Kissan luonnonmukainen ruokinta

Jatkontapaista aiemmin kirjoittamalleni Kohti luonnollisempaa ruokavaliota -kirjoitukselle.

Kissojen raakaruokinta

Raakaruokinta (tunnetaan myös nimellä barf) on raakoihin ainesosiin perustuva luonnonmukaisuuteen pyrkivä ruokavalio, jossa ei käytetä teollisesti valmistettuja valmisruokia, kuten märkäruokia tai kuivaruokia. Ruuat tulee tarjota raakana, sillä kypsennys tuhoaa kissalle elintärkeää tauriina, jonka puute ilmenee mm. näkökyvyn ja vastustuskyvyn heikkenemisenä.

Raakaruokinnassa on tarkoitus jäljentää mahdollisimman hyvin kohde-eläimen luontaista ruokavaliota. Kissan ruokalautanen perustuu hiiren ravintoainemalliin. Kissan elimistö on rakentunut käsittelemään vain eläinperäisiä aineita eikä sillä ei ole ollut tarvetta kehittyä käsittelemään kasvimaailman tuomia ravinteita, sillä se on saanut saaliistaan kaiken tarvitsemansa.

Nykyaikana teollisessa ruokavaliossa tulee väistämättä vastaan aineita ja ainesosia, jotka kuormittavat kissan elimistöä ja useiden kohdalla johtavat sairastumiseen asti. Tällaisia aineita ovat esimerkiksi kasviperäiset aineet (kuten vilja), teolliset lisäaineet ja sokeri. Raakaruokinta on auttanut monia kissoja parantumaan teollisen ruokavalion mukanaan tuomista sairauksista, kuten virtsakiteistä, mutta kaikkein parasta olisi, jos raakaruokinta koettaisiin ennaltaehkäisevänä hoitona eikä odotettaisi kunnes kissa on sairastunut.

Mitä kissa tarvitsee

Lihansyöjänä kissan luontainen ruokavalio koostuu eläinperäisistä aineista. Tasapainoinen kissan raakaruokavalio sisältää lihaa, luuta, sisäelimiä ja hyvin pienen määrän kuitua. Kissa saa luonnossa tarvitsemansa kuidun saaliseläimen vatsalaukun sisältämistä puoleksisulaneista viljanjämistä ja syömästään ruohosta. Kuitua kissa käyttää ummetuksen estämiseksi ja se myös auttaa oksentamaan saaliseläimen huonosti sulavat osat pois. Hiilihydraatti on kissalle haitallista eikä se pysty sitä juurikaan hyödyntämään. Liika hiilihydraatti kuormittaa kissan haimaa, lisää hampaissa plakinmuodostumista, horjuttaa virtsan ph-tasapainoa ja lihottaa kissaa. Hiilihydraattia kissa ei siis tarvitse ruokavaliossaan lainkaan, mutta kuitua suositellaan annettavaksi hitusen vatsan toiminnan edistämiseksi. Kuidun tarve on kuitenkin kissakohtaista, jotkut eivät tarvitse sitä lainkaan. Kasviksia tai viljaa ei kannata käyttää kuidun lähteenä, sillä niiden sisältämä hiilihydraatti on moninkertainen kuituun nähden. Hyvä kuidun lähde on esim. psyllium-jauhe, joka on runsaskuituinen, mutta ei sisällä lainkaan hiilihydraattia. Tätä löytyy mm. markettien jauho-osastolta.

Kissa käyttää proteiinia kehon rakennusaineena ja energialähteenä, mutta tärkein energianlähde on rasva. Proteiinin ja rasvan tulee olla eläinperäisiä, sillä kasvikunnasta lähtöisin oleva proteiini tai rasva ei kissaa hyödytä. Kissan proteiinin tarve on korkea eikä liiallisesta proteiinista ole haittaa terveelle kissalle, mutta kissan elimistö on luotu käsittelemään vähärasvaista ruokaa ja näin ollen ruuan suuri rasvamäärä rasittaa kissan haimaa. Turhan rasvaisia ruokia, kuten paksuja broilerinnahkoja tai lihaista rasvaa ei kannata usein antaa. Liiallinen rasva myös lihottaa herkästi ja vie tilaa proteiinin saannilta.

Kissan luonnollisissa ruuissa, kuten jäniksessä ja hiiressä, on rasvaa vain n. 5% - 10%. Siipikarja, kuten broileri ja kalkkuna, sisältää rasvaa n. 2% - 12 %, riippuen mitä osaa käyttää. Ruokavaliota suunnitellessa kannattaa siis tarkastaa, että kissan ruokavalio ei koostu pelkästään vähärasvaisista ruuista. Tarkkailemalla kissan olemusta näkee onko rasvaa ruokavaliossa sopivasti, liian vähän vai liikaa. Esim. massa ja myös turkin kunto ovat hyviä mittareita.

Ruokavaliossa käytettävät eläimet

Nykymallin mukaan kissojen raakaruokinnassa käytettävät eläimet ovat samoja kuin koirilla. Siinä missä ennen kissat elivät saalistamillaan hiirillä ja myyrillä, on niiden lautasilla nykyään huomattavasti suurempia eläimiä, kuten nautaa ja possua. Possu on kovin rasvaista syötävää kissalle eikä naudan ohella ole sellaista ruokaa, mitä kissa edes uskaltaisi harkita saalistavansa luonnossa.

Kissan luonnollista ravintoa ovat hiiret, pikkulinnut, jänikset, matelijat ja hyönteiset. Luonnossa kissat syövät siis pienriistaa. Tähän malliin tulisi pyrkiä kissan raakaruokinnassa, sillä naudan ja possun proteiini/rasva-arvot ovat huonommat verrattuna kanaan: ne sisältävät enemmän rasvaa kuin proteiinia, mikä taas on vastoin kissan luonnollista ruokaympyrää, jonka mukaan proteiinia tulisi olla rasvaa enemmän (hiiressä proteiinia 14 - 19 %, rasvaa 6 - 10 %) ja myös rasvahappojensa (tyydyttyneet ja monityydyttymättömät) kannalta siipikarja, jänis ja hiiri voittavat perinteiset naudan ja possun.

Kissalle sopivia ruokia ovat mm:

- siipikarja (kana ja tiput, kalkkuna….)

- jyrsijät (hiiret, hamsterit, gerbiilit…)

- jänikset

Helpoiten saatavilla oleva ruoka on kana/broileri. Siipikarjaa on hyvin saatavilla sekä markettien lihahyllyiltä että eläinkauppojen pakastealtaista. Marketista ostettuna tulee aina muistaa, että kissalle tulee aina ehdottomasti valita maustamattomat lihat eli naturell-pakkaukset. Broileria kannattaa hyödyntää monipuolisesti, sillä liha sisältää eri verran ravintoaineita eri osissa. Broilerin eri osien ohella voi myös tarjota (raakaa) kananmunankeltuaista, joka on kissalle oikein hyvää ravintoa ja sen kissa hyödyntää 100% (kana 90%). Lihan ohella tulee myös tarjota luita ja sisäelimiä, niistä kerron myöhemmin.

Eläinkaupoissa myytäviä siipikarjan jauhelihoja (Maukas ja Mush) suosittelen kissan kanssa välttämään, sillä niihin on jauhettu nahat mukaan. Nahka on kissalle liian rasvaista ja omega 6-pitoista syötävää, mikä voi käydä terveyden päälle pidemmän käytön jälkeen.

Hiirtä ja muita jyrsijöitä on saatavilla mm. matelijoille suunnatuista eläinkaupoista, myös verkkokaupoista on mahdollista tilata. Jyrsijät ovat tosin hintavampia perinteiseen siipikarjaan verrattuna, esim. vastasyntynyt hiirenpoikanen eli pinkki maksaa 0.45-1 € ja aikuinen usein yli 2 €/kpl. Ellei hiiriä kasvata itse, voi siis niillä ruokkiminen tulla kalliiksi. Hiiri on kuitenkin kissan perinneruokaa ja ravinnollisesti erinomainen ja tasapainoinen paketti, että se olisi hyvä olla mukana edes toisinaan, kuten kerta-pari kuussa, tarjoiltuna. Kissan ei kannata antaa syödä luonnosta pyydettyjä hiiriä tai muita jyrsijöitä niissä piilevän loisvaaran vuoksi.

Jänikset ovat hiiren ohella ruoka, jota kissat pyydystävät myös luonnossa. Jäniksiä tosin ei ole kovin hyvin saatavilla, ellei sitten itse metsästä tai onnistu jonkun tutun kautta saamaan sellaisen metsästyskautena. Eläinkaupoissa myydään pakastettuja kokonaisia kaneja käärmeidenruuaksi, niitäkin voi käyttää.

Toisinaan annettavaksi voi halutessaan ottaa mukaan kalan ja katkaravun. Ne eivät ole kissalle luonnollista ruokaa, mutta ne voi kuitenkin halutessaan pitää esim. omega 3:n ja D-vitamiinin (D:n lähteenä rasvainen kala) vuoksi mukana ruokavaliossa. Kalan kohdalla on kuitenkin rajoitteita. Järvikalat tulisi aina kypsentää niissä piilevän loisvaaran vuoksi. Rasvaista kalaa, kuten lohta, ei tulisi tarjota kovin usein, sillä se on haitallista kissan E-vitamiinivarastolle. Kalaruuat olisi myös hyvä kypsentää, sillä raa’an kalan sisältämä tiaminaasientsyymi tuhoaa B-vitamiinia. Yleisten suositusten mukaan kalaa suositellaan annettavan kerran viikossa. Itse sanoisin, että koska kala ei ole välttämätön eikä osa kissan luonnollista ruokavaliota, olisi sopivampi esim. kerran kuussa tai harvemmin. Katkarapujakaan ei kannata usein antaa, sama kuin kalojen kanssa, kerran kuussa tai harvemmin.

Vitamiinilisän tarpeellisuus

Kissa tarvitsee ruokavaliossaan myös sekä vitamiineja että kivennäisaineita. Melko usein monipuolisen raakaruokavalion oletetaan täyttävän kaikki kissan tarpeet eikä lisäravinteille nähdä tarvetta, mutta näin ei kuitenkaan ole.

Vitamiineilla on tärkeä rooli kissan elimistössä:

- A-vitamiini: näkö, iho, solujen kasvu, vastustuskyky

- B-vitamiinit: iho ja lihakset, vastustuskyky, hermosto, punaiset verisolut (kissalla nelinkertainen tarve koiraan verrattuna B3- ja B6-vitamiinien suhteen)

- D-vitamiini: parantaa veren kalsium– ja fosforiarvoja auttamalla niiden imeytymistä. Tärkeä luustolle, hermostolle, vastustuskyvylle ja lihaksistolle

- E-vitamiini: lihasten kasvu ja kunnossapito

- C- ja K-vitamiinit kissa valmistaa elimistössään itse

- Kivennäisaineet: osallistuvat kaikkeen kissan elimistössä tapahtuvaan: mm. luusto, kynnet, turkki

Liha itsessään sisältää jo hieman kivennäisaineita sekä eri vitamiineja (A-,B-,D- ja E-).

A-vitamiinia kissa saa pääasiassa maksasta, B-vitamiinia sydämestä, E-vitamiinia keltuaisesta ja lihasta sekä D-vitamiinia koipilihasta, kalkkunasta ja keltuaisesta. Kalsium- ja fosforisuhteen saa pidettyä hyvänä oikeilla liha-luu-suhteella (luuta mukana ruokavaliossa päivittäin). Teoriassa siis vitamiinilisälle ei ole tarvetta, mutta kuinka hyvin kissan vaatimukset täyttyvät ihmisen kokoamalla ruokalautasella?

B-vitamiini on vesiliukoinen, joten sen yliannostuksesta ei ole vaaraa, sillä liika B-vitamiini poistuu elimistöstä virtsan mukana. A-,D- ja E- vitamiinit taasen ovat rasvaliukoisia, jolloin ne varastoituvat elimistöön liiallisena annettuna. E-vitamiini ei ole suuressa määrin haitallinen, mutta A- ja D-vitamiinit ovat. Tosin, jotta ne olisivat kissalle vaaraksi, niitä tulisi syödä päivittäin hyvin suuret määrät (pääravintona) useiden vuosien ajan. E-vitamiininpuutteen sen sijaan on sanottu olevan yleistä. E-vitamiinia on eläinperäisistä tuotteista kananmunassa ja lihan rasvassa.

Vaikka liha sisältääkin kivennäisaineita ja vitamiineja, kissa ei silti saa näitä tarpeeksi pelkästään lihan kautta, vaan vain osan tarvitsemastaan määrästä. Esimerkiksi E-vitamiinin tarpeen täyttämiseen 4 kg kissa joutuisi syömään päivittäin yli 150 g lihaa ja lisäksi yhden keltuaisen. Ravintolisillä turvataan ravinteiden saanti ilman, että ruokamäärä nousee kohtuuttomuuksiin. Luonnossa kissa saisi kaiken tarvitsemansa suoraan saaliseläimestään, mutta kotioloissa päivittäinen lautanen jää puuttelliseksi, koska kissa ei saa joka päivä tai ollenkaan niitä osia, mitä se söisi luonnossa päivittäin (maksa, munuaiset, keuhko, aivot, silmät, jänteet, veri…).

Vitamiinitarpeiden täyttämiseen löytyy monia ratkaisuja. Yhtenä vaihtoehtona on yleisin käytettävä vitamiinilisä monivitamiinivalmiste Multicat, joka sisältää vitamiinien lisäksi myös kalsiumia ja hitusen sinkkiä. Multicat täyttää hyvin kissan B- ja E-vitamiinin sekä kalsiumin tarvetta, mutta A- ja D-vitamiini täyttyvät varsin heikosti. 1 tabletissa Multicatia on A-vitamiinia hieman alle puolet 4 kg kissan päivittäisestä tarpeesta, D-vitamiinia tarvittava vähimmäismäärä ja E-vitamiinia hieman vajaa suositusmäärä. B-vitamiinia Multicat sisältää hyvin vastaamaan 4 kg kissan tarpeita. E- ja B-vitamiinin tarpeeseen riittää Multicatia 1 tbl/pv, paitsi jos kyseessä on yli 6 kg kissa.

A-vitamiinin tarpeen saa tyydytettyä suoraan ruuasta käyttämällä broilerinmaksaa. 35 g maksaa/viikko täyttää hyvin kissan tarpeet ja antaa ylimääräistäkin, tarjoten samalla myös muita hyödyllisiä maksasta saatavia ravintoaineita, kuten rautaa.

D-vitamiinin vähimmäistarve on 0,1 ug/painokilo, mutta se riittää vain luiden haurastumisen estämiseen. D-vitamiinilla on monia tärkeitä tehtäviä elimistössä ja ihmispuolella on havaittu huomattavia terveyshyötyjä suuresta D-vitamiinimäärän saannista. Kissoilla suuremman D-vitamiiniannoksen hyötyjä ei ole tutkittu, mutta kannattaa antaa kuitenkin minimiä reippaammin: 0,7-1 ug/painokilo eikä haittaa, jos menee hitusen yli. Tarpeen saa täytettyä käyttämällä ihmisten makeuttamattomia D-vitamiinitabletteja (esim. Professorin makeuttamaton D3 tai Devisol neutral), -tippoja tai Apteekin Möller Tuplaa, josta tulee myös E-vitamiini ja kalaöljy.

Multicatin tai Apteekin Möller Tuplan sijaan E-vitamiinitarpeen voi tyydyttää esim. Probalansin BE-balansilla, josta tulee myös B-vitamiineja. Annostus 1 tippa/painokilo.  Jos kuitenkaan erilliselle E-vitamiinille ei ole enää tarvetta, erillisiä B-vitamiinilisiäkin on saatavilla, kuten Probalansin B-balans, jossa sama annostus kuin BE-balansille. Lihasta saa hyvin B-vitamiineja, mutta B1 ja käytettävistä lihoista ja määristä riippuen B9 jäävät kuitenkin vajaaksi, joten lisäravinne tarvitaan B-vitamiinillekin. Balans-tuotteisiin ei ole kuitenkaan lisättynä B9-vitamiinia, joten Balans-tuotteita käytettäessä tulee suosia broilerinsydäntä ruokavaliossa sydämen täyttäessä ainakin n. puolet päivittäisestä lihaosuudesta. Sydämessä on huomattavasti enemmän B9-vitamiinia muihin lihoihin verrattuna. Jos sydäntä ei ole mahdollista käyttää tuon verran, B-vitamiinilisäksi kannattaa ottaa joko Dogs First Vitamin B Complex (esim. 4 kg kissalle 1/4 tbl/pv) tai Multicat.

Jos lisäravinteet koostetaan valmisteista, jotka eivät sisällä kalsiumia, tarvitaan myös erillinen kalsiumlisä (esim. Calphosum D-jauhe), jottei lihaisten luiden osuus ruokavaliosta nousisi turhan suureksi kalsiumtarpeen tyydyttämiseksi. Calphosumia voi antaa alempana mainitun lihaisten luiden osuuden kanssa 1 g/pv.

Ruokien vitamiiniarvoista olen tehnyt taulukkoa blogikirjoitukseeni Ravintoarvotaulukoita. Sieltä löytyy muutamia broilerin ja kalkkunan ravintoarvoja, NRC'n suositusmäärät sekä Multicatin sisältämät vitamiinimäärät.

Oman kissan ruokavalion vitamiini- ja kivennäisainesisältö ja -tarve kannattaa laskea, jotta ruokavaliota voi tarpeen tullen muuttaa enemmän tarpeita vastaavaksi. Olen kirjoittanut siihen laskuohjeet.

Sinkkilisä

Sinkki on tärkeä mikrokivennäisaine, joka osallistuu elimistön entsyymi- ja puolustustoimintoihin. Se vaikuttaa kasvuun, vastustuskyvyn ylläpitämiseen, ihon, turkin ja kynsien hyvinvointiin, maku- ja hajuaistiin ja on eduksi rasvahappoaineenvaihdunnalle. Uroksilla se vaikuttaa positiivisesti testosteronin tasoon. Sinkin riittävä tarve on päivittäistä, sillä ylimääräinen sinkki ei varastoidu kehoon.

National Research Center on määritellyt sinkille tarpeeksi 1,15 mg/painokilo, mutta kannattaa antaa n. 2 mg/painokilo, sillä sinkillä on monia tärkeitä tehtäviä elimistössä ja  riittävä saanti on erittäin suotavaa taata. Tuota määrää on todella vaikea täyttää ruualla, joten sinkkilisä tarvitaan avuksi. Hyviä valmisteita ovat esim. Biozink, Kelasin ja Professorin sinkki, näissä kaikkissa on 15 mg sinkkiä tabletissa, joten 4 kg kissalle voi suoriltaan antaa tarpeen täyttävän 1/2 tbl/pv. Broilerinsydän on sinkkipitoista ruokaa ja sen ollessa isossa osassa ruokavaliota, sinkkilisää on mahdollista antaa halutessaan vähemmänkin, 1/4 tbl/pv verran.

Jodilisä

Kissa tarvitsee ruokavaliossaan myös jodia, jonka avulla kilpirauhanen valmistaa kahta hormonia: tyroksiinia (T4) ja trijodityroniinia (T3). Näiden hormonien vaikutus on laaja-alainen, sillä ne kohdistuvat lämmönsäätelyyn, proteiinien, rasvojen ja hiilihydraattien aineenvaihduntaan, kasvuun ja kehitykseen, verenkiertoelimistöön, vesi- ja elektrolyyttitasapainoon ja hermostoon.

Luonnossa kissa saa tarvitsemansa jodin saaliseläimen kilpirauhasesta. Muualta sitä ei saa tarpeeksi, joten jodilisä on tarpeen. Hyvä lisä on esimerkiksi merilevä, jota annetaan päivittäin pakkauksen ohjeiden mukaan.

Omega-rasvahapot

Vitamiinien ja kivennäisaineiden lisäksi kissa tarvitsee ruokavaliossaan välttämättömiä rasvahappoja, eli omega 3 ja omega 6. Näitä kissa ei pysty valmistamaan itse, vaan ne tulee saada ravinnosta. Kasviperäiset omegalähteet eivät kelpaa, sillä niiden sisältämät omegat (LA, ALA, GLA) eroavat eläinperäisistä (AA, EPA, DHA) eikä kissa hyödy niistä lainkaan. Lihassa oleva rasva sisältää omega 6:tta (AA) ja mitä enemmän rasvaa, sitä enemmän omega 6’tta. Broilerinnahka on rasvaista eikä sitä suositella annettavaksi runsaasti sen sisältämän suuren omega 6’den vuoksi.

Omega 6 ja omega 3 –suhde olisi ihanteellinen maksimissaan 5:1 -suhteella, liiallinen omega 6 lisää elimistön tulehdusherkkyyttä. Omega 3:a (EPA, DHA) saa rasvaisesta kalasta, kuten lohesta. Rasvaista kalaa ei kuitenkaan suositella annettavaksi kuin kerta viikkoon (mielellään kuitenkin harvemmin, koska se ei kuulu kissan luontaiseen ruokavalioon), sillä se tuhoaa E-vitamiinia kissan elimistöstä. Tämän vuoksi ruokavaliossa tulisi olla mukana lohiöljy (ei kasviöljyjä, kissa tarvitsee eläinperäisiä EPA:aa ja DHA:ta).

Omega 6 vaikuttaa mm. ihon kuntoon, liiaksi annettuna se kumoaa omega 3’n vaikutuksia.

Omega 3 vaikuttaa verisuoniston, hermoston ja rauhasten toimintaan ja kehitykseen. Se vaikuttaa myös mielialaan, sillä omega 3’n avulla aivoissa syntyy dopamiinia ja serotiinia.

Luiden osuus – kalsium ja fosfori

Kalsiumin ja fosforin suotuisa suhde on 1,2:1 eli kalsiumia hieman fosforia enemmän. Ruuan kalsium:fosfori-suhteen saa jakamalla kalsiumarvon ja fosforiarvon keskenään. Tämä kertoo ruuan kalsiumsuhteen, fosfori on aina 1 (esim. ruuassa kalsiumia 0,05 ja fosforia 0,15 = 0,05/0,15 =. 0,333... = kalsium-fosforisuhde on 0,3:1). Kalsiumilla on suuri merkitys kissan ruokavaliossa, sillä se ylläpitää luuston terveyttä ja kuntoa. Liian fosforipitoinen ruokavalio johtaa siihen, että elimistö alkaa ottamaan kissan omista luista kalsiumia, mikä johtaa paperiluusairauteen mikä on nimensä mukainen: luustosta tulee heikko ja tilaa on vaikea, ellei mahdoton, parantaa, jos se ehtii edetä pitkälle. Pennuilla tämän riski on aikuista suurempi. Liika kalsiumkin on haitaksi ja altistaa erinäisille sairauksille ja ummetukselle.

Kissa saa fosforia lihasta ja sisäelimistä. Kalsiumia luista. Kissan tulee saada päivittäin lihaista luuta 20 % päivän ruoka-annoksesta (tässä hyvä laskuri) + 1 tbl Multicat (sis. 100 mg kalsiumia), paitsi maksapäivänä hieman enemmän (esim. 35 g maksalle 24 % lihaista luuta) ja keltuaispäivänä 29 %. Tämä määrä on laskettu per 130 g lihaa. Jos kissan saama määrä on alle 100 g/pv tai yli 150 g/pv, tarve kannattaa tarkistaa (laskuohje). Jos ruokavaliossa on jokin muu kalsiumpitoinen valmiste kuin Multicat, sen annostus suhteutetaan tarpeen mukaan (esim. Calphosumia 1 g/pv). Luut, kuten broilerinkaulat, siivet sekä selät, antavat myös kissan hampaille tekemistä ja auttavat niiden puhtaanapidossa.

Liha, luut ja sisäelimet

Kissa ei pärjää vain lihalla, vaan tarvitsee ehdottomasti seurakseen myös luut ja sisäelimet. Näitä on monipuolisesti tarjolla, varsinkin broilerista. Saatavilla on luista:

-broilerinsiipi

-broilerinselkä

-broilerinkaula

Sisäelimiä mm.

-sydäntä (joka luetaan lihakseksi)

-kivipiiraa (joka luetaan lihakseksi)

-maksaa

-sisäelinseosta (maksaa, kivipiiraa ja sydäntä)

Ruokavalio pidetään monipuolisena eri osien avulla. Kissalle elintärkeän tauriinin lähteenä kalkkunan reisiliha on paras vaihtoehto, mutta myös broilerin reisilihassa ja sydämessä sitä on runsaasti. Broilerin vaalea liha eli rinta ja filee taasen sisältävät todella vähän tauriinia. Tasapainoinen ruokavalio koostuu monipuolisesta skaalasta eri lihoja, luita ja sisäelimiä. Eläinten määrällä ei ole yhtä tärkeää roolia kuin eri osien hyödyntämisellä. Kissa syö luonnossa saaliinsa kokonaisena, tämä tulisi muistaa ruokalistaa suunniteltaessa.

Jos onnistuu saamaan käsiinsä kokonaisen eläimen, kuten jäniksen tai broilerin, monipuolinen päivittäinen ruokalautanen on helpompi valmistaa ja suunnitella pilkkomalla kokonaisen eläimen kuin ostamalla kaikki osat erikseen.

Broilerin jauhelihaa. Annos raakaa lihaa täyttää vatsaa moninkertaisesti verraten samaan määrään teollista märkäruokaa.

Kissanpennun ruokinta

Kissanpennun ruokinta ei juurikaan käytännössä poikkea aikuisen ruokinnasta. Kissanpentu tarvitsee kuitenkin aikuista enemmän energiaa, jonka se käyttää leikkimisen ohella kasvuun ja sukukypsänä (sukupuoli)hormonitoiminnan yllläpitämiseen. Leikatuilla kissoilla ja -kissanpennuilla energiantarve vähenee, mutta kissanpennun kasvu lakkaa vasta n. vuoden ikäisenä ja suurilla roduilla sitäkin myöhemmin.

Kissanpennun korkean energiantarpeen vuoksi se vaatii paljon ruokaa. Hyviä rasvapitoisia ruokia on mm. broilerin ja kalkkunan jauheliha, koipilihat sekä broilerinsydän. Jauhelihoissa kannattaa suosia ihmisille tarkoitettuja lihoja, sillä eläinkaupoissa myytävät (Mush ja Maukas) jauhelihat sisältävät paljon nahkaa, jotka ovat kylläkin rasvaisia, mutta kuitenkin turhan rasvaisia sekä omega 6-pitoisia.

Kissanpennun kalsiumin tarve on 200 - 400 mg/pv (Scott 1965) eli niille riittää sama lihaisten luiden ja kalsiumvalmisteen määrä kuin aikuisellekin (esim. 20 g broilerisiivessä on kalsiumia 232 mg). Vitamiini- ja kivennäisainetarpeet kannattaa laskea oletetun tulevan aikuispainon mukaan.

Yksinkertaisuutta ja monimutkaisuutta

Kissan raakaruokinta voi näyttää aluksi hankalalta, mutta pintapuolisesti katsottuna se on hyvinkin yksinkertaista. Teollisen kuiva- ja märkäruuan sijaan kissa saa lautaselleen monipuolisesti lihaa, luuta ja sisäelimiä sekä lisäravinteet. Kyse ei ole vitamiinien ja kivennäisaineiden milligrammalleen oikein laskemisesta, vaan kissalle mahdollisimman luonnonmukaisen ravinnon tarjoamisesta. Monelle suuri kynnyskysymys raakaruokinnan aloittamisessa on, että mitä jos epäonnistuukin tasapainoisen ruokavalion toteuttamisessa ja kissa sairastuu puutostilojen tai yliannostusten vuoksi. Tämän vuoksi moni kokee teollisen ruokavalion turvallisemmaksi vaihtoehdoksi, sillä valmistajat lupaavat tasapainoista ja eläinlääkäreiden kehittämää ruokaa. Kissalle täydellistä ja turvallista ravintoa siis? Itse taasen sanon, että teollisen ruokavalion kanssa on paljon helpompi tehdä virheitä kuin raakaruokavalion, sillä teollinen ruoka itsessään on täynnä virheitä eikä esim. kaikki täysravinnotkaan täytä kaikkia kissan vitamiini- ja kivennäisainetarpeita. Tätä esiintyy niin kuiva- kuin märkäruokienkin kohdalla. Joissakin valmisteissa puutteellisiksi jäävät jodi, sinkki ja mahdollisesti B-vitamiinit.

Kunhan ruokavalion pitää monipuolisena (eri lihoja, luuta ja sisäelimiä) ja eläinperäisenä sekä tarjoaa päivittäin ravintolisät, on vaikea mennä pieleen raakaruokinnan kanssa. Vitamiinien ja kivennäisaineiden kanssa on tärkeää mennä sinnepäin, ei välttämättä täsmälleen siten kuten suosituksissa sanotaan. Kissa pysyy terveenä, kunhan kaikki on tehty suurin piirtein oikein, täydellisyyteen tavoittelu ei ole tarpeen. Yliannostuksiin on hyvin vaikea päästä, mutta yksipuolisella ja ravintoköyhällä ruokavaliolla syntyy puutostiloja.

Yleisimmät virheet ovat luiden tai pikemminkin kalsiumin vähyydestä johtuvat luusto-ongelmat (ruokavalio liian lihapainotteinen) sekä runsaasta omega 6'sta johtuvat elimistön tulehdustilat (liian vähäinen omega 3).

On hyvä ottaa selvää, että oma mielenkiinto ja jaksamus varmasti riittävät tarjoamaan kissalle monipuolisen ja tasapainoisen ruokavalion. Loppupeleissä ja oikein tarjottuna raakaruokinta säästää kissan terveyttä ja omistajan lompakkoa paljon enemmän teolliseen ruokavalioon verraten. Vaikka teollinen ruokavalio on se helpompi tie, johtaa se usein myös sairauksiin, kuten hammasongelmiin, virtsatieongelmiin ja sisäelinten vajaatoimintoihin. Terveimpänä kissa pysyy kun sen ruokavalio koostuu siitä, mikä vastaa pitkälle sitä mitä kissa söisi luonnossa.

Muistilista

Hieman yhteenvetoa ja hyvin pelkistettynä kissan raakaruokavalio:

- liha tulee aina tarjota raakana (poikkeuksena kalaruuat), kypsennys tuhoaa elintärkeää tauriinia
- kissa on pienpeto, jolle tulisi tarjota sen mukaista ruokaa (siipikarja, jänikset ja jyrsijät)
- ruokavaliossa hiilihydraattia 0 %, kuitua yksilön tarpeen mukaan
- tasapainoinen ruokavalio koostuu päivittäin lihasta, luusta ja sisäelimistä
- tämän ohella tarvitaan ravintolisät: D-, E- ja B-vitamiinit, lohiöljy, sinkki, lisäkalsium ja jodi
- Kalsium-fosforisuhde 1,2:1
- Omega 6:omega 3 –suhde max. 5:1

Lähteitä

Lynn Curtis: Feline Nutrition
Michelle T.Bernand: Raising cats naturally
Ruokien ravintoarvoja: www.fineli.fi
Tauriiniarvoja: http://www.vetmed.ucdavis.edu/vmb/labs/aal/pdfs/spitze.pdf
NRC'n ravintosuositukset: http://dels.nas.edu/resources/static-assets/banr/miscellaneous/cat_nutrition_final.pdf

Raakaruokavalmistajia

Maukas (Musti ja Mirri): http://www.maukas.info/etusivu
Mush: http://www.mushbarf.com




Muokattu: 
24.5.2015 Dogs First Vitamin B Complex lisätty vaihtoehtoiseksi B-vitamiinilisäksi
6.5.2015 Vitamiiniosiota uusittu: muokkausta D-vitamiinintarpeeseen ja lisätty vaihtoehtoisia vitamiinilisiä, sinkin tarve päivitetty, lisätty laskuohje pentujen ravintotarpeille, parhaimmat tauriininlähteet lueteltu Liha, luut ja sisäelimet -osiossa ja tauriiniarvolähde merkitty lähdelistaan