Tuleva muutto

"Mitä, vastahan te muutitte tähän?" Juu, vajaa 4 kk sitten ja nyt muutetaan taas. Sain kuulla vasta muuton jälkeen, että tämä asunto on myynnissä. Jos olisin tiennyt, en olisi ottanut tätä, koska meidän oli tarkoitus asua tässä ainakin 3 vuotta. Viimeinen vuokra-asunto ennen ikiomaa asuntoa. Vuokraisäntä yritti kuitenkin rauhoitella kertomalla, että hän on yrittänyt myydä tätä asuntoa jo vuosia tuloksetta. Hintapyyntö on liian korkea. Huojennuin, mutta tottakai uhka on koputellut takaraivossa. Luonteeseeni ei kuitenkaan kuulu turha murehtiminen, joten annoin asian olla. Tuskin kukaan tästä kiinnostuu vähään aikaan kun asunto on vain hiljaisella myynnillä eikä tästä ole kuulemma kiire päästä eroon.

Elokuun puolella sain puhelun, että ostajaehdokaspariskunta haluaisi tulla katsomaan tätä. He eivät kuitenkaan ostaneet. 19.8 sain uuden puhelun, että taas haluttaisiin tulla katsomaan asuntoa, tällä kertaa nuori poika ehdokkaana. 2 asuntonäyttökertaa kuukaudessa sai epäilykset heräämään ja kysyin asiaa suoraan. Kävi ilmi, että vuokraisäntä oli laittanut myynti-ilmoituksen nettiin tämän yhden pariskunnan jälkeen ja jopa alentanut hintaa, jotta asunto menisi paremmin (en tiedä oliko hinnan alennus ennen vai jälkeen pariskunnan). Nuori poika oli hyvin kiinnostunut tästä ja olin jo varma tuomiosta. Pariin viikkoon ei kuitenkaan kuulunut mitään, joten ajattelin pojan ottaneen jonkun toisen asunnon. Viime viikolla sain puhelun, että poika tahtoisi tulla katsomaan asuntoa uudestaan. Tänä maanantaina vuokraisäntä tuli käymään ja toi  mukanaan irtisanomisilmoituksen, poika oli ostanut tämän. Minulla olisi 3 kk aikaa etsiä uusi asunto. Toi myös kalaa, kuten on tuonut kalaa tai jäätelöä muillakin asunnonmyymiseen liittyvillä käyntikerroilla. Eipä se hirveästi auta, mutta en osaa olla vihainen. Pettynyt sen sijaan olen.

Meillä kävi uskomattoman hyvä tuuri, sillä jo tiistaina näin ilmoituksen meille sopivasta asunnosta, joka vastasi kriteereitäni. Kävin katsomassa asuntoa keskiviikkona, mutta asuntoon mennessäni muuttoahdistus iski kunnolla päälle ja näin upeassa asunnossa lähinnä miinuksia plussien sijaan. Onneksi äitini, joka oli mukana, puhui minut ympäri ja soitin jälkeenpäin vuokranantajille ottavani asunnon. Tuuria oli matkassa siinäkin, että asunnolle olisi tullut katsojia torstainakin, mutta kun ilmoitin olevani halukas ottamaan asunnon, he peruivat toiset näytöt.

En tiedä kumpi minua ahdisti enemmän: ajatus siitä että otan asunnon vai siitä että en ota. Onneksi otin ja ahdistus meni ohi, kiitos ystävieni ja vanhempieni, sillä tänään kun kävin allekirjoittamassa vuokrasopimuksen, näin miksi äitini niin kovasti rakastui asuntoon. Se on upea! Isompi kuin miltä se tuntui ensimmäisellä kerralla. Palaset alkoivat loksahdella paikoilleen. Se on meidän Koti. Kissat tulevat aivan taatusti viihtymään siellä ja minä myös. Vuokranantajapariskunta on erittäin mukava ja kissamyönteinen eikä minulla ole uhkaa asunnosta lähtemiselle, sillä he eivät ole myymässä asuntoa ja toivovat minun asuvan siinä vuosia. Mikä tietenkin sopii minulle erinomaisesti. :)

Asunnossa on 63 neliötä ja jättisuuri lasitettu parveke. Saimme luvan asentaa tuuletusikkunaan kissavarman verkkoviritelmän. :)

Kissat ovat vielä autaan tietämättömiä ensi viikolla koittavasta muutosta, mutta ovat kovasti nauttineet muuttolaatikoista.

"Touhuile vaan me valvotaan laatua täältä käsin"

Laatikon riemuja

Laatikkotaivas

"Alkaa käymään ruuhkaiseksi!"

"Pitäkää hyvänänne"

Tänään pakkaaminen ei ole ollut yhtä menevää kuin eilen, Rakulla taasen on energiaa maminkin puolesta.

"Pöö!"