Tapaturma

Blogi kissojen aktivoinnista ja ruokinnasta? Voisi muuttaa sairausblogiksi. Tässä 3 vuoden aikana meidän blogissa on päästy ihmettelemään ja murehtimaan erilaisia lääketieteellisiä tapauksia ja lisätään joukkoon vielä yksi. Nimittäin meidän huono onni jatkuu. Toissasunnuntaina 19.6., seuraavalla viikolla Rakun keuhkopöhöstä, sattui tapaturma. Kodalla oli riehakas hippaleikki Minhon kanssa ja sen päätteeksi poikku loukkasi jalkansa pahasti. 

En nähnyt tilannetta, mutta kuulin sitä edeltävän juoksuryminän. Jostain syystä riehumisen aikana Koda oli päättänyt juosta terraariotornin kautta, vaikka paikka on kissoilta kielletty eikä Koda ole sinne yrittänytkään. Rytinässä takajalka oli jotenkin onnistunut jäämään terraariotornin tukikiinnikkeen rakoon kiinni ja jalka oltiin riuhtaistu irti tuhoisin seurauksin.

Jälkeen jäänyt karva paljasti tapaturmapaikan

Olin tekemässä hellan äärellä ruokaa kun Koda tuli esittelemään vaurioitunutta jalkaansa. Poika itse suhtautui tilanteeseen tyynesti, vaikka jalassa oli syvän näköisiä aukinaisia kohtia. Pihaustakaan en ollut kuullut merkkinä tapahtuneesta. Soitin heti paniikki-itkuisen puhelun päivystävälle eläinlääkärille ja eläinlääkäri lupasi soittaa takaisin kun voitaisiin tulla.

Haavaan laitettiin sideharso ensiapuna ja onneksi kaapista löytyi käytettävissä olevaa Metacam -kipulääkettä, jonka antoon saatiin päivystävältä lupa. Sitten ei auttanut kuin odotella ja toivoa parasta. Ettei haavat olisi niin syviä, että edessä olisi isompi remontti ja että poika malttaisi pysyä paikoillaan odotuksen ajan. Poika kun pyrki kulkemaan normaalisti, vaikka askeleessa olikin ontumista. Onneksi poika rauhoittui pian makuulle.

Kun soitto viimein tuli, Minho olisi halunnut lähteä mukaan. Pettyneenä tyytyi antamaan bestikselleen rohkaisevat läpsyt boksin kaltereita vasten.

Syviltä näyttäneet haavat eivät onneksi olleetkaan niin syviä; jännevaurioita ei ollut tullut ja tikeillä selvittiin. Diagnoosina 2 viiltohaavaa. Toinen haava on syvempi kuin toinen ja eläinlääkäri varoitti, että sillä saattaa olla vaikutusta uloimman varpaan toimintaan. Tästä ei todennäköisesti olisi kuitenkaan isompaa haittaa eikä varvasta tarvitsisi operoida, vaikkei kunnolla toimisikaan.

Koda sai mukaansa uuden pullon kipulääkettä (meillä ollut oli jo ylittänyt avaamisen jälkeisen käyttöikänsä, vaikkei paljolla), antibioottikuurin ja kaulurin. Kauluria oli määrä pitää koko tikkien ajan, 12 vrk. Tikit on poistettavaa mallia.

Kotona poikku toipui hienosti ja näytti, että hyväksyy kaulurin. Mutta kun rauhoitusaineen vaikutus päättyi kunnolla myöhemmin illasta, alkoi vaarallinen paniikkijuoksentelu ja kauluri sai lähteä. Poika antoi onneksi hienosti siteen olla rauhassa. 

Hyvä suojaisa paksu side

Poika osasi hienosti lepuuttaa jalkaa

Yöt ja työpäivät poika vietti suljettuna keittiöön, ettei pääse vahingossa avaamaan tikkejä olohuoneen seikkailuradalla. Hyppykieltoa ei onneksi ollut tullut, mutta hyppimistä pitäisi välttää mahdollisimman paljon. Eristys oli onneksi kaikille sopiva ratkaisu, eikä murtautumisyrityksiä suuntaan eikä toiseen ilmaantunut. Työpäivinä kävin kotona syömässä, jotta poika saa vähän enemmän jaloitella.

Kaverit tukena

Juhannuksena kokeilin ottaa siteen pois, sillä haavojen tulisi saada myös ilmaa, jonka vuoksi kauluri määrättiinkin. Kodaa kuitenkin kiinnosti liikaa tikit, joten poika sai uuden siteen paikoilleen. Tämäkin side on saanut olla hienosti paikoillaan.

3 päivää tapahtuneesta poika hyppi kiipeilypuuhun nukkumaan ja askelkin jo normaalia

Mitä varpaaseen tulee, sen kohtalo on vielä selviämättä. Eläinlääkärin laittama side ympäröi myös varpaat, joten ottaessani siteen pois poika pesi anturat läpi oikein antoisasti. Kaikki muut varpaat harottivat, paitsi se yksi. Palautuuko toiminta paranemisen edetessä, jää nähtäväksi. Varvas ei kuitenkaan vaivaa poikaa. 

Toipuminen meillä on mennyt hyvin ja nyt juhannuksesta eteenpäin poika on saanut olla koko ajan entiseen tapaan vapaana asunnossa, sillä keittiö on olohuonetta kuumempi näin helteillä, aurinko aloittaa paistamisen sinne.

Minho hoitaa

Onneksi ei käynyt pahemmin. Luonnehdin itseäni isomman luokan turvallisuusfriikiksi, mutta tapaturmapaikkaa en ollut osannut mieltää vaaranpaikaksi. Kisujen ja tornin yhteiseloa ehti tulla melkein 11 vuotta ilman haavereita. Torni sijaitsee huoneessa, mihin kissoilla ei ole pääsyä valvomatta (yöt ja poissaolot kotoa).