Akuutti munuaisten vajaatoiminta, osa 3 - viimein ohi?

Osa 1, osa 2

Kepeitä uutisia tiistaiselta (maanantain ell oli estynyt) eläinlääkärikäynniltä: Kodan munuaisarvot ovat normalisoituneet!! Tai no, urea-arvo oli taas hieman noussut (13,2, viitearvot 5,7 - 12,9), mutta eläinlääkäri ei ollut huolissaan siitä, sillä krea oli kaunis 176 (viitearvot 71-212) eli arvo oli laskenut itsekseen viimeviikkoisesta 285:stä. Myös muut arvot ok.

Kodalta mitattiin varalta ihan aluksi verenpaine, sillä joskus korkea verenpaine voi olla syynä akuuttiin munuaisten vajaatoimintaan eikä verenpainetta oltu vielä tähän asti tutkittu. Verenpaineen mittaus on tärkeää ottaa ennen mitään muita toimenpiteitä/stressin nousua, jotta tulos olisi mahdollisimman luotettava. Toki vieraassa paikassa olo itsessään on jo stressitilannetta. Tiesittekö, että kissalta mitataan verenpaine yleensä hännän tyvestä? Hauska. Vaikeinta oli pitää Kodaa makuuasennossa usean minuutin ajan (luotettavuuden lisäämiseksi arvot otettiin väliajoin), mutta jotenkin siinä onnistuttiin. Verenpaine oli kohdallaan.

Taas matkattiin

"Viimeinkin; vapaus!"

Verikokeen otto taas... No, kuka tahansa kypsyy kun piikitellään useaan kertaan parin viikon aikana. Siinäkin kuitenkin onnistuttiin ilman haavereita tai suurempaa mielipahaa. Koda on jännä tyyppi sinänsä, että vaikka huutoa olikin näytettä ottaessa, anteeksi annettiin heti kun tilanne oli ohi. Siteenlaiton jälkeen poika taas kehräsi silittäessä ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunut.

"Tapahtuks tässä äsken jotain? Ei voi muistaa."

Koska verikoetulokset olivat noin hyvät, ei ollut tarvetta lisätutkimuksille. Jos tulehdusta vielä olisi, se olisi näkynyt verikokeessa. Terveen papereita ei kuitenkaan vielä saatu. Ainakin vielä yksi kontrolli tulee tehdä 2-4 vk päästä. Se me tehdään taas meitä lähempänä olevalla ellasemalla ja todennäköisesti tuolloin 4 vk päästä eli lokakuun lopulla.

Koda oli koko käynnin ajan reipas seikkailunhaluinen itsensä. Sydäntäkuunnellessa antoi jopa pusun eläinlääkärille. Paino oli noussut n. 100 g tässä viikon aikana, painoa nyt 4,7 kg (ennen sairastumista 4,8 kg). Samalla ruualla jatketaan ja pikkuhiljaa tunnustellaan josko vanha ruoka lähtisi taas maistumaan, kuten siis on ollut suunnitelmissakin. Ainakin lempiruokaa broilerinmaksaa syötiin onnessaan toissailtana, sitä en vahvuuden vuoksi ollut uskaltanut antaa sairastelun aikana.

"Mie hyppään!"

Mutta. HUHUH. Ei voi muuta sanoa. H U H H U H. Verikoetulosten kuulemisen jälkeen en pystynyt muuhun ajatteluun. HUHUH. Onko se nyt viimein ohi 2,5 viikon piinan jälkeen? Toivottavasti. Eläinlääkäri kertoi, että näissä akuuteissa syy jää usein selviämättä. 

Ihan tärkeintähän on, että Koda on nyt oireeton ja tuloksetkin jo erittäin lupaavat.

On tämä vaan ollut kuukausi. 11.9. alkoi oireet ja 16.9. ensimmäistä kertaa tutkimuksiin. Kodaa on hoidettu 3 eri paikassa: kahdella eläinlääkäriasemalla ja Pohjois-Suomen eläinsairaalassa. Matkaa on kertynyt karkeasti 650 km. Yhteensä hoitoihin ja tutkimuksiin on uponnut 1653,20 € + vielä se ainakin yksi tuleva kontrolli. Josko se nyt viimein olisi tässä? Koda on onneksi samaa mieltä.

"Hiiohoi meri kutsuu!! Kaikki kyytiin!"

Kiitos kaikille asianosaisille ja myös myötäelijöille, se on merkinnyt paljon.