Akuutti munuaisten vajaatoiminta, osa 2 - kontrolli

Osa 1

Maanantain kontrolliaika

Maanantaina oli kontrolliaika meidän alueen ellasemaan, jonne sairaalasta oltiin jo välitetty hoitohistoria ja otin varalta myös oululaisen ellaseman paperit mukaan. 

Oli ihana nähdä miten viimeviikkoinen kokemus ei ollut jättänyt traumoja! Koda oli helppo saada koppaan ja eläinlääkärillä poika oli superreipas pikku potilas, jolla riitti asiaa, rakkautta ja tutkisteluintoa.

"Hei tää on tää kivojen tätien paikka!!"

"Mami täällä! Täällä näin!"

"Moi!"

Tulokset eivät kuitenkaan olleet erityisen hyviä... Verikokeesta näkyi, että munuaisarvo krea, joka oli laskenut sairaalassa takaisin viitearvoihin, oli taas noussut sen ulkopuolelle (285, viitearvot 71-212). Urea oli onneksi kuitenkin jatkanut laskuaan (13 -> 12.5) ja SDMA oli viitearvojen rajalla (14, viitearvot 0-14). Kodalta ei ainakaan tietojeni mukaan oltu otettu SDMA-arvoa sairastelun aikana ennen tätä, mutta maaliskuussa se on ollut 11. Krea oli ollut tuolloin 145 ja urea 9,8.

Kodaa nesteytettiin nahan alle - tai ainakin yritettiin. Sitä varten pitäisi pysyä paikoillaan useampi minuutti ja se oli hankalaa. Inhottavaa vapauden riistoa kun olisi paikkoja tutkittavana, oli ekstrovertin mielipide! En päässyt mukaan verikokeeseen enkä nesteytykseen, kuulin Kodan naukunan selvästi toimenpidehuoneesta odotustilaan. Aggressiivinen Koda ei ole, mutta ilmaisee närkästyksensä naukumalla ja rimpuilemalla. Hoitaja kertoi, että poika oli siitä huolimatta puskenut kovasti.

"HEI TE KAIKKI SIELLÄ ULKONA MIE OON TÄÄLLÄ!!" Koda pääsi katsomaan ikkunasta

Eläinlääkäri suositteli munuaisten uudelleen ultraamista rakkoa myöten, etenkin kun Kodalla oli yhä sairaalan jälkeen alkanutta tiheämpää virtsaamista. Aikoja ei ollut enää tälle viikolle, mutta ensi viikolle olisi ja ell otti vaihtoehdoksi esiin myös Kodan diagnosoineeseen ellasemaan palaamisen nopeamman ajan saamiseksi. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon, sillä tähän asemaan olisi saanut ajan vasta ensi viikon perjantaille eli melkein 2 vk päähän. 

"Tyylsäää!"

Ell suositteli myös lisänesteytystä ja koska sain ajan seuraavalle maanantaille eli huomiselle tähän oululaiseen ellasemaan, niin sovittiin, että Koda kävisi vielä torstaina ottamassa nesteytyksen nahan alle. Pärjäisi paremmin viikonlopun yli. Lisäksi Koda sai mukaansa pahoinvointiestolääkettä ja ruokahalua lisäävää lääkettä siltä varalta, että nyt tuo yksi kelpuutettukaan ruoka ei enää maistuisi. Sitä kun syötiin vähän huonommin sunnuntai-illalla ja ma aamulla.

"Päästäkää miut ulos täältä!"

Ruokinta

Siitä päästäänkin Kodan ruokintaan, jota olen miettinyt paljon perjantaista lähtien. Noran ruoka ei ole ratkaisu; se ei ole täysravintoa ja rasvaisuuskin on olematon. Oma ruoka taasen ei maistu. Oma teoriani on, että poika yhdistää sen nyt huonoon oloon ja siksi välttelee.

Jotain energiapitoista, mutta munuaisystävällistä tulisi silti syödä ja päätin kokeilla isompien eläinten lihoja. Niitä meillä ei kisut saa, joten ehkä se olisi tarpeeksi vieras ruoka. Kalsiumiin saa fosforittomia valmisteita.

Ostin alkuviikosta possunsuikaletta ja naudanjauhelihaa. Broilerin sisäfilettä, koska se ei ole kuulunut viikottaiseen menuun. Lisäksi kalsiumiksi Multicatin, sillä se menisi todennäköisesti jauheista valmistetta paremmin alas. Ostin myös varalta Thriven "täysravinto"märkäruokaa Noran ruuan tilalle vaihtelua tuomaan. 

Ja arvatkaas - kaikki nämä ovat maistuneet aivan erinomaisesti!! Koda syö empimättä kaikki mitä annetaan ja on nyt viikon aikana saanut todella hyvin kadonnutta massaa takaisin. Mami on onnellinen. Tällä linjalla siis jatketaankin, loppuviikosta laajensin lihavalikoimaa hieman ja pikkuhiljaa testaillaan tuttujakin ruokia taas. Torstaina broilerinsydäntä syötiin, mutta vain puolet ateriasta.

"Hurrhurrhurr, saisko aamupalaa?" Tiedustelee Koda the märkäkuono

Kodan vointi

Pahoinvointiestolääkettä ei olla syöty tiistaiaamun jälkeen ja antibioottikuuri loppui keskiviikkoaamuna. Kodallahan on ollut koko ajan yleisvointi pirteä ja osallistuva, mutta se tuntui runsastuneen antibioottikuurin loppumisen jälkeen. Muiden kisujen kanssa hippaillaan ja yksinäänkin juostaan ja hypitään. Kovasti osallistutaan. Koda on pitänyt koppaansa turvapaikkana, mutta nykyään nukkuu jo monissa tutuissa paikoissa, vaikka mahdollisuus koppaankin olisi. Herkut maistuu erinomaisesti. Pissauskin tasaantui tiistaina.

Torstainen nesteytyskäynti meni hyvin. Nyt sain olla mukana ja Koda pysyi paremmin paikoillaan. Siitä huolimatta onnistui pari kertaa saamaan neulan irti niin, että mamin paita kastui. 

Ainut merkki mahdollisesta yhä päälläolevasta sairaudesta on, että poika juo yhä paljon. Lisään ruokaan vettä, siitä huolimatta poitsu on yhä käynyt ahkerasti kupilla. Juontimäärä ehkä yhä samaa kuin ennen diagnoosia. Paitsi eilen. Eilen en nähnyt poitsua lainkaan kupilla eikä vedenpinta ollut laskenut kuten ennen. Tänään taas kuitenkin on juotu, mutta vähemmän kuin perjantaina.

Varovaisen toiveikkain mielin huomenna tutkimuksiin.