Riikinkukon sulka

Saimme viime viikolla ystävältäni kirjeen, joka sisälsi riikinkukon sulkia kisuille. Kisujen reaktio sulkiin olikin arvattavissa, sillä tytöt rakastavat sulkaleluja. Sulkien juurissa oli pienet kiinnikerinkulat, joten sain tehtyä sulille helposti narujatkeen.

Meillä on ollut jonkun aikaa parveke pitkälti kiinni, sillä meidän parvekkeen väliseinässä on kapea lähes kissanmentävä aukko naapurin puolelle. Nora ja Raku ovat sen verran kapeita, että saattaisivat mahtua läpi, jos oikein yrittäisivät. Olin peittänyt aukon pahvinpalalla, jonka olin kiinnittänyt paikoilleen kaksipuolisella teipillä. Tuuli kuitenkin irrotti pahvin helposti ja olen koittanut pähkäillä parempaa ratkaisua, sillä pahvinpalan kanssa kisuja ei uskaltanut jättää valvomatta pitkäksi aikaa parvekkeelle. Viikonloppuna sain viimein (ainakin toistaiseksi) pitävän ratkaisun kehitettyä ja kisut ovat päässeet nauttimaan parvekkeesta useaksi tunniksi päivässä. Niinpä pidimme pitkästä aikaa ja vaihtelun vuoksi leikkihetken parvekkeella.

"Kohta se kurkkaa, jännää!"

"Sovitaan, etten kato niin sulla on edes jotain mahiksia"

"Sulka-aistini kihelmöi"

"Kiinni!"

"Tule lähemmäs vain..."

"Lähemmäs!"

Parin sekunnin levähdyshetki ja sitten taas mentiin

Haiku ainakin

"Hoppaa!"

Lintu vai hiiri? Sama se, piilosta tuleva saalis on parhautta

"Liikus johonkin"

"Jospa minäkin"

"Saisko sen kiinni tän kolon kautta?"

"Poseeraustauko"

"Raku jos maisemia haluat kattoa niin täältä näkee paremmin"

"Eiku mä leikin nyt. Paras piilo!"

"Tajuaakohan se edes, että olen täällä?"

"Miten mä tänne päädyin?"

Viritelmä. Pahvinpalaa on tukemassa märkäruokapaketin yläkotelo ja koteloa tukee ruukku. Ruukussa on kiviä, jottei Haiku saisi sitä liikuteltua.

Ps.

Leppäkerttu bongattu!