Jodi

Jodin merkitys elimistössä

Jodi on välttämätön mikrokivennäisaine, jota kilpirauhanen tarvitsee valmistaakseen kahta hormonia: tyroksiinia (T4) ja trijodityroniinia (T3). Kilpirauhashormonien vaikutus on laaja-alainen, sillä ne kohdistuvat lämmönsäätelyyn, proteiinien, rasvojen ja hiilihydraattien aineenvaihduntaan, kasvuun ja kehitykseen, verenkiertoelimistöön, vesi- ja elektrolyyttitasapainoon ja hermostoon.

Liian vähäinen jodin saanti voi aiheuttaa väsymystä, hitautta ja painonnousua sekä pennuilla kasvun ja kehityksen häiriötä. Lopulta jodin puute johtaa kilpirauhasen vajaatoimintaan ja suurentumaan, struumaan. Struuma voi tulla myös kilpirauhasen liikatoiminnan seurauksena. Kissoilla vajaatoiminta on harvinaista, mutta liikatoimintaa tavataan usein vanhemmilla kissoilla. Liikatoiminnan riskitekijöiksi on yhdistetty myös teolliset ruuat, yhden tutkimuksen mukaan tietynmakuiset märkäruuat (kala, maksa, siipikarjan teurasjäte) saattavat vaikuttaa, toisen tutkimuksen mukaan myös märkäruokapurkit ovat riskitekijänä, tarkemmin sanottuna niiden sisältämä bisfenoli-A (BPA). Märkäruokapussit ovat siis purkkeja turvallisempi vaihtoehto. Myös jodin liian vähäinen saanti ja siitä aiheutuva struuma voivat olla kytköksissä kilpirauhasen liikatoimintaan. Erään tutkimuksen mukaan liian vähäistä jodimäärää sisältäviä teollisia ruokia syövillä kissoille oli nelinkertainen riski sairastua kilpirauhasen liikatoimintaan kuin lisättyä jodia sisältäviä ruokia syövillä kissoilla. Myös jodin saannin suuri vaihtelevuus on riskitekijä liikatoiminnalle.  Täällä on hyvää juttua aiheesta.

Kilpirauhasen liikatoiminnan oireina ovat mm. laihtuminen ja suuri ruokahalu, merkittävä karvanlähtö, ripuli, rauhattomuus ja sydämen lyöntitiheyden kasvu. Hoitamattomana kilpirauhasen liikatoiminta voi johtaa sydämen vajaatoimintaan. 

Tarve ja saanti

Kissan päivittäinen suositusmäärä on NRC:n (National Research Center) mukaan 0,088 mg 4 kg kissalle. Sitä ei siis tarvita paljoa. Lihassa (vaaleassa ja tummassa) on jodia vaihtelevasti: 0,003 – 0,008 mg/100 g eli se ei riitä. Kananmunassa on 0,04 mg/100 g eli n. 0,007 mg/keltuainen.

Varsinaista liikamäärää ei ole taidettu saada selville, AAFCO on kuitenkin asettanut ylärajaksi 9 mg/kg kuiva-aineena laskettuna. 

Luonnossa kissat tyydyttävät jodin tarpeensa syömällä saaliseläimen kilpirauhasen. Koska kotioloissa raakaruokitut kissat harvoin syövät kokonaisia saaliseläimiä, tulee jodia tuoda ruokavalioon muuta kautta.

Jodia on runsaasti merenelävissä. Katkaravuissa on jodia 0,21 mg/100 g eli 40 g päivittäisellä saannilla jodin tarve täyttyisi NRC'n mukaan. Seitissä sen sijaan on 0,085 mg/100 g ja lohessa ja silakassa sitäkin vähemmän. Koska mereneläviä ei tule tarjota joka päivä, jodin tarve täytyy tyydyttää muilla keinoin. Jotkut käyttävät siihen merilevää, jotkut jodioitua suolaa. Jodioidussa suolassa tulisi suosia sen kevyempää versiota (lite salt), mutta sitä ei taida saada Suomesta, Amazonista pystyy kuitenkin tilaamaan. Päädyin merilevään sen selkeämmän jodimäärän ja paremman saatavuuden vuoksi.

Merilevässä on runsaasti jodia, joten sitä tarvitaan erittäin vähän. Merilevävalmisteen kyljestä näkee kuinka paljon jauhetta tulisi antaa. Esimerkiksi PlaqueOff sisältää jodia n. 0,2 mg/mittalusikka, eli kissalle on sopiva puoli mittalusikallista, kuten purkin ohjeissa sanotaankin.

Tilasin oman merilevävalmisteeni Zooplussasta. Graun merileväjauheessa on jodia 380 mg/kg eli päivittäisen tarpeen tyydyttämiseen tarvitaan n. 0,25 g 4 kg kissalle, Graun ohjeiden mukaan  jauhetta annetaan veitsenkärjellinen. Määrän voi arvioida siitä, että puoli teelusikallista on 2,5 g.

Graun merileväjauhe, 400 g purkki

Teollinen ruoka

Suurimpaan osaan teollisista ruuista on lisätty jodia. Näin ei kuitenkaan ole ainakaan kaikkien märkäruokien kohdalla ja jodipitoisuudet vaihtelevat. Tein taulukon muutamasta esimerkkiruuasta.

Kuivaruuista en tehnyt taulukkoa, sillä en suosittele niiden pitoa ruokavaliossa. Kuivaruuissa näyttää kuitenkin olevan suuremmat jodipitoisuudet kuin märkäruuissa.