sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Hiirivahinko

Meillä on ollut nirsoilua hiirten suhteen. Syyskuussa yhtäkkiä molemmat tytöt lakkasivat syömästä hiiriä, tuosta noin vain. Ajattelin, että kyseessä oli hetkellinen kyllästyminen ja kokeilin seuraavalla viikolla uudestaan, viikkomenun mukaisesti. Ei kelvannut silloinkaan, vaikka yleensä hiiret syödään muristen. Ajattelin jo ostamassani erässä olevan jotain vikaa ja harkitsin kahden viimeisen hiiren heittämistä pois, mutta päätin kokeilla vielä, josko kyseessä olisi vain kyllästymistä. Pidettiin sen jälkeen kuukauden paussi ja viime viikolla viimein otin hieman epäröiden hiiret takaisin menuun.

Haiku söi omansa neutraalisti, mutta mukisematta ja kokonaan kuitenkin. Noralle ei kelvannut, edes suupaloiksi pilkottuna. Kokeilin josko tonnikalamärkäruokahippuset lisäisivät maistuvuutta. Ja näin kävi, lautanen syötiin tyhjäksi.

Tänään oli uuden testin paikka, tällä kertaa uusilla, isommilla hiirillä kun eläinkaupasta oli loppuneet 20 g hiiret. Tämänkertaisen satsin hiiret ovat n. 23 - 25 g painavia eli suurta eroa vanhaan ei kuitenkaan ole. Toisesta hiirestä huomasi kuitenkin heti, että se oli eri painoluokkaa kuin toinen. Valitsin Noralle pulleamman. Näihin hiiriin suhtauduttiin jo entiseen tapaan. Haiku nappasi hiirensä muristen ja siirtyi saaliinsa kanssa pöydän alle. Nora aloitti hiirellä leikkimisen. Haiku keskittyi niin paljon hiirensä suojelemiseen, ettei se malttanut aloittaa syömistä. 




Jalalla koreaksi

Noran pullea hiiru

Hetken leikkimisen jälkeen Noralle kävi vahinko. Hiiri lensi suoraan Haikun eteen pöydän alle, Haikun oman hiirun viereen. Kävi vielä niin kurjasti, että kun aloin ottamaan Noran hiirtä pois Haikulta, Haiku nappasikin sen suuhunsa kovan murinan säestämänä.

Tuplat

Koitin houkutella Haikua vaihtoon, mutta lopulta oli pakko myöntää, että Haiku sai nyt sen pulleamman hiiren ja Nora joutui tyytymään pienempään. Norakin huomasi, ettei sen takaisinsaama hiiri ollut sen oma ja nuuski hiirtä pettyneenä. Yhden kerran vielä heitti sen ilmaan ennen kuin aloitti ruokailun. 

Pienempi hiiru


Haikulla taasen ilta meni nappiin kun sai muhkeamman hiiren lisäksi vielä Rakulta possunsydänjämät. Raku ei tykkää hiiristä ja saa sen sijaan jotain muuta, yleensä sydäntä. Tällä kertaa poikkeuksellisesti Noralle tarkoitettua possunsydäntä sen kätevämmän yhden kissan annoskoon vuoksi. Broilerinsydämet kun pussitan kahden kissan annoskooksi.

"MINUN"

Ei paineita Raku, tytöt vain odottavat että saisit syötyä ja olisi niiden ruokailuvuoro

9 kommenttia:

  1. Ihana kuvasarja hiirellä leikkimisestä.
    Söisköhän ihmislapsetkin mieluummin ne 'ei niin maistuvat' -ruokansa jos saisivat rauhassa niillä leikkiä ensin vähän ilman sitä ikuista 'ruualla ei saa leikkiä' -mantraa mitä vanhemmat aina hokee...
    Mistä sä noita hiiruja kissoille hommaat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaisi olla, eikös pikkulapsia houkutella syömään niillä lentokone tulee - leikeillä? Vanhemmille lapsille saattaisi olla vaikeampi saada sotkematon leikki, mutta toisaalta mielikuvitustahan niillä riittää.

      Hiirut ostan läheisestä yksityisestä eläinkaupasta, hiirut tulee liikkeen omistajan omasta kasvatuksesta. :)

      Poista
    2. No niinpä, enhän mä muistanu, että lapsukaisia kiusataan niillä lentokoneilla! Huomaa, että en oo lapsia kasvattanu. :D

      Poista
  2. Siellä on kyllä hieno, luonnonmukainen ravinto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tytöt tykkää (taas, onneksi :D)!

      Poista
  3. Hyvä, että hiiret maistuu taas! :) Meillä pojat syö hiiriä paitsi toinen pojista on alkanut nirsoilemaan eikä välttämättä syö hiirtä kokonaan. Viimeksi se söi hiirestä puolet. Sen sijaan sama kissa sai ulkotarhasta pyydystettyä hiiren ja sen se söi kokonaan ja vauhdilla.. Ehkä nuo pakastehiiret ei maistu yhtä hyviltä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan, nirsoilua sielläkin. :/ Toivottavasti teilläkin alkaa taas kunnolla maistumaan! Taitaa enemmänkin olla kyse siitä, että kun saaliin eteen joutuu näkemään enemmän vaivaa, se myös maistuu paremmin. Kuollut hiiri ei hirmuisesti haastetta tarjoa. :D Ehkä jos sen piilottaisi rasiaan tms, antaisi vähän haastetta?

      Poista
  4. Voi, ihania kuvia ihan jokainen. Haaveilen että jonain päivänä meilläkin, vaikkei se ainokainen kokeilumme ollutkaan mikään hirrrmuinen "succee" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä useampi kerta toden sanoo? :D Taisitte aloittaa karvaisilla hiiruilla, onnistuikohan paremmin karvattomilla vastasyntyneillä? Ne on sopivan kokoisia suupaloja. Ja, jos ei silloinkaan suoraan, ehkä silaus jotain herkkuruokaa päälle kannustaa maistamaan. ;)

      Poista