Viikonloppu Kempeleellä

Noran ensimmäiset näyttelyt ylemmässä luokassa on nyt ohitse ja voi mikä viikonloppu meillä olikaan! Tapasimme monia ihania kisukavereita, joista on tulossa kertomisia kuvineen tulevassa julkaisussa. Noran osalta viikonloppu meni yli odotusten! 

Lauantai

Lähdimme matkaan jo hieman ennen klo 6 aamulla, jotta ehdimme paikalle hyvissä ajoin. Nora oli tuomarinsa ensimmäinen arvosteltava, joten halusin varata aikaa kisun laittoon ja rentouttamiseen. Laittaessani Noraa koppaan se taisi aavistaa, että luvassa on taas kahdenkeskeistä aikaa, sillä kevyesti tuupattuani tytön koppaan se kääntyi rapsuteltavaksi ja odotti lähtöä kopassaan täysin tyynesti jopa silloin kun siirryin antamaan kotiinjäävälle kaksikolle aamupalan. Myös itse matka sujui totutun hiljaisesti, Nora miukui ainoastaan rappukäytävässä.

Näyttelypaikkakin oli Noralle jo tuttua juttua. Eläinlääkäritarkistukset suoritettiin pistokokein (rokotukset yms tarkistettiin ilmoittautumisen yhteydessä) ja laitoin vahingossa Noran tarkastuspöydälle äitini kisujen jälkeen luullen, että tarkistus on jokaiselle. Eläinlääkäri kommentoi tarkistuksen olevan hyvää näyttelytreeniä ja otti Noran ulos kopasta. Minua jännitti tuleva arvostelu jo aikalailla, mutta eläinlääkärin kommentti Noran mentyä takaisin koppaan "tämän turkki on kuin pumpulia, tarkistaisin mielelläni uudestaankin jos ei olisi kiire" sai kyllä mielen heti moninkerroin paremmaksi.

Tammikuun näyttelyssä sain mennä Noran kanssa odottamaan arvostelun alkamista jo hyvissä ajoin, jotta Nora ehtisi rentoutua ennen arvostelun alkamista. Häkissään Nora on todella huomionkipeä kehruukone, mutta häkin ulkopuolella etenkin ollessaan kaukana turvapaikastaan, Nora alkaa rimpuilemaan ja tärisemään. Rauhoittuminen vaatii jokusen minuutin, ennen kuin tyttö uskaltaa rentoutua. 

Menimme nytkin arvostelupöydän edustalle 15 minuuttia ennen arvostelujen alkamista. Lauantai oli juhlanäyttely, jossa pidettiin myös leikkimielinen Suomi 100 (siniset, valkoiset ja sinivalkoiset kissat) ja Kempele 150 (kilpikonna, punainen + niiden hopeamuunnokset) -kisat, joissa tuomarit saivat valita arvosteltavistaan parhaat ehdokkaat paneeliin. Juhlanäyttelyn kunniaksi pidettiin avajaisseremonia, joka myöhästytti arvostelujen alkamista n. 10 minuutilla, jonka jälkeen tuomarilla myös kesti hetken asettua valmiiksi. 

Odotimme arvostelujen alkamista puoli tuntia ja Nora oli koko tuon ajan rentona rimpuilematta. Avajaisseremoniaan kuuluvat äänekkäät toistuvat aplodit eivät myöskään hetkauttaneet tyttöä. Olen todella ylpeä Noran kehityksestä!

Odotellaan arvostelun alkamista

Noralla oli lauantaina tuomarina Minna Krogh. Nora sai tosi paljon kehuja upeasta näyttelykunnostaan ja tuomari harmitteli kun turkin väristä ei voi antaa pisteitä. Minna piti myös kovasti Noran lihaksikkuudesta ja pitkästä kropasta. Miinuksia oli jälleen turhan lyhyt häntä ja korvat saisivat olla suuremmat. Myös leuasta sanottiin, että se ei ole ihan nenän mittainen. Tyttö sai sydämen arvosteluseteliinsä ja kutsun Tuomarin Paras -valintaan, jonka tyttö kuitenkin hävisi.

TP-valinnoissa

Näyttelypäivä päättyi Noran osalta siihen ja loppuajan tyttö sai rentoutua yksiössään ja minä ehdin seuraamaan neloskategorialaisten kavereiden arvosteluja.

"Mami mihin meet, jää rapsuttamaan!"

"No, mene sitten."

Näyttelyn jälkeen suuntasimme hotelliin Ouluun. Edessä oli Noran ensimmäinen hotelliyöpyminen, mutta Nora näytti, että kun seura on oikea niin ei outo paikka haittaa lainkaan. Hotellihuone tutkittiin heti läpikotaisin pää pystyssä ja ei aikaakaan kun tyttö huomasi, että tv-seinän päälle pääsisi hyppäämään. Kiinnostus onneksi lakkasi heti kiellon jälkeen.

"Mikä ihmeen paikka tää on?!"

"Valmiina uuteen päivään!"

"Mikä tää on?!"

Sunnuntai

Sunnuntait menevät aina nopeammin kuin lauantait. Näyttelypäivä on lyhyempi, sillä moni näytteilleasettaja on paikalla molemmat päivät, jolloin häkki on sisustettuna jo valmiiksi eikä kissaa tarvitse ilmoittaa/tarkastaa uudestaan. Tuomareillakin on kiire paluulennoille. 

Sunnuntaina saavuimme paikalle puoli tuntia myöhemmin kuin lauantaina. Menimme taas tuomarin pöydän edustalle hyvissä ajoin ja tällä kertaa se tulikin tarpeeseen, sillä jostain syystä Noraa jännitti enemmän kuin lauantaina. Se ilmeni ainoastaan tärinänä, jota ei kuulemma kunnolla erottanut ulospäin. Noraa ennen oli 2 kissaa ja Noran vuoron koittaessa tyttö olikin jo lopettanut tärinän. 

Tuomari rakastui Noraan täysin. Sunnuntain tuomarina meillä oli Caroline Stoa, joka vaikuttaa todella sydämelliseltä ihmiseltä. Rakkaus kissoihin paistaa kauas. Nora sai haleja ja kehuja ainakin viikon edestä. Arvostelu oli käytännössä pelkkää excellentiä ja superia. Ainoa miinus minkä Caroline mainitsi, oli pienehköt korvat ja sekin tuli lähinnä sivuhuomautuksena. "Todella kaunis kissa", Nora. ♥

♥

Nora sai toisen sertinsä ja kutsun TP-valintoihin, jossa oli vastassa 2 muuta upeaa kisua. Toinen oli maine coon ja toisen rotu jäi epäselväksi, mutta mahdollisesti norjalainen metsäkissa? Valinta oli puhinasta päätellen todella vaikea ja olin jo varma, ettei Noraa valita, sillä tyttö oli kolmikon levottomin. Tästä huolimatta Caroline valitsi lopulta Noran Tuomarin Parhaaksi!

TP-valinnoissa

Noran näyttelypäivä jatkui täten Best In Show -paneeliin asti! Sitä odotellessamme kävin taas moikkailemassa kisukamuja hallin toisessa päässä ja tässä vaiheessa oli tilanne, jossa oli hyvinkin katastrofin ainekset. Palatessani jonkin ajan päästä Noran luo, tytön häkin ovi oli näkyvästi raollaan! Olin varma, että laitoin sen lukkoon lähtiessäni eikä lähellä ollut myöskään meidän omaa porukkaa, he olivat lähteneet syömään. Joku yleisöstä oli nähtävästi mennyt omin luvin silittämään Noraa eikä joko ollut osannut tai halunnut laittaa ovea takaisin lukkoon. Onneksi, onneksi Nora pitää häkkiä niin isona turvapaikkana, ettei sillä ole haluja lähteä sieltä pois. Tyttö makoili rentona pedissään ihmettelemässä.

Sunnuntain tuomaritahti oli tiivis ja paneeli alkoi jo klo 14 aikoihin. Aloitus Noran kategorialla, eli 2. kategorialla.

Nora paneelissa. Kuva: Tessa

Kuva: Tessa

Kuva: Tessa

Pitkä Nora, vasemmassa ja oikeassa sivussa kilpailijat. Vasemmalla maine coon ja oikealla siperiankissa

Voitto meni kaikilla tuomariäänillä upealle maine coonille, joka voiton myötä valmistui DSM-titteliin eli tyttö on voittanut 10 kertaa BISin 2 vuoden sisään!

Päivästä ja ylipäätään viikonlopusta jäi käteen kaksi upeaa sertiä, yksi hieno TP-mitali ja todella hyvä mieli. Puhuimme näyttelyssä jo Ruotsin reissustakin eli syyskuussa suuntana on Luleå joko yhdeksi tai kahdeksi päiväksi. 

Kiitos kaikille todella hauskasta viikonlopusta!

Äitini poppoineen

Dezzicat-perhe + muu curliporukka

Diivaelämää

Kissankujeita (suuret onnittelut sunnuntain BIS-kisu Viktorille!) + Mella
Kuin Kissa Kermakupilla

Hanna

PS. Lauantaina Suomi 100 -voitto meni niin oikeaan osoitteeseen kuin olla jo voi eli Suomen uudelle kansalliskissalle eurooppalaiselle, sinivalkoinen väriltään. Kempele 150 -voiton vei punavalkoinen manx-pentu.