Edistystä ystävystymisessä

Koiranpentu Runo ja ystäväni ovat vierailleet meillä viikottain tutustuttamissuunnitelman mukaisesti. Ainoastaan yksi viikko on jäänyt välistä, tarkoittaen, että eilinen vierailu oli 6. kerta kun kissojen rauhaa tulee häiritsemään varsin erikoinen olento.

Edellisinä kertoina kisut ovatkin pitäneet varovaista hajurakoa. Tytöt viettäen vierailut visusti piilossa ja Raku osoittaen jännittyneisyydensekaista uteliaisuutta. Yleensä kaksikon lähtiessä meiltä tilanne on se, että Raku on viettänyt jo hyvän tovin kirjahyllyn päällä turvassa tarkkailtuaan ensin otusta jonkin aikaa keittiön korkeuksista. Namit ovat maistuneet varautunein tuntein. Viime viikolla poitsu osoitti jo merkkejä edistymisestä Runon syödessä puruluuta sängyllä ja poitsun tarkkaillessa tilannetta vähän matkan päässä lattialta.

Tämän viikon vierailu oli huima edistys ystävystymisessä. 

Viikon aikana oli ehtinyt tapahtua paljon. Nyt 10,4-kiloinen tyttö on kasvanut taas viimeviikkoisesta niin fyysisesti kuin henkisestikin. Runo kasvattaa jo hieman aikuiskarvaa ja ulkona tyttöä koristaa uudet hienot valjaat ja hihna. Sisätiloissa Runo on paljon aikaisempaa itsenäisempi, vaikkakin yhä pysyttelee pääosin näköetäisyydellä. Puhumattakaan koulutuspuolesta, vaikka ainahan Runo on ollut poikkeuksellisen hyvätapainen ja tottelevainen pentu.

Meille tultuaan Runo sai heti puruluun työstettäväkseen ja aika kului sen parissa rattoisasti. Runo oli hyvin keskittynyt touhutessaan makoisan tehtävän parissa eikä huomannut lainkaan eteiseen hiippaillutta ja patsaaksi naamioitunutta kissaa. Yleensä Raku on uskaltanut lähestyä Runoa vasta kun tyttö on nukkumassa, joten tämä oli todella lupaava ja iso askel eteenpäin.

"Tässä minä ja tässä minun luu."

Raku: "Eikse huomaa yhtään?"

Aikansa tarkkailtuaan eteisestä Raku uskaltautui siirtymään eteenpäin hieman keittiön puolelle. Runo ei vieläkään noteerannut ja yllätys olikin melkoinen kun tyttö viimein huomasi, että ihan sen edessä istuu kissa. Tyttö lähti heti haukkuen Rakun luo/perään ja poika pakeni eteisen kautta olohuoneeseen. Runo lopetti takaa-ajon käskystä ja iloksemme paikansimme Rakun viimeisen sähinän varsin matalalta olohuoneesta, todennäköisesti sängyn päältä. Yleensä Raku poistuu viimeistään tuollaisessa tilanteessa kirjahyllyn päälle. Kuten arvelinkin, ei mennyt kauaa kun Raku tuli uudestaan kurkkimaan.

"Kukkuu, älä lähde perään."

Runon siirtyessä järsimään olohuoneen puolelle, Raku sujahti keittiön tasolle tytön huomaamatta. Tässäkin tilanteessa Raku oli paljon aikaisempaa rennompi. Se tutki Runon liikkeitä uteliaana eikä alkua kauempaa kyyristellyt varautuneesti. Palkaksi saadut herkut olivat oikein mieleen.

"Missä se nyt on?"

R: "Jaa tuolla."

"Miten olisi rapsuja?"

Pian Runo huomasi pöydän päällä olevan Rakun ja tuli lähemmäs tekemään tuttavuutta. Kaksikko oli n. 20 cm päässä toisistaan kuonot vastakkain eikä kumpikaan perääntynyt. Raku varoitteli Runoa sähinöin ja murinoin ja säikähti siinä vaiheessa kun Runo haukahti sille Rakun koittaessa siirtyä ikkunalautaa pitkin toiselle tasolle. Runoa kiellettiin ja tilanne rauhoittui. Rakukin toipui säikähdyksestä nopeasti.

"Nyt se on taas kauempana."

Ystäväni käyttäessä Runoa pissillä ulkona siirryin hetkeksi olohuoneeseen. Raku seurasi perässä. Poitsu ei ehtinyt palata keittiöön ennen kuin kaksikko palasi takaisin ja poika siirtyi Haikun piilon luo TV-tason läheisyyteen, jonka taakse poitsu pian piiloutuikin ja vietti siellä loppuajan.

Runo: "Miksei toi tuu moikkaan? Tahon moikata!"

"Niin olen hieno tyttö, mutta kehukaan vaan!"  

"Rapsutkin käy!"

Eilinen jätti todella hyvät fiilikset ystävystymisen suhteen, mikähän mahtaa olla tilanne seuraavan käynnin jälkeen! Jompikumpi tytöistäkin kuulosti käyneen hetkellisesti piilonsa ulkopuolella.