Viikon kuulumiset

Haluan aloittaa mitä helpottavimmilla uutisilla: Koda läpäisi lyhyen rasitustestin! Olen tarkoituksella välttänyt niitä tilanteita, missä poitsu on tavannut hengästyä. Yksi niistä on laservalon perässä juokseminen, mistä poitsu on hengästynyt todella nopeasti, viimeisimmän leikin (viime vuonna) myötä jo suurin piirtein kahden-neljän syöksähdyksen jälkeen. 

Tarvitsin viime viikolla valoa ja koska taskulamppu oli puhelinta lähempänä, otin esiin lampun, jonka yksi asetuksista on kisuille tuttu laser. Kodahan tunnisti lampun heti ja vaati leikkiä. Ajattelin, ettei siitä ole haittaa, jos käytän laserin päällä ja yhden syöksähdyksen jälkeen laitan taas pois (Koda ei jää etsimään valoa, koska kisut tunnistavat sanan "loppu"), mutta pian huomasinkin, että olin juoksuttanut Kodaa useamman huoneen väliä ja poitsu oli tehnyt paljon nopeita juoksupyrähdyksiä ja syöksyjä. Hengästymättä! Lopetimme leikin ennen rasittumista.

Raku: "Tuleeko niitä herkkuja vai oliko tämä huijaus?"

Koda: "Oota ne kohta tulee, eikö? Tässois jo vesi kielellä!"

Toinen Kodaan liittyvä iloinen juttu on, että saimme viimein aloitettua "odota"-käskyn treenaamisen keittiön ulkopuolella. Meillä on ollut ongelmana, että Noran rakastama seikkailurata on menettänyt tytölle viehätystään kun se ei ole enää ollut sen "oma juttu", vaan Kodalla on tapana tunkea mukaan Noran vuorolla. Eräänä kertana Nora kieltäytyi radasta kokonaan kun tiesi, ettei saisi mennä sitä yksin. Ja silloin kun kieltäydytään lempparista, on asiat jo todella huonosti.

Odota-käskyn treenaaminen poikkeaa meidän perustreeneistä hyvinkin paljon ja ekan treenikerran jälkeen oltiin Kodan kanssa molemmat ihan poikki. Tässä käskyssä oppiminen perustuu virheiden tekemiseen. Luon realistisen skenaarion, missä menen kirjahyllyn keskiosan kohdalle, josta tapaan aloittaa Noran kanssa radan menon, ja kurotan herkku kädessäni kirjahyllyn katolle. Ja odotan hiljaa, että Koda lähtee liikkeelle. Kun Koda aikoo hypätä radalle, sanon "odota" (minkä Koda tietää keittiökäskynä) ja kun Koda ryntää kirjahyllylle käteni luo kiellosta huolimatta, ohjaan poitsun takaisin alkuun ikkunalaudalle satunnaisesti palkiten lähtöruutuun palaamisesta. Liikuntaa saa siis mamikin. Ekalla treenikerralla päästiin siihen, ettei Koda enää tullut aina koko matkaa käteni luo, vaan pysähtyi monesti puolitiehen Ananimalabin tunnelielementtiin. Kerran tai pari pääsin jopa palkitsemaan siitä kun poitsu pysähtyi käskyn kuultuaan harkitsemaan sekunniksi oliko radalle meno sille edes ylipäätään hyödyllistä.

Lähtötilanne. "Sä mokasit mun kuviot!"

Toisella treenikerralla onnistumisprosentti oli jo suurempi, sillä muutaman kerran (tällä kertaa tositilanteessa kun Nora meni radalle) Koda tuli suoraan luokseni sängyn/lattian kautta hakemaan namia sen sijaan, että yritti mennä Noran perään radalle. Mutta niitäkin tilanteita tuli. Nora pystyi kuitenkin jo paremmin luottamaan siihen, että saisi olla radalla rauhassa ja se näkyi tytön motivaatiossa. Tyttö oli suurimman osan kerroista yhtä innoissaan kuin normaalistikin.

Noran vuorojen jälkeen mentiin myös Kodan kanssa rata muutaman kerran, ettei poitsu oppisi, että sen tulisi vältellä rataa kokonaan. Radalle saa ja on toivottavaakin tulla - kunhan siellä ei ole muita treeni/herkkuhetkien aikana.

Haikun kanssa meillä on edessä eläinlääkärireissu.Suu ei ole vielä kunnossa. Veikkaan, että tällä kertaa röngten paljastaa syöpyneen hampaan.