Suosikkivieras

Olen täällä monesti kertonut kissojen mummista, mutta mites pappa? Kisujen pappa, eli isäni, käy meillä ehkä kerran kuussa, mutta hänellä on salainen ase, jolla on saanut kisut odottamaan käyntejä: herkut. Isäni on ollut Haikun suosikkivieras jo vuosia ja on ainut vieras, jota Haiku jopa suukottaa. 

Aina kun kisujen pappa tulee käymään, Haiku on ovella vastassa ja onnessaan puskee ja pesee isäni kättä. 

Curleihin ei ole ollut samanlaista vaikutusta, mutta herkkuhetkinä nekin tulevat innokkaina apajille.

Mutta Koda. Koda on Haikun tavoin aivan rakastunut pappaansa. Haiku tunnistaa isäni askeleet käytävällä ja tulee usein odottamaan oven eteen jo ennen koputusta. Koda juoksee naukumaan oven eteen tutun koputuksen kuultuaan (myös mummi saa usein tämän tervehdyksen Kodalta) ja pörrää isäni edessä istuessamme keittiön pöydän ääreen kahvittelemaan. 

Herkkuhetki on taattu.

"Saisko vähän nopeemmin? Kiirekiireanna!"

Koda: "Raku sekin oli mulle!"

Koda: "Haiku sano, että sen herkun saa antaa mulle!"

Koda: "Pappa mitä teet ne piti olla mulleeee!"

Aiemmin herkkuahmatti Raku (tai "Raksu", kuten kisujen pappa sanoo) oli se, jota sai varoa, ettei se syö muidenkin herkut, mutta nyt sen roolin on vienyt Koda. Pappa välillä antaa herkun suoraan nenun eteen ja välillä heittää saalistettavaksi. Kaikille pyritään kuitenkin saamaan tasapuolisesti. Haiku jää aina vähän kauemmaksi muista. Osittain siksi, että se ei halua jäädä jalkoihin, mutta myös siksi, etttä se kertakaikkiaan rakastaa kun se saa saalistaa herkun.