Kokeiluja ja muutoksia lisäravinnepuolella

Meillä on ollut viime kuukausina testauksia parin lisäravinteen osalta. Oleellisempi muutos kisujen lisäravinnepuoleen tulee olemaan meidän omega 3- ja D-vitskulähde Apteekin Möller Tuplan vaihtuminen toiseen valmisteeseen.

Omega 3 + D-vitamiini

Meillä on pyörinyt kaapissa Salmopet-lohiöljypullo jo viime vuoden alusta asti. Salmopet toimi meillä ennen vakiöljynä, kunnes siirryimme ihmispuolen valmisteisiin D-vitskun perässä. Siirtymisen aikaan ehdin ostaa vielä yhden Salmopet-pullon, mikä jäikin sitten ylimääräiseksi. Olen monesti harkinnut sen myymistä, mutta koska olen superlaiska myynti-ilmoitusten tekemisessä, päätin syöttää sen jossain sopivassa kohtaa kisuille pois. Sopiva kohta ilmeni viime vuoden lopulla kun huomasin, että pullon parasta ennen -päiväys lähenee uhkaavasti. Olikohan marraskuun puolella kisujen syötyä Apteekin Möller Tupla -purkin tyhjäksi, oli aika siirtyä vähäksi aikaa Salmopetiin. Syötin Salmopetiä päivittäin, jotta saan sen syötettyä ennen parasta ennen -päiväystä. Syöjinä toimivat Haiku ja Raku, Nora saa tarpeeksi omega 3'a ruuastaan.

Noin pari viikkoa Salmopetin aloittamisesta huomasin, että kisujen turkki on pehmentynyt. Samalla muistin miten minulla oli aikoinaan tapana sanoa kisuja silkkiturkeiksi, mutta vaikka AMT'n kanssa turkki onkin ollut pehmeä, se ei ole ollut samalla tapaa silkkisen pehmeä. Ennen meillä syötiin Salmopetiä joka toinen päivä määrittelemättömän (pienen) lorauksen verran, joten pehmeys ei ole nyt voinut tulla ainakaan lohiöljyn syöttötahdista. Mahdollisiksi syiksi jäljelle jää siis omegojen määrä tai, epätodennäköisemmin, laatu. Salmopet on kuitenkin eläinlaatuinen ja AMT ihmislaatuinen.

Kissojen tarkkaa omega 3 -tarvetta ei ole määritetty, mutta nähtävästi meillä kisujen saama määrä AMT'stä ei ole ollut riittävä. Apteekin Möller Tuplan 1 kapseli sisältää DHA'ta 108 mg ja EPA'a 145 mg. Kisut ovat saaneet 4 kapselia/naama/vk. Salmopetin 1 ml sisältää DHA'ta 74 - 82 mg ja EPA'a 55 - 65 mg. Olettaisin, että olen aikoinani antanut kisuille ainakin 2 ml lorauksia/naama (3-4x viikko), jolloin saanti olisi ollut ainakin 148 - 164 mg DHA'ta ja EPA'a 110 - 130 mg per kerta. DHA'ta olisi siis tullut enemmän mitä AMT'stä.

Salmopet on myös todella maistuva tuote kisuille, se on toiminut Rakulle taikajauheen (murustettu pakastekuivattu kana) korvaajanakin broilerinsydänten ja keltuaisen kanssa. Harmi, ettei Salmopetin mukana tule D-vitamiinia eikä minulla ole halukkuutta lähteä taas allergiapohjaiselle lisäravinnetestaukselle, jotta saisimme pitää Salmopetin ruokavaliossa. Siitä huolimatta AMT'lle piti keksiä korvaaja, sillä se ei ollut meille se ihanteellisin valmiste. Kalapohjaisissa D-vitskulähteissä seuraava potentiaalinen valmiste on Möllerin kalanmaksaöljy, mikä onkin monilla käytössä.

Möllerin kalanmaksaöljyn suositusannostus kissoille on 0,5 ml/painokilo/pv sen ollessa ainut D-vitskun lähde. Tuolla annostuksella D-vitamiinia tulee 1 µg/painokilo/pv (suositus 0,7-1 µg/pkilo/pv). Kisut painavat 4,5 kg ja saavat kalanmaksaöljyä annostuksella 2 m/pv/kissa. Lisää D-vitskua tulee Multicatista ja myös ruuasta (keltuainen ja koipilihat). Etenkään Rakun ja Noran kanssa en ole kuitenkaan niin täsmällinen jääkö määrä 2 ml'ään vai meneekö 2,5 ml, allergikot saattavat hyötyä suositusta isommasta D-vitskumäärästä.

Annosteluun meillä on 5 ml mitta.

"Hei tuoksuu hyvä!"

2 ml Möllerin kalanmaksaöljyä sisältää DHA'ta 240 mg ja EPA'a 160 mg. Eritoten DHA'n saanti siis nousee reippaasti. Mielenkiintoista nähdä onnistuuko valmiste pitämään Salmopetin tuoman turkin lisäpehmeyden, mutta uskon siihen vahvasti. Möllerin kalanmaksaöljy on valmistettu turskan maksasta, joten senkin pitäisi olla sopiva kaikille kolmelle kisulle. Kisut söivät pitkän aikaa pakastekuivattua turskaa (treeni)nameina ja maistuvuus näyttääkin olevan erinomainen myös öljyn kanssa. AMT ei aiheuttanut suurta ihastusta, mutta se silti syötiin kiltisti. Kuten Salmopetkin, Möllerin kalanmaksaöljy taasen toimii Rakulla jopa taikajauheen korvaajana ja sitä on nuoltu myös suoraan annostelumitasta.

Kisujen torstainen iltapala: Rakulla broilerin paistisuikaletta ja rintaa, Haikulla rintaa ja Noralla poron jauhelihaa. Kaikilla mukana Möllerin kalanmaksaöljy ja tytöillä myös muuta lisää.

Öljy on niin hyvää, että sen jopa nuolee suoraan lautaselta

Mums rintaa

Möllerin korkin suu on kätevämpi kuin Salmopetin. Onnistuneen suunnittelun ansiosta kaulaa ei tarvitse pyyhkiä joka kerta käytön jälkeen sotkun välttämiseksi. 

Möllerin kmö'n annostelu on Apteekin Möller Tuplasta poiketen päivittäistä. Myös tämän avulla saadaan suurempi hyöty omegoista. Koska Möllerin kalanmaksaöljy on kuitenkin, no, maksaöljy, se sisältää Apteekin Möller Tuplasta poiketen myös A-vitamiinia. Määrä on D-vitskun mukaan mentäessä kuitenkin harmiton (2 ml sisältää 100 µg eli hieman yli virallisen suosituksen näille) eikä sitä ole tarpeen huomioida muiden A-vitskulähteiden annostelussa, jos niiden saanti on kohtuullista. Kalanmaksaöljyjen välillä on kuitenkin vaihtelua niin A- kuin D-vitamiinipitoisuuksissakin, joten toista valmistetta käyttäessä on tarpeen varmistaa oikea annostus ja sen vaikutus muihin vitskulähteisiin.

Sinkki

Sinkkikokeilun alkamisesta on pidempi aika, jo jokunen kuukausi. Aloin kiinnittämään huomiota Haikun korvien karvoitukseen etenkin oikean korvan kohdalta. Karvaa oli selvästi ohuemmin ja harvemmin muualla korvassa kuin korvan alaosassa, raja oli häiritsevän selkeä sen jälkeen kun sen oli huomannut. Monilla kissoilla on kuitenkin kauniin tasainen karvoitus korvan kärkeen asti, joten aloin pohtimaan voisiko kyseessä olla esimerkiksi sinkin puutos. Koirilla sinkin puutos ilmenee mm. kaljuina silmänympäryksinä, joten miksei kissoilla sitten korvakarvoissa? Kaljuja silmänympäryksiä en muista yhdelläkään kissalla nähneeni. Koitin googletella asiasta tietoa tai kokemusta, mutten onnistunut löytämään. Päätin kokeilla asiaa ja nostin Haikulle (ja Rakulle) sinkin annostusta 1/4 tbl/pv'stä 1/2 tbl/pv (15 mg tabletti, Biozink-valmiste). Tällöin yhdessä ruokavalion kanssa sinkkiä tulee Haikulle lähemmäs 3 mg/painokilo/pv (suositus n. 2 mg/painokilo/pv). 

Ja kappas, se toimi! Jo kuukauden päästä korvien karva oli tasaisempi eli paksuutta oli tullut lisää. Päätin kuitenkin testata asiaa vielä ja puolitin annostuksen takaisin entiseen määräänsä. Meni jonkin aikaa ja korvien karva oli harventunut takaisin. Nostin annostusta taas ja päätin pitäytyä siinä molempien kisujen kohdalla. Meillä kisut saavat siis nyt 1/2 tbl sinkkiä/kissa/pv. Myös Nora, sillä Thrive-kuivaruuan lisättyä sinkkimäärää on kaunisteltu tuoteselosteessa ilmoittamalla yhdisteen määrä eli varsinaisen sinkin osuus on todellisuudessa pienempi. 

Tällä kertaa karvan paksuuntumisessa meni kauemmin, mutta nyt se taas näyttää tasaisemmalta. Myöskin Rakulla on paksuuntunut korvakarvat.

Korvat nyt

Tutkimustulosten ja laajempien kokemusten puutteessa en tietenkään mene vannomaan, että sinkki olisi tässä avaintekijässä. Etenkään, kun Haikulla karvoitus tiheni nopeammin ensimmäisellä testikerralla kuin toisella, mutta sinkki vaikuttaisi kuitenkin ainakin jotenkin vaikuttavan. Olisikin mielenkiintoista kuulla onko joillakin tavalla tai toisella vastaavanlaisia kokemuksia?