Meillä on kissoilla omat vakiintuneet ruokailupaikkansa sopivan välimatkan päässä toisistaan. Kodallekin oli jo etukäteen päätetty poitsun lautasen sijainti ennen kuin saimme pojan kotiin.
Kuitenkin kun valmistelen kissojen ateriat lautasille, ne ovat vierekkäin samalla alustalla ennen kuin jaan ne omille paikoilleen. Kodan tultua tästä koitui Noralle ongelma ja se alkoi stressaamaan todella paljon muuttuen todella levottomaksi.
Koska mikään muu ei ollut muuttunut kuin lisääntynyt lautas- ja kissamäärä, ajattelin ensin käytöstä muutoksen tuomaksi hetkelliseksi seuraamukseksi ennen tilanteeseen sopeutumista, mutta kun Noran paniikki - pakonomainen edestakaisin juokseminen omaa lautasta odottaessa jakohetkellä - ei ottanut rauhoittuakseen ajan saatossa ja toistui joka aterialla, oli aika ryhtyä pohtimaan käytöksen tarkempaa syytä sen kitkemiseksi. Etenkin kun mukaan tuli myös Noralle tyypitön ruokien varastelu omalta ja harmillisesti myös toisten lautasilta (valvonnasta huolimatta, tyttö on nopea), mikä tottakai johti kutiseviin korviin. Ja sanomattakin selvää, ettei moinen paniikkijuoksentelustressi tee hyvää hyvinvoinnille.
 |
| Aterioiden valmistelua alkuperäisellä asetelmalla, jossa Noran lautanen on erillään muista. |
Kokeilin ensin pitää Noraa kauempana aterioidenlaittopaikalta, sitten vuorostaan Kodaa. Kumpikaan ei auttanut. Ei auttanut myöskään Kodan ja Noran lautasten paikkojen vaihto keskenään Noralle paremman ruokarauhan turvaamiseksi. Koda tajusi oman vaihtuneen paikkansa heti, mutta Nora meni ihan lukkoon eikä suostunut menemään Kodan paikalle, vaikka siinä oli sen lautanen ja yksilöity ruoka. Vaihto olisi varmasti onnistunut hitaamalla siirtymisellä, mutta luovuin kokeilusta.
 |
| Kodalla on tapana tulla jalkojen väliin odottamaan. |
 |
| Kärsivällistä porukkaa. |
Aterioidenlaitossa minulla oli tapana pitää Noran lautasta Noran omalla paikalla, ettei muiden ruuista vahingossa räisky nesteitä tytön lautaselle. Aloin pohtimaan, josko Noraa ahdistaa se, että sen lautanen on kauempana minusta ja täten kokee, että oman ruuan suojelu on enemmän sen omalla vastuulla. Tätä teoriaa tuki se, että laitettuani ruuan Noran lautaselle se aloitti varasteluyritykset saman tien, vaikken päästänytkään Kodaa Noran lautasen lähelle.
Kokeilin siirtää Noran lautasen muiden joukkoon jalkojeni juureen ja tämä ratkaisi ongelman. Noralla loppui omalta lautaselta varasteluyritykset (koska lautanen oli ulottumattomissa) sekä paniikkijuoksentelut. Lisäksi Nora selvästi tykkää kun sanon nykyään "Noralle" antaessani tytölle sen lautasen. Vähän spesiaalikohtelua prinsessalle.
 |
| Noran hyväksymä järjestely, jossa kaikki lautaset on nipussa -pois Noran ulottumattomista |
Muiden lautasilta varasteluyrityksiä vähensi kun pitkän tauon jälkeen Noran päivän liha-ateria muuttui poronjauhelihasta poronsydämeen.Tyttö sai sallittua pureskeltavaa.
 |
| Bon appétit! |
Valtakunnassa on taas stressittömät ruokailuhetket. Kuvat on otettu joulukuun puolivälissä, jolloin tilanne oltiin jo saatu ratkaistua.
Nora-raukka! Hyvä, että tilanne selvisi. Toiset on herkempiä kuin toiset. :/
VastaaPoistaMeilläkin oli kaksi ruokaongelmaa: se että Seppo tunki Kassisen kupille omansa tyhjennettyään, jolloin Kassinen vain jätti ruokailun kesken ja se, että Seppo ei välttämättä tullut ollenkaan syömään jos ruokana oli ei-niin-herkullinen vaihtoehto (ilmeisesti stressasi sitä, että on nälkä mutta ruoka on pahaa eikä halua syödä, ja se aisti että henkilökuntaa ärsytti moinen venkoilu ja syömään yritettiin houkutella ja vaikka sun mitä hääräystä tapahtui ruokapaikalla).
Ratkaisuna on nyt muutaman kuukauden kokeiltu sitä, että porukka ei syö vierekkäin/suoran näköyhteyden päässä (kun jossain suositeltiin että niin voi olla parempi, niin ajateltiin testata). Kassinen syö keittiössä kissahuonekalun päällä tai muulla korkealla tasolla, ja Seppo joko lattialla keittiössä tai sitten sen kuppi viedään eteiseen tai olohuoneeseen asti, omaan rauhaan (hieno Seppo-herra syö salin puolella...). Tuntuu, että tällä tavalla molemmat oikeasti syövät paremmin. Kannattaa ehkä kokeilla, jos teillä vielä ongelmat josain syystä palaavat.
Nora varsinkin, vaikka toimittaakin kuningatarprinsessan virkaa. :/ On nämä välillä melkoista selvittelyä, hyvä että teilläkin on ratkaisua löytynyt. :) Pidetään mielessä!
PoistaVoi ei! Onneksi ratkasu on löytynyt. Meillä oli tänään varsin jännittävä tilanne. Pilkoin porkkanoita ja yritin sen jälkeen silittää Suloa. Sulo kavahti kättäni ja väisteli silityksiä. Se on ennenkuulumatonta. Onneksi tilanne ratkesi kun menin olohuoneen matolle makaamaan. Se oli Sulosta hyväksyttävää.
VastaaPoistaOho! Mitähän alieneita Sulo näki tilanteessa, mutta hienoa että vaara meni tuolla ohi. :D
PoistaMeillä on ollut kissojen ruokakupit vierekkäin vain kun Ilonan atopiaa ei vielä ollut. Sitten ruokapaikat erotettiin niinkin selvästi, että Ilona söi ihan toisella puolen huonetta. Nyt tilapäiskodissa Ilona syö keittiössä ja Zet parin metrin päässä nurkan takana. Nää on siitä hyvii kissoja kans, että ne suostuu matroonan asetelmiin ja "määräyksiin" noin vaan. Siis paitsi lääkkeiden ottamisen ja hammaspesun suhteen...
VastaaPoistaTuo on tosi hyvä. :) Noralle rutiinit on erityisen tärkeitä, mutta saattaisi olla, että muutkin olisivat vähän hämillään paikanvaihdosta. Kodalla ehkä helppoa kun on ollut omalla paikallaan vasta muutaman kuukauden, muut kuitenkin 4 vuotta. En kuitenkaan usko, että Hai ja Raku menisivät Noran tavalla lukkoon yllättävästä vaihdosta.
PoistaNoissa syömispuuhissa on kyllä sumplimista. Aika lähekkäin kissat näyttävät olevan vieläkin, eli jos ongelmat jatkuvat niin kannattaa kokeilla pidempää välimatkaa. Tosin sekin on aina niin tilanteesta riippuvaa. Meillä joskus kokeiltiin eri huoneita ja ei siitäkään tullut yhtään mitään, kun kumpikaan ei osannut yksin syödä. Eli pitää olla toista lähellä, muttei kuitenkaan liian lähellä :D Kivointa varmaan kissana olisi, jos saisi itse viedä ruuat haluamaansa paikkaan, mutta se taas ei oikein käytännön siisteyssyistä onnistu.
VastaaPoistaNiinpä. :) Eri huoneet on siitä meillä hankalat, että allergioiden vuoksi syömistä tulee vahtia tarkkaan ja jos taasen lukitsee oven, niin sitten huoneeseen joutunutta ahdistaa olla siellä suljettuna. :'D
PoistaVoi kissat ♥ On siinä ollut selvittelyä, mutta onneksi ratkaisu löytyi suhteellisen nopeasti :)
VastaaPoistaVuoroin vieraissa: välillä aivopähkinää mamillekin. :'D
Poista