Hammaslääkärissä

Eilen oli Rakun vuosittaisen hammastarkistuksen aika. Matkaa tuli jälleen 100 km/suunta kun matkattiin meidän hammaslääkärille. Viime vuonna menin Rakun kanssa bussilla, mutta tänä vuonna saimme äidiltäni kyydin. Mikä olikin mahtava juttu, sillä Haiku lähti mukaan. 

Raku lähtövalmiina jo edeltävänä yönä

Päätin n. viikko sitten aloittaa Haikullekin aktiivisen hampaidenharjauksen, sillä sitä teen jo Rakulle ja Norallekin. Haikulle on päässyt kertymään suun oikealle puolen jonkin verran hammaskiveä huolimatta raakaruokinnasta ja rakkaudesta ruuan pureskelua kohtaan. Hampaita harjatessani huomasin kuitenkin, että oikealta puolen suuta tulee ikenistä verta. Haiku ei arista suuta (syö broilerinkauloja ja isoja lihanpaloja yhtä innolla kuin ennenkin) eikä käytöksessä näy mitään kivun tai epämukavuuden merkkejä, mutta koska ikenien vuotaminen on yksi ientulehduksen merkki ja tarkemmin katsoessani oikean puolen ikenet näyttikin vähän enemmän turvonneilta kuin vasemman, niin eläinlääkärikäynnin aikahan se silloin oli. Onneksi päätin aloittaa Haikun aktiivisen hampaidenpesun ennen Rakun ellkäyntiä ja saatiin Haiku mahdutettua mukaan samalle käynnille.

Meillä oli lääkäriaika klo 9.00, joten lähtö oli jo 7.15. Kissojen koppaanlaitto-operaation aloitin 25 min ennen lähtöä. Kisut vaistoavat lähdön eivätkä anna ottaa silloin kiinni ja pahimmillaan menevät vaikeaan piiloon, kuten sängyn alle, mutta olen keksinyt keinon saada kisut kiinni stressittä: houkuttelen kisut herkkujen avulla vessaan ja noukin ne sieltä yksitellen koppiinsa. Vessa on siitä hyvä, ettei siellä ole piilopaikkoja. Eilen tämä kikka ei kuitenkaan toiminutkaan, Raku uskaltautui vain vessan ovensuulle ja Haiku ei edes siihen asti, vaikka kuinka houkuttelevasti rapisutin herkkupussia nälkäisten kisujen nenän edessä ja koitin tarjota herkkua kirjaimellisestikin nenän eteen ja houkutella siitä vaivihkaa syvemmälle vessaan. Ei auttanut, joten oli pakko siirtyä suunnitelma B'hen. Rakun sain loppujenlopuksi herkun avulla kiinni ja Haiku onneksi päästi ilmankin niin lähelle, että ehdin napata sen ennen kuin se ehti karata käsien ulottumattomiin. Matka meni konsertin säestämänä: Raku leikki formula-autoa ja Haiku harjoitteli ulvomista. 

Raku sai eläinlääkäriltä runsaasti kehuja hampaiden kunnosta. Kuulemma yllättävän hyvässä kunnossa ja näkee, että on pesty. Viime vuonna todetut kahden hampaan aivan lievät syöpymänalutkaan eivät olleet lähteneet etenemään, jes! Hammaskiveä piti kuitenkin poistaa, kuten osasin odottaakin. Viime vuonna kun aloitin Rakun hampaidenpesun minulla kesti kuukausia ennen kuin keksin taktiikan miten saan Rakun takahampaat pestyä ja varsinkin yhteen takahampaaseen oli ehtinyt kerääntyä tänä aikana aimo kerros kiveä.

Haiku sai ientulehdusdiagnoosin kuten arvelinkin ja poistettiin samalla siltäkin hammaskiveä. Olin varautunut siihen, että ainakin Raku röngtenkuvattaisiin kuten viime vuonna, mutta laskua maksaessani laskun pienuus oli positiivinen yllätys, sillä kummaltakaan ei otettu röngteniä. Tai pienuus ja pienuus, kahden kissan hammaskiven poisto oli yhteensä 229, 75 €. Minusta kuitenkin pieni summa, sillä olin henkisesti ja rahallisesti varautunut yli 300 € laskuun (viime vuonna käynti Rakun kanssa maksoi vähän päälle 170 €).

Kotiinpäin päästiin lähtemään vähän yli klo 14. Kotimatka meni kissojen osalta hiljaisesti. Kotiinpäästyämme Rakulla oli käynyt vahinko koppaan ja häntä ja takajalat piti pyyhkiä märällä käsipyyhkeellä. Märällä pyyhkeellä pyyhin Rakun ollessa lattialla, mutta koska Raku ei meinannut pysyä aloillaan, otin kuivauksen ajaksi poitsun syliin ja poitsu rauhoittui heti, meinasipa nukahtaakin. Siitä eteenpäin Raku ei rauhoittunut, ellei päässyt syliin. Haiku oksensi pian kopasta päästyään ja Rakukin hieman myöhemmin. Jottei puuhat loppuisi, Nora pissasi osittain hiekkiksen yli ja myöhemmin oksensi tyhjää mahaa (kaverikisujen outo käytös ja hajut veivät ruokahalun).

"Mikä teitä vaivaa?"

Pakko päästä syliin

Haiku on melkoinen teräsmimmi, se sai Rakua myöhemmin nukutusaineen, mutta oli herättyään oma itsensä paljon Rakua nopeammin. Eläinlääkäri sanoi, ettei Haiku meinannut suostua nukahtamaan, vaan siinä missä Raku jo veteli sikeitä pian nukutusaineen laiton jälkeen, Haiku oli itsepintaisesti istunut ja taistellut unta vastaan. Rakulla meni useampi tunti kotiutumisen jälkeen ennen kuin askel ei ollut enää horjuva. Haiku ei horjunut juuri lainkaan, mutta sekin toki oli kovin väsynyt.

Raku ihan tööt, tietokonehuoneeseen päästyä terraarion valaisin voitti sylin hetkeksi

Haiku taasen tahtoi olla lähellä

Tänään kisut ovat jo omia itsejään, tosin Rakulla läheisyydenkaipuu jatkui vielä aamulla ja se tuli  pitkäksi aikaa kainaloon kehräämään.