Tummia pilviä ennen näyttelyä

Viimeinen julkaisu Kemin näyttelystä. Haluaisin vielä kertoa meidän edesottamuksesta ennen näyttelyä, jonka vuoksi Noran osallistuminen melkein jouduttiin perumaan.

Kaikki alkoi uudenvuoden jälkeen 1.tammikuuta eli 2 viikkoa ennen näyttelyä kun Noralle tuli todella paha kutina korviin. Tyttö raapi korvia koko päivän tunkien kynsiä syvälle korvaan ja ropsuttaen reippaasti myös korvien juurista. En keksinyt kutinalle mitään syytä eikä auttanut kuin toivoa, että tyttö olisi onnistunut tarkkaavaisuudestani huolimatta syömään jonkun epäsopivan ruuanmurusen ja että kutina laantuisi itsestään seuraavaan päivään mennessä.

Tuon päivän jälkeen kutina laantui hieman, mutta ei kaikonnut. Kutinan myötä karvaa oli alkanut lähtemään korvientaustoista ja pelkäsin, että sitä lähtisi niin paljon, ettemme pystyisi osallistumaan kauan odotettuun näyttelyyn. Huomasin myös, että Raku oli rapsutellut pyöreän karvattoman kuopan oikeanpuoleiseen poskeensa. 

Meille oli tullut uusi hieno pyykkikori keskiviikkona 28.joulukuuta ja kutina alkoi muutama päivä sen jälkeen. Koska yhä tiistaina 3. pv Noran korvat kutisivat, kokeilin heivata pyykkikorin parvekkeelle, jos syy olisi siinä (esim. käsittelyaine).

Kun pyykkikori oltiin saatu pois sisätiloista, Noran kutina alkoi rauhoittumaan. Tiistai-illan tyttö joutui kuitenkin pitämään hetken kauluria. Keskiviikkoaamuna oli vielä hieman kutinaa, mutta töistä tullessani oli kutinaton Nora vastassa. 

Isäni haki pyykkikorin luokseen ja kokeilemme jossain vaiheessa palauttaa korin tänne, josko pintapesu auttaisi. Kori ei ollut halpa ja se on niin hieno ja käytännöllinen, että mieluusti pitäisin sen täällä meillä. Mutta kissojen ehdoilla mennään.

Meidän vuosi ei siis alkanut ihan toivotulla tavalla, mutta onneksi näyttelyynpääsy ei estynyt ja siellä meni paremmin kuin uskalsin toivoa. Allergikkojen kanssa nämä edustushommat ovat välillä normaalia jännempiä.

"Näin pääsi käymään, mutta loppu hyvin kaikki hyvin."