea, MD, PhD, Professor and Chair of the Department of Pathology and Laboratory Medicine: Can a Cancer Biopsy Result Be Wrong?