Uusi puu

Tänään saapui uusi raapimispuu - tai pikemminkin kyttäyspuu, koska, suoraan sanottuna, sitä varten se on hankittukin. 

Keittiön ikkunasta on hyvä näköala ja ikkunan viereisellä apupöydällä on ollut kissoille penkkinä vanha muovilaatikko, joka ei ole hirmuisesti saanut suosiota osakseen. Paljon suositumpi on ollut tuuletusikkuna, varmasti myös paremman tuoksuyhteyden vuoksi, mutta siihen mahtuu vain yksi kerrallaan. Halukkaita katselijoita taasen olisi useampi.

Ongelmaan oli vain yksi ratkaisu ja koska tilakin salli sen niin lähdin innoissani tutkimaan Zooplussan valikoimaa. Kerrankin sain katsella puuta "pienten" puolelta ja valinta oli helppo. Tässä on kaikille jotain: Mukava pehmeä yläpeti ja alempana paikkoja hitaammille sekä vaihtelua haluaville ja värikin sopi hyvin yhteen keittiön värimaailmaan. Kokoaminen oli kerrankin mukavan vaivatonta kun tasoja oli niin vähän. Mutta miinupuolikin löytyi; puun kova heiluvuus. Takaa kaksi alinta tolppaa heiluu tosi paljon, vaikka kiristin ne niin tiukaksi kuin uskalsin. Puu heiluu kun siinä liikkuu vähänkin.

Testausta

"Huomioi minua!"

Yhteiskönötys

"Jaa mikä? Ei me vaan..."

Tärkeintä on toki kissojen viihtyvyys ja puun vastaanotto on ollut hyvä. Haiku on teroittanut siihen kynsiään (sitä se ei tee muihin puihin), mutta teko saattoi olla myös uuden puun kunniaksi, toivottavasti kuitenkin tulee aktiiviseen raapimakäyttöön Haikullakin. Raku oli ensimmäinen, joka kävi katselemassa ylimmältä tasolta ulos, mutta pian luovutti paikan Haikulle. Nora tuli paikalle vasta hieman myöhemmin ja katseli vähän harmissaan kun paras paikka oli jo viety. Niinpä se kävi kurkkimassa hieman alempaa, mutta siirtyi pian paremmalle paikalle tuuletusikkunalle.

Puu kokonaisuudessaan

"Hyvin näkyy"

"Tykkään"

"Mieki tahon!"

"Ei tästä oikeen nää..."

"Oma paikka paras paikka"

Puu on toiminut jo nukkumapaikkanakin, Haiku valitsi kaaren nukkumapaikakseen, myöhemmin Haikun lähdettyä Raku meni makoilemaan ylimpään.

"Tässäkin on hyvä"

Hiirensyöntivideo

Kuvasin viimeisimmän hiirensyönnin videolle ja toivottavasti siitä on apua niille, jotka ovat kahden vaiheilla ottaako hiirtä mukaan ruokavalioon tai ehkä jopa inspiroi kokeilemaan, vaikkei aiempaa ajatusta olekaan ollut. Meillä tytöt nauttii kovasti hiiriaterioista, Rakua sen sijaan ei kiinnosta ja se luikkii toiseen huoneeseen turvaan pelottavilta hiirestäjiltä. Haiku ei ole enää pitkään aikaan leikkinyt hiirillä, mutta Nora yleensä leikkii 30-40 min ennen syöntiä. Tällä kertaa leikki kesti poikkeuksellisesti alle vartin.

Hiiret jättävät jälkeensä vähemmän sotkua kuin esim. sisäelimet (videon lopussa kuva jäljestä) ja tarjoavat erinomaista hammastyötä, aktivointia ja ravintoa. Molempien hiiret ovat n. 20 g painoisia. 

Jos laitatte volyymin isolle, kuulette Noran murinat. Jos haluatte siirtyä suoraan syömiskohtaan, se alkaa 7:14.

Nora-oravan seikkailut

Sydän tykyttäen tätä onkin jo odoteltu: että Nora lähtisi laajentamaan asuntotutkimuksiaan ei-toivottuihin korkeuskohteisiin.

"Tässä on hyvä."

"Hei mikä tuolla on?"

"Miten sen luo pääsee?"

"Ehkä täältä?"

"Hyvät maisemat!"

"Muilta pääsy kielletty"

Tämä sattui viime yönä. Hieman hirvitti katsella Noran tasapainoilua ja lopulta noukin sen tuolta alas ennen kuin se tippuu.

Ajattelin, ettei sitä houkuttaisi hypätä oven päälle kun välimatkaa kuitenkin löytyy lähimmältä hyppytasolta ja ovi liikkuu kun sen päälle hyppää, mutta toki se piti silti testata...

Toinen sydämentykytys sattui kun Nora päätti, että keittiössäkin tulee olla korkea ihmettelypaikka ja hyppäsi suoraan ylös tuuletusikkunatasolta verhotankoihin. Siellä se junaili tangon toiseen päähän ja tuli ilomielin syliin kun hain sen sieltä pois, sieltä kun on vähintään vaikea tulla alas omin voimin. Onneksi tuonnekaan ei pääse valvomatta hyppimään kun pidän tuuletusikkunaa kunnolla auki vain silloin kun olen kotona ja hereillä.

"Wiiiii korkea paikka!"

Olen varma, että Noran toteemipokemon on Mew. 

Kauniita unia, hiirten kuvia

Muuton jälkeen nukkuminenkaan ei ole ollut enää samanlaista. Parvekkeen kiipeilypuussa nukutaan päivisin ja öisin, samaten sängyssä ja Nora nukkui uudessa asennossa olkkarimakkarin puussa. Asento näyttää epämukavalta, mutta tyttö heräsi vasta kun tulin kamerani kanssa ihan lähelle.

Zzzzz

Asento korjattu, zzzz

Koti on siellä missä kehräävä kissa

Ja tavarat. Ja mukava asunto. 

Terveisiä uudesta kodistamme! Kuka olisi uskonut tätä tapahtuvaksi, löydettiin entistä asuntoa parempi asunto ja vielä näin pian! Lähdin epäilevin mielin asuntoesittelyyn viime perjantaina (hyvä hinta, iso neliömäärä, hyvä sijainti ja ryhmäesittely), mutta kohtalolla oli sormensa pelissä, sillä me (minä, äitini ja äitini avokki) olimme ainoat katselijat, jotka tulivat paikalle. Asunto ylitti kaikki odotukseni! Mahtava pohjapiirros, siisti kunto, jätti-iso lasitettu parveke ja ikkunatkin olivat uudenaikaiset sääskiverkoilla varustettuna. Tässä asunnossa on 2 neliötä enemmän kuin vanhassani, yhteensä siis 64 neliötä. Onneksi ystäväni saivat minut suostumaan katsomaan kaksioitakin, sillä jos olisin etsinyt vain kolmiota, etsisin vieläkin, sillä kolmioita täällä keskustassa vapautuu tosi vähän sellaiseen hintaan, että voisin sellaista harkita. Entinen kolmiomme oli kyllä hinnaltaan harvinainen helmi. Halusin alunperin kolmion, jotta saan liskoille oman huoneen, jossa saavat olla rauhassa kissoilta silloin kun en ole vahtimassa. Kaksio tuntui vaivalloiselta, sillä en halunnut sulkea kissoja ulos makkarista, mutta sekään ei käynyt, että liskot ja kissat ovat samassa tilassa nukkuessani. Ystäväni ehdottivat, että yhdistän kaksiossa makkarin ja olkkarin ja ajatus kuulosti miellyttävältä. Ja sitä se onkin. Sain sängylle söpön nurkkapaikan ja nyt olkkarimakkari tuntuu oikein luontevalta. 

Mutta siis, sain asunnon itselleni ja koitti pikamuutto, jotta saan tavarat ulos ennen kuun vaihdetta (lauantaihan oli jo kuun viimeinen päivä). En ollut vielä edes aloittanut pakkaamista kun ajattelin etten saa asuntoa vielä vähään aikaan. Joten loppuilta meni pakatessa. :D Kisut tietty apuna. Ihmetystä riitti kun yhtäkkiä tietokonehuoneen lattia täyttyi säkeistä.

Nora vaatesäkkien keskellä

Raku pakkasi jo itsensä

Valmiina lähtöön

Lauantai oli kisuille melkoinen päivä. Ja meille muille. Kissat viettivät päivän vessassa lukitun oven takana (arvasin että Haiku yrittäisi jossain vaiheessa ulos ja niinhän se yrittikin) ja me muut roudattiin kaikki tavarat ulos ja uuteen asuntoon. Oli ihanaa, miten niin moni pääsi apuun niin lyhyellä varoitusajalla ja saatiin sukulaisen pakettiautokin käyttöön. Koko päivä meni muuttaessa, mutta ihme kyllä kaikki tavarat saatiin siirrettyä päivän aikana. Melkoinen porukka! Kissat noukittiin mukaan viimeiseksi. Haiku matkasi omassa kopassaan ja Raku ja Nora menivät kahdestaan isompaan. Taas näkyi Noran rauhoittava vaikutus; Raku laitettiin koppaan ensin ja se pyöri ja naukui siellä koko ajan. Kun viimein saatiin Nora pois kaapin päältä, piti hetki miettiä miten edes sen saa laitettua koppaan kun Raku repi ovea. Hetken häsläyksen jälkeen molemmat olivat kopassa ja Raku rauhoittui heti. Naukui koko matkan aikana vain pari kertaa.

Minua jännitti kovasti miten pari päivää kestävä Haiku + muovisäkit -yhdistelmä pärjää keskenään. Mutta tutkittavaa oli onneksi niin paljon, että vain yhteen säkkiin tehtiin pieni reikä. Uuteen kotiin päästyään kisut säikkyivät ääniä parisen tuntia, mutta sen jälkeen rauhoittuivat ja hyväksyivät uuden kodin. Olivathan he tuttujen tuoksujen ympäröiminä, vaikka joukkoon mahtui myös paljon uusia hajuja. Kisut eivät olleet syöneet aamupalan jälkeen mitään, joten kaikki juoksivat täyttäpäätä keittiöön kun iltakahdeksan aikoihin annoin myöhäisen päiväruuan  Oli ihana huomata, että muuttostressiä ei ollut.

Asunto toi mukanaan monia mukavuuksia, kuten:

Reunallisen kirjahyllyn päälle on nyt sallittu mennä (ja toki viereisenkin), hyllyjen päältä pääsee hyppäämään vaatekaapin päälle. Tietokone-/liskohuone.

Hyvä näkymä kadulle. Keittiö. Keskikokoinen kiipeilypuu laitettu tilaukseen ;)

Sääskiverkon ansiosta kisut (Nora) saavat nyt mennä myös tuuletusikkunaankin ihmettelemään. Keittiö.

Sääskiverkollinen tuuletusikkuna toisessakin huoneessa, täällä voi katsella pöydällä istuen. Tietokone-/liskohuone.

Pehmustettu nukkumapaikka viileässä, mutta hyvä näköala laajalle. Keittiö.

Sänky nurkassa. Olohuonemakkari.

Pehmot

Uusi mukava makuualusta/rallialusta. Olkkarimakkari.

Mukava viileä lattia.

Enemmän korkeaita nukkumapaikkoja aitiopaikalla. Olkkarimakkari.

Pyöreän pöydän pehmustettu alusta (sis. viilennyspussin). Parveke.

Kiipeilypuu parvekkeella (!! <3)

Ötököitä tullaan varmasti näkemään parvekkeen sadevesiputken ansiosta.

Haiku sai oman ruokailunurkan (vanhassa aina kantoi ruuan nurkkaan syötäväksi). Ihme kyllä ruoka on pysynyt papereilla. :) Keittiö.

Jotain tuttuakin tuli mukana:

Rakun rakkaus tunneleihin. Tässä nyt on tosin nukuttu tavallista enemmän. Tuntuu viileältä sisältä.

Rakun kynsienteroitustapa

"Mikäs tässä hengaillessa"

Noran roikkujalat

Nora

Haikun leikkityyli. Odottaa hiiren heittoa.

Tämä asunto on kyllä täydellinen ja ihanaa, että kisutkin ovat tykänneet. <3 Haikun kanssa ollaan käyty jo pari kertaa ulkonakin, meillä on jätti-iso (ja rauhallinen) sisäpiha. Jonkin matkan päässä on myös laaja puistoalue, katsotaan jos joku yö Haiku rohkaistuisi mennä sinne tutustumaan. Odotan innolla. Omalla pihallamme Haiku kulkee jo kuin vanha tekijä.

Kisut ovat olleet oikein hellyydenkipeinä, Raku ja Nora nukkuivat pari yötä sängylläkin (yleensä eivät nuku koskaan), mutta nyt on laajennettu öisiä nukkumapaikkoja kun tavarat ovat löytäneet lopullisen paikkansa. Nora kyllä yhä tahtoo jatkuvasti syliin ja pussailee, ei nyt erityisemmin ole mitään uutta, mutta uudessa asunnossa se tuntuu eriltä. :)

Tämän asunnon kanssa oltiin vähän edellistä viisaampia ja kissakielletyt huoneet suojattiin ovenkahvat kääntämällä. Ei jää jälkiä oviin. Vanhassa asunnossa saatiin kuitenkin tosi hyvin hakasten tekemät reiät umpeen, mutta onhan tämä parempi tapa.

Parvekkeen ainut miinus on, että sadevesiputken kautta pääsee ei-toivotutkin ötökät sisään. Kerran jo pelastin kisut ampparilta, Raku ehti sen jo kahdesti napata suuhunsa ennen kuin sain kisut pois parvekkeelta. Onneksi ei pistänyt...

Ps. Vähän jännitti vanhan asunnon takuuvuokran kanssa saadaanko takaisin kisujälkien vuoksi, mutta onneksi saadaan! Huh. <3