Hampaiden harjaus

Suun terveys on yhtä tärkeää kissoille kuin ihmisillekin. Hampaisiin kertyy plakkia ja jos sitä ei poisteta, se muodostuu kovaksi hammaskiveksi. Runsas hammaskivi taasen aiheuttaa tulehduksia ja sekä hammaskivi että tulehdukset vaativat eläinlääkärin hoitoa. Tulehdus verottaa kissan yleiskuntoa ja hoitamattomana voi johtaa hampaan menetykseen.

Ruoan vaikutus hammaskiven syntyyn

Plakki on pehmeää, joten se on helppo irrottaa hampaan pinnasta. Ongelmana teollisten ruokien kanssa kuitenkin on, että ne eivät poista plakkia. Kuivaruokien mainostetaan puhdistavan hampaita, mutta näin asia ei ole. Jotta ruoka poistaisi plakkia, sen tulisi hangata hammasta juureen saakka. Raksu rikkoontuu heti hampaan kärjessä ja jättää murusia hampaiden väleihin keräämään bakteereja eli se jopa edesauttaa plakin muodostumista. Myös hiilihydraatit lisäävät plakin tuotantoa ja hiilihydraatteja on runsain mitoin useissa kuivaruuissa. Märkäruoka taasen on niin pehmeää, ettei sillä ole puhdistavaa vaikutusta.

Luontaisia hyviä hammasharjoja ovat sitkeä liha, isot lihanpalat ja lihaisat luut. Näitä syödessä hammas pureutuu syvälle lihaan ja liha hankaa plakin irti. Mitä enemmän kissa joutuu paloittelemaan ruokaansa, sitä paremmin hampaat puhdistuvat. Haikun ja Noran hampaita ei ole tarvinnut harjata, sillä tytöt syövät lihaisten luiden ja isojen lihanpalojen lisäksi kokonaisen hiiren kerran viikkoon. Rakulta taasen piti poistaa hammaskiveä huhtikuussa, jo 2,5-vuotiaana, sillä sille kerääntyy nopeasti hammaskiveä. Se ei ole yhtä innokas pureksimaan ruokaansa kuin tytöt eikä suostu syömään lihaisia luita. 

Merilevän sanotaan pehmentävän hammaskiveä ja estävän plakin muodostumista. En ole ainakaan vielä kuitenkaan huomannut eroa Rakun hampaissa.

Harjaustiheys

Jotta hammaskivi pysyisi poissa, aloitin harjaamaan Rakun hampaita heti hammaskiven poiston jälkeen. Suositus on, että hampaat harjattaisiin kerran päivässä, jotta plakki olisi vielä mahdollisimman pehmeää ja siten helpoiten poistettavissa, mutta harjaan Rakun hampaat joka toinen päivä, sillä se kuitenkin syö  vain eläinperäistä ruokaa ja päivittäin isoja lihanpaloja. Vaikka se ei pureksi yhtä perusteellisesti kuin tytöt, se joutuu kuitenkin paloittelemaan ruokaansa.

Yksi suun kunnon paljastava tekijä on hengityksen haju. Pahalta haiseva hengitys voi tarkoittaa, että suussa on tulehdus. Myös punertavat ikenet on tulehduksen merkki. Rakulla tosin ei haissut hengitys silloinkaan erityisemmin kun sillä oli ientulehdus. Eläinlääkäri kehuikin, että oli mukavaa putsata hampaita kun suu ei haissut kamalalle. Minusta kissan hengitys tuoksuu hyvältä ja aina kun olen kissan lähelllä sen haukotellessa, nuuskin ilmaa ja varmistan, että tuoksu on yhä hyvä. Haikulla haisi ensimmäistä kertaa hengitys hieman kitkerältä tänä kesänä ja onneksi haju lähti heti ensimmäisen hampaidenpesukerran jälkeen. Otettiin kuitenkin tavaksi pestä hampaat kerran viikkoon.

Haikun tapauksen jälkeen päätin harjata Noraltakin hampaat kerran viikkoon, mutta sen kanssa on vielä hieman totuttelemista. Hampaiden harjaus on sen kanssa vielä pikahomma ja saan takahampaat muutaman kerran siveltyä ennen kuin pitää lopettaa. Pikkuhiljaa Nora alkaa sietämään harjan tuntua, kehut tietenkin auttavat paljon. Haikukaan ei suuremmin pidä hampaiden harjauksesta, mutta se on kiltisti paikoillaan ja hampaiden harjaus on helppoa. Raku, vaikka saakin eläinlääkäreiltä kehuja miten helposti antaa kurkata suuhun, pitää kotioloissa huulet tiukasti yhdessä, jos ei halua että suuhun katsotaan tai sinne laitetaan hammasharjaa. Tämä tekee hampaidenharjauksesta välillä vaikeaa, vaikka poika antaakin yleensä kiltisti harjata hampaat, ainakin harjauksen alussa. Onneksi huulet saa vedettyä pois edestä, vaikka se vaatiikin vähän taktikointia.

Pää pidetään aloillaan toimenpiteen ajan.

Vedän oikean käden peukalolla (olen vasenkätinen) poskea taaksepäin, jotta saan hampaat näkyviin. Toiselta puolen etusormella.

Pesun jälkeen on hyvä kurkata suuhun pesujäljen varmistamiseksi. Kamera tummensi ikeniä hieman.

Harjasin Haikun hampaita oikeastaan jo ennen Rakun tuloa ja Rakukin pääsi tottumaan harjaukseen jo pienenä, mutta harjaus sittemmin jäi kun kisut kyllästyivät harjaukseen ja alkoivat laittamaan vastaan. Silloin en vielä osannut käsitellä harjaustilanteita kuten nyt, joten jätin hammashuollon raakaruokien varaan. Rakun kanssa se ei kuitenkaan riitä, joten nyt ei enää anneta periksi ja onneksi joka toinen päivä tapahtuva harjaus ei ainakaan vielä ole saanut kisua kyllästymään.

Välineet

Kissalla on pieni suu, joten paras väline harjaukseen on pieni harja. Olen kokeillut sormiharjaa, mutta se oli niin kömpelö kissan suuhun, että lensi roskiin heti ensimmäisen pesukerran jälkeen. Se on ongelmallinen myös silloin, jos kisu tykkää järsiä harjaa, kuten Raku ja Haiku tekevät.

Virbacin kissoille tarkoitettu hammasharja on erinomainen väline harjaukseen. Sen varsi on lyhyt, joten se on helppo pitää kädessä ja harjaosa on pieni, joten sillä on helppo harjata koko suu. 

Kuten ihmisillä, kissoillakin harja menettää tehoaan kun se kuluu. Raku ja Haiku järsivät harjaansa, joten Rakulta uusin harjan yleensä kuukauden välein. Olen tähän asti ostanut harjat Mustista ja Mirristä, mutta siellä ne ovat sen verran kalliita (3,95 €/kpl), että alan tästä lähin ostamaan verkkokaupasta (2,70 €/kpl).

Hammastahnana olen aina käyttänyt Petosania. Se on Rakun ja Haikun mielestä maistuva tahna ja ne mielellään lipovat sitä tuubista ennen harjauksen aloittamista. Ihmisten tahnaa ei tule koskaan käyttää! Eläimille suunnatut tahnat on turvallisia nieltynäkin. Olen kokeillut Virbacin kalanmakuista tahnaa, mutta sen mausta ei pidä näistä kukaan. Virbacin tahna on myös liimamaisempaa ja täten sotkee enemmän.

Petosanin tahna ja nimetyt hammasharjat. Nimetön on Rakun. Huomatkaa Noran harjan täydellinen kunto verraten Rakun ja Haikun pureskeltuihin pörröharjoihin. :D