Uusivanha huiska

Tämän julkaisun tapahtumat sijoittuvat niinkin kauas kuin elokuun lopulle, mutta mm. näyttelyvalmistelujen vuoksi julkaisu on jäänyt roikkumaan.

Eräällä Musti&Mirri -käynnilläni huomasin valikoimiin palanneen jotain vanhoja klassikkoleluja. Yksi niistä oli riikinkukonsulkahuiska. Sitä ei näy Mustin ja Mirrin verkkosivuilla, mutta toivottavasti on yhä valikoimissa myymälöissä eikä vain tehnyt kuukauden-parin pikapaluuta.

Kyseinen lelu on ollut Noran suosikki jo vuosia. Meidän kaapissa pyörinyt yksilö tuhottiin sulistaan tehokkaasti varsin nopeassa ajassa, mutta vasta sen jälkeen kun Musti ja Mirri lopetti lelun myymisen. Rähjääntyneisyydestään huolimatta Nora on rakastanut lelua syvästi eikä uudelle lelulle ole ollut tarvetta. Lelun virkaa toimittaa musta tappi, jossa sulka on ollut kiinnitettynä.

"Mitä sulla on meille?"

Halusin ostaa Noralle tuliterän huiskan ja nähdä miten tyttö reagoi.

"Mulle ainakin kelpaa!"

"Miks tolla on tommonen pyrstö? Iha outo!"

"Nora se pyrstö on just paras!"

"Ihan mahtava!"

"Anna mie tapan sen!"

Vastoin odotuksia, Nora ei innostunutkaan lelusta kuin vasta varsin pitkän houkuttelun jälkeen. Haiku taasen oli innoissaan. Nora ei meinannut ymmärtää miksi hänen lempilelunsa oli yhtäkkiä tylsän pitkä, mutta leikki jonkin aikaa kohteliaisuuttaan.

Tässä parin kuukauden aikana Nora on innostunut sulasta hieman enemmän, mutta leikkii kuitenkin mieluummin rähjääntyneemmällä versiolla.

"Täähän on ihan tyhmä kun menee solmuunki! Haiku mitä sää teit tälle?"

"Tappi!"

"Aukeshan se solmu."

"Siellä se lentää."

Muitakin kivoja klassikoita oli palannut, mutta tällä kertaa otimme vain tämän. Mutta kohtahan on jouluaatto, kuten kauppoihin ilmestyneet jouluhyllyt jo muistuttelevat....