Nora ja matatabitikku

Kisut saivat joululahjaksi superlelun; pussillisen matatabitikkuja. Niillä innostui leikkimään jopa Nora, joka ei hirmuisesti välitä leluista. Nora on rakastanut tikkuja niin paljon, että on leikkinyt niillä vauhdikkaita heittohyppypomppuleikkejä itsekseenkin.

Koska tikut ovat leluja, joissa on riskinsä etenkin valvomatta, otin tavaksi ottaa tikut pois yöksi tai kun poistuin kotoa. Mikä johti siihen, että hyvin pian joulun jälkeen unohdin tikkujen annot kokonaan, kunnes parisen viikkoa sitten laitoin ne taas tarjolle tuloksella, että Nora vietti hurjia leikkihetkiä niiden kanssa.

Minulla oli tuolloin vapaaviikko töistä, mikä tarkoitti pidempiä tikkuaikoja ja useammin, koska muistin niitä tarjota. Meniköhän pari tikkupäivää kun Noran toista silmää alkoi kutittamaan kovasti. Eikä se mennyt itsekseen ohi, vaan seuraavana päivänä siitä oli jopa pahentunut. Korvat eivät kutisseet, mikä olisi silmäoireiden kanssa selvä allergian merkki. Ainut uusi asia oli kuitenkin matatabitikut, joten otin tikut takaisin laatikkoon. Jos ei sillä rauhoittuisi, olisi eläinlääkärikäynnin paikka. 

Seuraavana päivänä silmä alkoi olla parempi ja siitä seuraavana täysin terve ja kutiamaton. Noralle ei ole tullut aikaisemmista matatabileluista oireita, mutta nähtävästi luonnontikku oli nounou. Harmi.