Tunnelmia viikon varrelta

Kovat pakkaset ovat vaikuttaneet itse kuhunkin. Meillä on patterit hehkuneet täysillä ja todennäköisesti sen ja kuivan huoneilman vuoksi kisut ovat käyneet juomakupilla huomattavasti normaalia ahkerammin. Patterin vieressä sijaitsevat keittiötuolit ovat olleet suosittu nukkumapaikka ja myös viileämmällä keittiöpöydällä on viihdytty ahkerasti, siinä yhdistyy kivasti viereisestä ikkunasta tuleva viileys ja alhaalla olevasta patterista tuleva lämpö.

Työpäivien aikana kisut ovat leikkineet kiitettävän ahkerasti. Lähes joka kerta ainakin yksi matto on rytyssä tullessani kotiin. Annettuani kisuille päiväruuan minulla on tapana siirtyä koneen ääreen kahvikupposen kera. Tämä tarkoittaa Noralle syliaikaa. Nora tulee heti syliini ja nukkuu siinä niin pitkään kuin istun aloillani. Etenkin kovilla pakkasilla tapaa tuli arvostettua erityisen paljon, mutta jouduin silti monesti käyttämään myös fleecetakkia ja etenkin villasukkia kaverina.

Lämpöä puolin ja toisin

"Tämä jalka on nyt MINUN, rapsuta!"

Harvinainen sylikuva Haikusta. Haiku ahdistuu herkästi liikkeistäni ollessaan sylissä ja yleensä kameran kurottelu kauempaa Haikun yli on tytölle sylistälähdön merkki. Tällä kertaa sain otettua kameran ilman ahdistumista ja Haiku jopa poseerasi kameralle, vau!

"Mami hei..."

"Rapsuta!"

Toki muistetaan myös pitää leikkihetkiä yhdessä ja kisut myös keskenään. Haiku ja Nora hyödyntävät välillä terraarioita leikeissään ja tuntuu, että viime aikoina terraarioleikki on kasvattanut suosiotaan. Siinä Nora menee pyörimään terraariotornin ylemmälle tasolle ja Haiku menee alemman terraarion päälle. Omilta paikoiltaan tytöt sitten vaanivat ja läimivät toisiaan. Liskoja ei onneksi moinen leikki haittaa.

N: "Hei." H: "Moi."

N: "Maista tassua"

Perjantaina aktivointia tuli myös hiiriaterian muodossa.

"Viimein maton alla on oikea hiiri!"

"Mikä toi on?!"

Haiku ei alkanut leikkimään, vaan nautiskeli rauhassa omasta hiirestään sillä välin kun Nora leikki omallaan.

Peto isolla O'lla

*boing*

Perjantaina kotiintullessani oli postiluukusta tippunut oikein miellyttävä yllätys. Tiistaina tilaamani Suuri kissatemppukirja tulikin jo nyt perille asti, vaikka olin uumoillut sen saapuvan vasta ensi viikolla. 

Selasin kirjan heti läpi ja bongasin pari mielenkiintoista temppua Noralle opetettavaksi. Toinen tempuista löytyy myös saman kirjoittajan Kissan aktivointi -kirjasta, mutta viimein tämän kirjan myötä päätin laittaa sen opetuslistalle.

Bongasin kirjasta myös yhden erittäin mielenkiintoisen tempun, nimittäin soittimien soittamisen ja sitä myötä kissabändin perustamisen. Siinä olisi hauska ja suhteellisen yksinkertainen temppu opetettavaksi. Äitini sattuikin löytämään meille lauantaina ensimmäisen soittimen, rummun, kirpparilta. Lähdettiin heti opettelemaan sen soittamista. Vielä hankittavana olisi ainakin kitara ja piano. Noran ajattelin olevan sopiva pianisti ja Raku voisi toimia kitaristina ja jos muita mieluisia soittimia tulee vastaan niin soittimia voisi vaihdella. Haikulle ajattelin nämä rummut. Haikulla on vähän voimakkaampi ote rumpuiluun, mutta myös Raku tykkää rummuttamisesta. Vielä toistaiseksi rummusta ei kuitenkaan lähde kummoisempaa ääntä.

*rummuti rummuti*

*pauk*

"Tämä pitää hassua ääntä."

Ollaan muutenkin nyt ahkeroitu temppuilussa (ja muussa aktivoinnissa) kun minulla on nykyään enemmän virtaa työpäivien jälkeen kuin vielä vähän aika sitten. Noran kanssa uuden tempun opettelu, mikä ehdittiin aloittaa ennen kirjan tuloa, on oikein hyvällä mallilla ja myös Rakulla jo pitkään opettelussa ollut temppu on pikkuhiljaa hallinnassa. Haikun kanssa jummataan yhä ikivanhassa tempun opettelussa, mutta jospa päästäisiin siinä pikkuhiljaa eteenpäin ahkeramman treenaamisen myötä. Haikun oman kiinnostuksen myötä aloin opettamaan sille myös samaa temppua mikä Rakulla on nyt opettelun alla. Mukavaa vaihtelua Haikulle.

Ps. Loppuun toinen harvinainen kuva Haikusta, tyttö nukkui verivihollisensa, klementiinien, vieressä. Haiku inhoaa niiden hajua, mutta nähtävästi pahvilaatikko oli liian vastustamaton nukkumapaikka. Kuvassa Haiku on hyvin epäileväinen kuvasta poisnostamaani juomalasia kohtaan, siirtyihän se sentään syrjäisestä paikkaa melkein keskelle pöytää.

"Epäilyttävää!"