maanantai 12. tammikuuta 2015

Koiranpentu vierailulla

Lauantaina kisuilla oli oikein jännittävä päivä kun ystäväni otti meille ihan oudon olennon, koiranpennun, mukaan tapaamiseemme. Pentu on kiltti ja sosiaalinen 4 kk ikäinen sekarotuinen, joka on tottunut kissoihin synnyinkodissaan. Meidän kolmikolla taasen ei ole kunnollisia koirakokemuksia muuten kuin korkeintaan kasvattajan luona saaduista sosiaalistamiskäynneistä eli näistä kukaan ei ole asunut koiran kanssa (Haikun synnyinkodista tosin en tiedä). Haiku on nähnyt ulkona koiria ja viimeksi kesällä tutustui hieman lähempää energiseen borderterrieriin, mutta varmasti myös koiran innokkuuden vuoksi piti koko ajan vähintään puolen metrin hajuraon. Raku on kerran nähnyt ulkona ollessaan koiran ja vaikka koira (cairnterrieri) oli usean metrin päässä, Rakua pelotti todella paljon. Jännitin hieman miten kisut suhtautuvat tähän pentuun, mutta olin kuitenkin luottavaisin mielin. Useat kissat ovat solmineet ystävyyssuhteita koirien kanssa jopa melko nopeassakin ajassa. Pentu kävi meillä toissaviikolla pikaisesti eteisessä pyörähtämässä aikuisen koira"isosiskonsa" kanssa ja silloin Raku yllätti ollen ensimmäinen kisuista, joka uskalsi käydä haistelemassa eteistä koirien lähdettyä.

Koiranpentu oli meillä kylässä 3 tuntia ja sen ajan tytöt oleskelivat olohuoneen kiipeilypuun ja kirjahyllyn päällä turvassa. Nora oli yllättävän (tai ehkä ei-yllättävän) rentona eikä suuremmin hätkähtänyt kun koira tassutteli häntä viuhoen ensimmäistä kertaa näköpiiriin. Haiku taasen katseli koiraa erittäin vihaisesti ja jännittyneenä. Rakua ei näkynyt alkuun missään, mutta löydettiin poitsu telkkarin takaa.

Pikkuinen Pauli on jo lähes 2 kertaa kisuja isompi

Sydämet sulattava katse


Koiranpentuilme

Vähemmän koiranpentuilme

Nora seurailee rennommin

Rakun piilo

Kun alettiin treenaamaan olohuoneessa Paulille putkesta menoa ja kävin hakemassa kisujen herkkukaapista kuivattua lihaa treeninamiksi, Raku kiinnostui heti. Rapiseva pussi sai Rakun vilkuilemaan ulos piilostaan ja selvästi silläkin oli haluja herkutella, vaikka koira olikin ihan lähellä. Kävin hakemassa Rakun superherkkua pakastekuivattua turskaa ja sen avulla pelko/epävarmuus katosi lähes kokonaan. Ensin Raku söi herkkuja tv-tason päältä (koira kävi välillä katsomassa Rakua ihan lähietäisyydeltä) ja siitä siirtyi ikkunalaudalle. Haikukin rentoutui herkkujen avulla, mutta pysytteli kirjahyllyn päällä. Noralle ei kelvannut herkut.

Raku totisesti yllätti rohkeudellaan, sillä namien avulla se päästi Paulin todella lähelle ilman sähinöitä. Paulikin oli tosi nätisti eikä tunkeillut liian lähelle, vaan piti nuuskiessaankin hajurakoa. Ikkunalaudalla istuessaan Raku nuuskutteli jo hieman takaisinkin ja roikotti häntäänsä rentona. Raku sähisi ainoastaan kerran kun Pauli ei ymmärtänyt perääntyä kohteliaan nuuskuttelun jälkeen. Pauli totteli sähinää heti. Uskoisin, että näistä kahdesta tulee kaverukset. :)

Raku oli rennosti kun Pauli tuli tekemään tuttavuutta. Tässä vaiheessa Pauli oli ollut meillä n. tunnin verran eli supernopeaa tutustumista!

Nora seuraili koiran touhuja

Haikukin rennompana, yhä kuitenkin tuima ilme :D



Pauli touhuilee kauempana

Kun Pauli lähti käymään pisulla ulkona, Raku siirtyi lattiatasolle ja tutki paikat naukuen välillä. Paulin tullessa takaisin Raku meni turvaan Haikun viereen kirjahyllyn päälle ja nökötti siellä loppuajan. Seuraavaa vierailua odotellen. :)

23 kommenttia:

  1. Ihana pikku koiranpentu <3 Meilläkin on ollut koirien kanssa ihan mukava meininki tai Cocoa pelottaa, mutta Ruffe kaverustuu aina tosi nopeesti uusiin karvakorviin! Eiköhän teilläkin kohta leikitä hippaa hauvan kanssa vaikka ekaks onkin kiva tutkailla yläilmoissa :---)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että Ruffe sentään rohkeana. :D Odotan kyllä mielenkiinnolla minkälaiset leikit tulee, jos siihen vaiheeseen pääsevät! :)

      Poista
  2. Emäntä: Oi kun söpö Pauli!
    Pepsi: Koirille pitää sähistä ja näyttää kuka on kingi.
    Max: Koiria, yök!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pauli on supersöpö, ehkä nuo silmät sulattaa kisutkin. :D

      Poista
  3. Voi kun on söpö koiranpentu! :) Päästipä Raku tosiaan koiran aika lähelle! :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan yllätyin, että noin äkkiä vieläpä! ♥

      Poista
  4. Aika söpö. Vaik onkin ei-lajitoveri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei-lajitoveriksi melkoisen suloinen ja kilttikin, ehkä tytötkin sen vielä hoksaa. :D

      Poista
  5. Ääk miten söpö pentu! Omissanikin kissoissani tuntuu olevan tuo sama sukupuolijakauma koiriin suhtautumisessa: Eemeli menee uteliaasti haistelemaan ja ihmettelemään (toki liikkuu vähän jäykästi ja tarkkailee koiraa) ja ei ole tippaakaan kiinnostunut koirasta jos saa herkkuja. :D Kiira taas kyhjöttää ylhäällä kiipeilypuussa tai kirjahyllyn päällä eikä uskalla tulla alas edes syömään. Me suunniteltiin koiranpennun hankkimista pari vuotta sitten, mutta se jäi kun Kiira on niin hirveän peloissaan. :< Kaverin superrauhallinen vanhahko villakoira ei tosin kummankaan mielestä ollut järin pelottava, mutta pennut nyt tietysti ovat aina todella vilkkaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa jännä! Raku tosin yllätti tässä rohkeudellaan kun yleensä se on näistä arin. :D Mut oikein positiivinen yllätys, että ainakin jossain on rohkein. Harmi kun teillä on tuommoinen este, vaikka varmaan tottuisi kuitenkin perheenjäseneen. :) Mie tykkään kovasti koirista, mutta omaksi en sellaista ottaisi, ei riitä aika eikä jaksamus kisujen (ja liskojen) lisäksi. :D

      Poista
  6. Aika hyvin Raku päästi uuden tuttavauuden lähelleen!

    Meillähän on kissoilla kolmenlaista suhtautumista koiriin. Onni tapasi koiran ensimmäisen kerran muutamaa päivää päälle 12 viikkoisena, kun kävimme ensimmäistä kertaa kokeilemassa valjaissa pyörimistä ulkona. Sisälle mentäessä rappukäytävästä tuli vastaan kultainennnoutaja, ja Onni oli, yli 20 kertaa koiraa pienempänä, käymässä täysillä koiran kimppuun. Koira ihan pelästyi sähisevää, murisevaa ja tassuilla huitovaa pentua jota pidin kiinni valjaista seinässä mahdollisimman kaukana koirasta. :D Nyt kissan ollessa aikuinenkin tiedän, että jos koira tulee iholle, niin tuo saattaa hyvinkin käydä siihen kiinni. Välillä on tosin niitäkin tilanteita ollut meidän ulkoillessa, jolloin joku on päästänyt koiransa hihnassa/vapaana ihan tassunmitan päähän Onnista, mutta onneksi tähän mennessä Onni on silloin tyytynyt vain pörhistelemään ja sähähtämän uteliaalle koiralle.

    Ella taas suhtautuu koiriin aika neutraalisti, vaikka tietääkseni sellaisen näki ensimmäistä kertaa vasta n. puolivuotiaana. Koiria ulkona nähdessämme se pysyy yleensä lähelläni, rauhassa ja ilman selvää tarvetta puolustautua. Ruskalla taas on ollut ainakin yksi koirakaveri. Kasvattajalla on n. parivuotias labradori, jonka kanssa Ruska tuli hyvin toimeen. Päivittäin Ruska kävi koiraa tervehtimässä ja osoittamassa hellyyttä puskemalla innokasta mutta kilttiä koiraa. Erittäin tyypillistä Ruskalle, se tykkää osoittaa hellyyttä eläimille/ihmisille jotka sen perheeseen kuuluvat. :) Koira kyllä kerran tallasi Ruskan pennun päälle (jolloin pentu rääkäsi), jonka jälkeen Ruskan mielestä kaikki pentujen rääkyminen (oli se sitten pentujen keskinäistä leikkiä, koiran takia tai jostain muusta syystä) oli koiran syytä ja sitä käytiin sitten komentamassa. Ruskan alkuperäisellä kasvattajalla ulkomailla on myös koiria, irlanninsusikoiria, mutta niistä en tiedä onko silloin pentuna niihin tutustunut. Ulkona ei olla Ruskan kanssa vielä koiriin törmätty. Tytöt uskaltaisin kyllä koiraan tutustuttaa, mutta Onnia en välttämättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hyvin! Haha, koiran ja kissan koosta riippumatta kissa on se, joka määrää. :D Teillä onkin sitten toisinpäin sukupuolijakauma, mielenkiintoista! Meillä kai kodin turva sekä korkeat paikat auttoi Rakua tässä tutustumisessa, silloin aikoinaan ulkona ollessamme se ihan tärisi pelosta kun koira meni ohi usean metrin päästä.

      Poista
    2. Mä väitän että meillä se tämä sukupuolijakauma johtuu russityttöjen luonteesta. Ne ovat tosi vahvaluonteisia, itsepäisiä, itsetietoisia ja isolla egolla varustettuja ja kokevat lähinnä vain itsensä tyyppisen kissan uhaksensa (tytöthän meillä ei tule hirveän hyvin toimeen keskenänsä). Eivät erityisesti pelkää mitään, epäillä saattavat mutta uusikaan asia ei niille näyttäydy pelottavana tai kartettavana, vaan siitä otetaan vähän selvää ja annetaan olla jos se ei niiden elämään vaikuta sen kummemmin. Jos taas joku uhkaa venäjänsinistä vähänkin tai esimerkiksi sen pentuja, niin se on kyllä periksiantamattomasti puolustamassa itseään ja pentujansa. Ruskahan ulkona valjassa ollessaan saattaa murista kauempana oleville ihmisille, mutta pelkää se ei. Rotutyypillisesti kun nämä ovat "vieraita kohtaan varautuneita" ja näiden russityttöjen kautta olen oppinut ymmärtämään sen nimenomaisesti semmoseina että eivät vieraita pelkää tai arkaile, mutta eivät välttämättä mieluusti tuttavuutta heti hiero, vaan se vieras ihminen on niille "se ja sama" jos se ei niiden elämään vaikuta tai niitä uhkaa. Sama pätee varmaan siinä, miten venäjänsininen suhtautuu muihin eläimiin - pelottomasti, mutta varauksella ja välinpitämättömyydellä, mutta kuitenkin myös jonkinlaisella pienellä uteliaisuudella.

      Onni taas on kissana epävarmempi, ja sen agressiivinen suhtautuminen koiriin johtuu todennäköisesti ihan siitä.

      Poista
    3. Ja lisään vielä että kun venäjänsiniskollit ovat naaraita huomattavasti lepsumpia (onneksi, ei näiden kasvattamisesta muuten varmaan mitään tulisi. :D) mutta myös äärettömän itsepäisiä ja kärsivällisiä, niin niiden kanssa esim koiriin tutustuminen saattaisikin olla aika erilaista verrattuna näihin! :D

      Poista
    4. Oho, melkoisia luonne-eroja kun vertaa esim. curleihin! :D Curleilla taasen tutustumiset menee yleensä nopsaa sen vuoksi, että rotu on avoin, ystävällinen ja utelias. Odotin Noran tekevän ensimmäisen liikkeen kisuista, mutta oikein positiivisena yllärinä tuli Raku. :)

      Poista
  7. Oi kuinka söpö vieras!

    Sulo tykkää koirista, eniten toki Puolukka-tädistään eli koirasta jonka kanssa vietti ensimmäiset 14-viikkoa. Puolu oli Mesi-emon apuna kolmen pennun kasvatuksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti silloin varsinkin tulee oikein läheinen suhde kun on ollut pentuajasta asti tiiviisti yhdessä. ♥

      Poista
  8. Onkos tämä nyt se koiranpentu, jostaa silloin kerran puhuit? :) Mahtaa ajan kanssa hyvät kaverit tulla koirasta ja kissoista, kunhan oikein kunnolla tutuksi pääsevät. Täällä Huoli on jo ruvennut puskemaan päällään Stevieä, etenkin jos Huolelle ehtinyt nälkä tulla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On. :) Luulisi ainakin, että pojista tulisi! Ihanaa Huoli! ♥

      Poista
  9. Oi miten söpö pieni haukku! Penaa ei koirat tunnu vaivaavan, ihmiset on enemmän pelottavia. Ulkona jos jostain nurkan takaa tulee ensin koira näkyviin ei ole mitään hätää, mutta kun se ihminen sieltä tulee pian perässä pitää päästä piiloon ja huutaa kurkku suorana apua. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmiset on pelottavia ulkona, meilläkin pelätään ja muututaan mahdollisimman näkymättömäksi. :D

      Poista
  10. Oi mikä söpöliini! Kissaparat :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haikulle jäi traumat, eilen kun Paulin omistaja kävi meillä Haiku hyppäsi heti kaapin päälle turvaan, vaikkei koiraa ollutkaan mukana. :DD Tuli kyllä sieltä heti alas kun hoksasi, että nelijalkainen otus ei ollut mukana. Ressukka, sillä koiruli tulee taas kylään tässä jossain vaiheessa ehkä tässä kuussa. :D

      Poista