Toipilaat

Pian on kulunut jo kaksi viikkoa kisujen eläinlääkärireissusta ja Kodan astmadiagnoosista. Raku ja Haiku saivat 2 viikon antibioottikuurin reissun tuliaisena ja kuuri on tulossa päätökseensä. Viimeinkin, sillä se on ihmisvauvoille suunnattu makuantibiootti, jota annetaan ruiskulla suuhun aamuin illoin. Haju on sen verran voimakas (persilja-mango, jos oikein muistan), ettei sitä voi peittää ruuan joukkoon. Kisut ovat onneksi suhtautuneet lääkkeeseen sen verran suopeasti, ettei ruokailuhetkien jälkeen sijoittuvat lääkehetket ole aiheuttaneet oppimista, että ruokailun jälkeen olisi tarpeellista piiloutua tai paeta lähestyvää mamia.

Itse lääkkeen anto on sujunut nopeasti; kissa syliin ja sen kun vain truuttaa annoksen suun perälle. Tai näin oli sunnuntaihin asti.

Maanantaina tullessani töistä kotiin, odotti kiipeilytolpan korkeimmalta pediltä lattialle asti tehty oksu. Siellä nukkuu vain Nora ja Raku, joten syypää on ollut jompi kumpi niistä. Samaisena yönä, juuri kun olin jo kömpimässä sänkyyn, Raku oksensi iltapalan ja antibioottiannoksen kirjahyllyn päältä lattialle välttäen juuri ja juuri sängyn. Mutta ystävällisesti hyppäsi sen jälkeen radan alimmalle hyllylle ja oksensi sieltä pienen jälkioksun, joka sitten osui myös sänkyyn.

Kun tiistaiyönä tuli 3 oksua iltapalan ja lääkkeenannon jälkeen juuri kun olin jo päässyt sänkyyn, aloin miettimään onko asioilla yhteys. Rakullahan oli vuosia sitten niin herkkä masu, että klo 22 jälkeen annettu ruoka aiheutti pahaa oloa. Aamuiset lääkkeet ei ole aiheuttaneet oksentelua.

Annan iltapalan pääsääntöisesti klo 0.30 - 1 yöllä, joten keskiviikkona kokeilin aikaistaa iltapalan ja lääkkeen annettavaksi 21.30. Se pysyi sisällä. Myös torstainen. Viime yönä venähti ja kisut saivat iltapalan lähempänä klo 00. Se ja lääke oksennettiin.

"Ei minun vika..."

Toinen ongelma on ollut myös, että Raku on alkanut kuolaamaan lääkkeen ulos, sekä aamuiset että iltaiset. Tämä alkoi oksentelujen jälkeen. Vaikka truuttaan lääkkeen suun perälle, poitsu ei niele, vaan tuottaa valtavat määrät kuolaa. Vaikea sanoa, meneekö mitään masuun asti vai tuleeko kaikki ulos. Huoh.

"Parhaani yritän. Mutta on pahaa ja yh. Riittäisi jo."

Haikulla taasen suu on tarkkailussa. Tytöllä oli ollut hieman verenvuotoa hampaita harjatessa ennen lekurille menoa ja minusta yhden hampaan ympärillä on ollut erityisen herkkää ja punertavaa. Lääkäri kertoi röngtenin olevan ok, mutta ei voinut antaa satavarmaa tulosta tulehduksen vuoksi. Vaikka antibioottikuuria on kestänyt jo kohta 2 vk, Haikun toinen puoli suusta punoittaa vähän yhä ja suu tuoksahtaa. Joudumme mahdollisesti menemään uudestaan lääkärille, mutta tällä kertaa lähempänä olevalle, tuplasti kalliimmalle asemalle. Tähän syynä on aseman täsmällisempi röngtenlaite ja lisäksi minun ei tarvitsisi ottaa koko päivää töistä vapaata, vaan voisin viedä Haikun asemalle ja hakea töiden jälkeen. Seuraillaan.

"Ei kai taas.."

Koda on ottanut uuden lääkerutiinin todella hyvin vastaan. Ihan niin hienosti ei mene kuin treenivideolla, jossa totuteltiin inhalaatiolaitteen tuntuun ja kehitettiin positiivisia kokemuksia. Laitetta tulee pitää suun ympärillä n. 10 s, jos ei pysty laskemaan hengityksiä. Aluksi poitsu koitti poistua tilanteesta muutaman sekunnin jälkeen, mutta muutamassa päivässä tottui ja tänäänkin poitsu alkoi kehräämään laskennan puolessavälissä (lasken aina ääneen). Lääkehetkiin tullaan juosten kun tiedetään, että sen jälkeen saa herkun. On se hieno poika.