Kolmen kanssa eläinlääkärissä

Kävimme eilen moikkaamassa mukavaa 100 km päässä olevaa vakihammaslääkäriämme. Lähempänäkin nykyään on röngtenpalveluja tarjoava eläinlääkäriasema, kuten olemme sitä jo käyttäneet (viimeksi Rakun kanssa joulukuussa), mutta uuden aseman hinnat eivät ole yhtä kilpailukykyiset kuin vakkarillamme.

Oli tyttöjen hampaiden vuosihuollon aika. Haikulta otettiin myös röngten, sillä joulu 2016 - maalis 2017 välillä tytöltä poistettiin 3 syöpynyttä hammasta. Viime vuonna röngten kertoi, ettei syöpymä ollut onneksi edennyt ja halusin varmistaa, että tilanne on pysynyt samana. 

Koda valitettavasti joutui lähtemään mukaan, sillä riehupoika oli pyörinyt tiistaina itsensä alas kattoon asti yltävän kiipeilypuun korkeimmalta pediltä ja kolahtanut matkalla puiseen keskitasoon ja siitä kyljelleen lattialle. Poitsu käyttäytyi normaalisti tilanteen jälkeen ja leikityksissä juoksi normaaliin tapaan. Kuitenkin n. 6 tuntia myöhemmin tapahtuneesta poitsun tullessa hakemaan minusta leikkiseuraa, se nosteli vasenta etutassuaan istuessaan. 

Tassun nostelu istuessa jatkui vielä seuraavana aamuna, mutta jo lievempänä. Koda suosi kuitenkin mielestäni tavallista enemmän makuuasentoa. Päivällä nostelu oli jälleen lieventynyt, mutta koska olimme joka tapauksessa menossa seuraavana päivänä lääkäriin, soitin asemalle ja kysyin otanko Kodan mukaan. Ja niin nostin myös kantolaukun lattialle odottamaan aamua.

Koda pakkasi itsensä mukaan jo lähtöä edeltävänä iltana

Myös aamulla Koda pakkasi itse itsensä mukaan: laittaessani Haikun alempaan koppaan, Koda hyppäsi omaansa.

Saimme onneksi kyydin kisujen mummilta, joka auttoi myös kantamaan kisut autoon. Raku ihme kyllä ei mennyt piiloon kun kaverit päätyivät koppiinsa, vaan tuli vielä lähtiessä eteiseen sanomaan moikat.

Haikulla todettiin ientulehdus, mutta röngten kertoi posiitivisia uutisia: syöpymiä tai niiden alkuja ei ollut ilmestynyt. Nora sai suustaan isot kehut, kuulemma tähän asti vuoden paras suu. Hammaskivi oli helppo irrottaa (kuten Haikultakin) ja ikenet moitteettomassa kunnossa.

Koda tuttuun tapaansa kehräsi kun sitä tutkittiin. Eläinlääkäri tunnusteli tassun ja tarkkaili kävelyä. Poitsulta otettiin röngten, sillä se koitti vetää tassun pois varpaita tunnustellessa. Röngten saatiin ilman nukutusta ja Kodalla oli ollut hiiiiiirmu tylsää sen muutaman tunnin minkä vietti asemalla odotellessamme myös tyttöjen saamista kotiin. Röngtenissä ei näkynyt murtumia, kyseessä pelkkä venähdys.

"Mami mitä teet anna miekin tuun?!"

Kotimatkalle Koda vaihtoi koppaa Noran kanssa ja Koda pääsi pehmeään kantolaukkuun. Otin laukun syliini, jotta pystyisin tarvittaessa reagoimaan, jos Koda onnistuisi sotkemaan itsensä valjaisiin ja kassin turvahihnaan (Noralle en ollut laittanut tullessamme valjaita, sillä tyttö on rauhallinen matkustaja). Ja samalla pystyin pitämään poitsulle seuraa. Koda kehräsi ja pyöri laukussa silittäessäni sitä sivuoven kautta.

Haiku toipui rauhoitusaineesta iltaan mennessä, mutta Noralla kesti yli vuorokausi ennen kuin se oli täysin oma itsensä.

Vielä tänään päivällä tyttö ei ollut oikein täysin keskuudessamme

Kissojen painot:

• Nora: 3,5 kg
• Haiku: 4 kg (laihtunut, mutta nyt täysin ihannepainossaan)
• Koda: 4,258 kg (inauksen laihtunut)