lauantai 10. kesäkuuta 2017

Maksan maistuvuusongelma

Haiku on nirsoillut maksan kanssa viime vuoden lopusta lähtien. Haiku ja Raku saavat broilerinmaksaa kerran viikossa A-vitamiinin lähteenä ja ennen se oli Haiku-ahmatin yksi suosikkiruuista. Tosin, sille listalle on helppo päästä. Yhtäkkiä Haiku laittoi stopin maksan syönnille ja siitä lähtien viikottaiset maksa-annokset ovat olleet enemmän tai vähemmän taistelun aiheena. Olemme kokeilleet erilaisia keinoja maksanirsoilun voittamiseen:



1. Vähäisellä ruokinnalla oleminen

"Terve kissa ei tapa itseään nälkään täyden ruokakupin edessä" ja "Nälkä on paras mauste", sanotaan. Nirsoilun alettua ensimmäinen keino olikin tarjota ainoastaan maksaa niin kauan kunnes lautanen on syöty tyhjäksi. Kun aamupalalla tarjottu maksa ei maistunut, laitoin sen kelmun alle jääkaappiin odottamaan päiväruoka-aikaa. Haikulle maistuu normaalisti ruoka niin hyvin, ettei aterioita ole tarvinut jättää välistä nirsoilun vuoksi. Ajattelin, ettei Haiku-ahmatti kauaa jaksa nirsoilla.

Haiku kesti yllättävän pitkään, jopa 3 päivää, ennen kuin minä luovutin ensin. Tuona aikana se oli saanut n. teelusikallisen verran muuta ruokaa päivässä, että saisi edes jonkin verran energiaa. Paaston vaikutuksia kissaan ei ole tutkittu kovin laajasti ja yleinen liikkuva tieto onkin, että edes jotain pitäisi syödä päivän aikana, jottei kissalle pääse kehittymään rasvamaksaa kehon joutuessa käyttämään omia rasvavarastojaan ruuasta tulevan sijaan. Ylipainoiset kissat ovat rasvamaksan kehittymisessä suurimmassa riskiryhmässä, mutta niillekään ei ole tutkimuksen mukaan kehittynyt rasvamaksaa kuin vasta 5 viikon paaston jälkeen. Tutkimusten vähyydestä ja kapeudesta johtuen on kuitenkin suotavaa noudattaa ohjetta, että kissa saa syödäkseen edes vähän päivän aikana.

Koska Haikuun ei näyttänyt aterioiden skippaaminen vaikuttavan lainkaan, niin päätin siirtyä seuraavaan kikkaan meidän molempien parhaaksi.

2. Ruokahoukutin maksan vieressä

Toisena keinona oli laittaa maksan viereen nokare muuta ruokaa. Ajatuksena, että Haikun päästyä ruuan makuun se söisi paremmalla tuloksella myös vieressä olevaa maksaa. Tämä keino toimikin jonkin aikaa jopa niin hyvin, että hetken Haiku söi maksaa myös ilman houkutinta.

3. Maksan marinointi

Kissa päättää ruuan syömäkelpoisuuden sen hajun perusteella. Yksi keino nirsoilun voittamiseen onkin marinoida ruoka jollain toisella ruualla tai herkulla, mitä kissa syö mielellään. Vaikka tavallinen maksa ei maistuisi, moni kissa rakastaa pakastekuivattua maksaa. Helposti murenevan pakastekuivatun herkun avulla marinointi on helppoa. Raksupersoilla kissoilla raakaruokaan siirtymistä helpottaa nirsoilutilanteissa ruuan marinointi murskatuilla raksuilla.

Haluaisin mahdollisimman vähän käyttää ns. ylimääräisiä houkuttimia, joten marinoin maksan lohiöljyllä, jota kissat olisivat saaneet normaalisti myöhemmän aterian mukana. Lohiöljyä varten paloittelin maksan pieniksi suupaloiksi oman mukavuuteni turvaamiseksi, sillä Haikulla on tapa nostaa ruoka pois lautaselta ja lohiöljy sotkee lattian herkästi.

Lohiöljy on ollut tehokas maistuvuuden nostattaja. Rakukin on alkanut viime aikoina nirsoilemaan maksan kanssa, Haikun esimerkkiä noudattaen. Myös sillä tehoaa kastikkeena oleva lohiöljy, jota silloin tällöin herkistyn antamaan kuten myös muita houkuttimia, mitä kulloinkin käytän Haikun kanssa. Yleensä riittää, että poitsun jättää huomiotta. Kun Raku huomaa, ettei tule saamaan samoja etuuksia kuin Haiku, se tyytyy syömään maksan sellaisenaan.


Raku: "Hei mulle kans!"

Lohiöljykastike

Kuivattujen maksojen murskaus morttelilla

Maksan kuorrutus maksalla

4. Maksan kypsennys

Moni raakaa maksaa inhoava rakastaa kypsää maksaa. Kypsässä tuoksu muuttuu ja se pääsee kunnolla valloilleen. Myös Haiku söisi moitteetta kypsää maksaa, mutta mieluummin tarjoilen maksan muulla tavoin. Kypsennetyn maksan A-vitamiini ei poikkea oleellisesti raa'asta, joten määrä voi pysyä entisellään. Meillä on kokeiltu mikrokypsennystä sekä keittämistä, keitetty ei maistunut. Mikrokypsennys sotkee herkästi ja joillekin kissoille riittääkin pelkkä lämmitetty maksa.

5. Ruokaseos

Maksa pieniksi paloiksi silputtuna tai paloina ja sekoitettuna muuhun ruokaan (esim. yhdistää kaksi tai puolitoista ateriaa, riippuen kuinka monta ateriaa kisu saa päivän aikana) voi toimia myös. Haiku söisi mielellään Maukkaan sisäelinseosta, jossa on yhdistettynä maksa, sydän ja kivipiira. Seos ei kuitenkaan kaksi kertaa testattuna pysynyt kummallakaan Rakun sisällä, joten kokeilupötkön jälkeen sitä ei enää ostettu. Raku on aikoinaan syönyt seosta moitteetta, mutta jostain syystä ei kestä sitä enää.


15 kommenttia:

  1. Meillä on koirilla haasteena se, että koko viikon maksa-annos kerralla annettuna oksennetaan alle viiden minuutin lähimmälle kivalle matolla. Näin kaikilla kolmella. Ratkaisin asian niin, että jaan viikon annoksen seitsemälle päivälle, eli saavat joka aamu ruoan seassa pikkunokareen maksaa. Lisäksi yksi kaveri siirtyi naudanmaksasta lampaanmaksaan, ja oksentelu on nyt muisto vain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, että löysitte teille sopivan menetelmän! :) Maksa onkin sen verran voimakasta, ettei kaikkien masut kestä sitä isoja määriä kerralla.

      Poista
  2. Jaksaisitko vastailla muutamaan liskoaiheiseen kysymykseen? :) en niitä nyt (vielä) tähän tunge varmuuden vuoksi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia :) tässäpä nämä:

      1. Voiko leopardigekolle syöttää lämpökuivattua ravintoa (sirkat&jauhomadot), jos niissä on ravintoarvot kohdillaan?

      2. Miten kannattaisi toimia, jos lähtee matkalle ja kotipaikkakunnalle on luvattu ukkosta? Kun eikös silloin ole tulipalon riski, jos esim. lämpömatto on pistorasiassa kiinni. Onko tullut tällaista tilannetta vastaan?

      3. Käytätkö itse lämpölamppuja vai -mattoja, kumpaa suosittelisit?

      Poista
    2. 1. Vaikka näennäisesti ravintoarvot olisivat kohdallaan, ne eivät yllä tuoreen itseruokitun tasolle. Lämpökuivatut kannattaa pitää korkeintaan herkkuina.

      2.Maadoitetuissa pistorasioissa ukkosen riskit ovat huomattavasti pienempiä kuin maadoittamattomissa. Myös ylijännitesuojalla voi ehkäistä riskejä. Jos kuitenkin arveluttaa, niin hoitajan voi pyytää irrottamaan terraarion virtajohdot pahimman ukkosen ajaksi. Vaikka gekko pärjääkin vararavintovarastonsa avulla vaikka kerran viikossa saadulla ruualla, laki vaatii, että vähintään kerran vuorokaudessa joku käy tarkistamassa eläimen kunnon. Tällöin myöskään ukkonen ei ole välttämättä useamman päivän haitta gekolle.

      3. Leoskit ovat hämäräaktiivisa eläimiä, jotka luonnossa saapuvat lämmittelemään vasta hämärän tultua. Lämpönsä ne saavat auringon lämmittämiltä kiviltä, eli luontainen lämpölähde tulee niille alhaaltapäin. Lämpömatto on leoskille lamppua parempi valinta. :) Meillä on molemmissa leoskiterroissa matto ja kääpiöparta-agamalla taasen lämpölamppu, sillä se on niille luontaisempi lähde, päiväaktiivisia kun ovat.

      Poista
  3. Hassua, että lohiöljy toimii noin hyvänä houkuttimena. Pöpölle kalaöljy (meillä tosin nyt kalanmaksaöljy eli möller) on pikemminkin karkotin :D Toivottavasti maksa alkaa taas maistua niin ei tarvitse joka kerta turvautua poppakonsteihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, makukysymyksiä! :D Niinpä, mutta onneksi sentään maistuu näin. :D

      Poista
  4. Mulla on kissat aina olleet hyviä syömään ja mitään ei ole koskaan jätetty. Nyt kun ollaan siirrytty kokonaan raakaan niin on alkanut myös hirveä nirsoilu.
    Kaksi kuudesta syö maksaa, muut ei koske. Kolme kuudesta syö kananmunankeltuaista miten milloinkin sattuu maistumaan, muut ei koske. Yksi tykkää suikaleista, toinen mössätystä ja kolmas ei koske kumpaankaan.
    Yksi ainoa syö lohiöljyn mielellään. Muiden kanssa jouduin antamaan kuukauden verran pipetillä yhden tipan ruoan viereen ennenkuin alkoivat maistelemaan sitä. Merilevästä jos uskallan edes kannen avata niin viisi kissoista ei käy edes haistamassa ruokaansa. Harmaita hiuksia pukkaa, mutta ihan vielä en luovuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho tuli anonyymisti vahingossa :D

      Poista
    2. Voi ei, kunnon haasteet siellä! Tsemppiä kovasti totutteluihin, toivottavasti viimeistään jokin poppakeino toimii! :)

      Poista
  5. Moikka! Ajattelin tulla kysymään tämän postauksen alle, vaikkei kyse olekkaan ruokinnasta. Kissalani on nimittäin tapana pissata muualle kuin laatikkoon.

    Kissa tuli minulle 3 vuotta sitten jolloin oli ihan sisäsiisti, pissi ja kakki ihan normaalisti omaan laatikkoonsa. Noin 4kk päästä alkoi kuitenkin pissaamaan vessassa olevaan rikkakihveliin, tippaakaan ei mennyt ohi lattialle. Samalla kuitenkin käytti omaa laatikkoaan. Rupesin sitten säilyttämään kihveliä muualla, jonka jälkeen teki vain laatikkoon tarpeensa noin 1kk ajan. Sen jälkeen alkoi pissaamaan lavuaariin ja edelleen samalla laatikkoon.

    Vaihdettiin jo asuntoakin välissä. Oli ensimmäiset 2kk pissaamatta muualle, kunnes aloitti taas lavuaariin pissaamisen jota on jatkanut tähän päivään saakka. Olen kokeillut pitää useampaa laatikkoa (tekee tarpeet vain yhteen ja siihen lavuaariin), eri hiekkamerkkejä ja laatuja (puupohjaista, pellettiä, kristallia, mikrohiekkaa...) eikä niillä ole ollut vaikutusta. Eläinlääkärissäkin on käyty jo useamman kerran toteamassa ettei kyse ole mistään terveydellisestä vaivasta. Laatikon putsaan 1-2 kertaa päivässä, heti kun huomaan sinne tulleen jätöksiä.

    Olen ihan ymmälläni kun en huomaa tässä mitään logiikkaa. Äskenkin tyhjensin kissan laatikon kaikista jätöksistä ja täytin sen (hiekkaa suositeltu määrä tai yli), meni 15min ja kissa oli lavuaarissa pisulla. Ajattelin myös jotain stressiä, mutta siihenkään en ole vielä keksinyt syytä. Mikään ei ole muuttunut, ei vieraita eläimiä reviirillä, ei ihmisten muuttuneita rutiineja tai kissan pitkittynyttä yksinoloa... Tänäänkin ulkoiltu 1,5h (muuten sisäkissa) valjaissa ja leikitty vielä 20min huiskalla, ja silti pissi sinne lavuaariin.
    Eli, tekee tarpeensa myös laatikkoon mutta saattaa silti mennä lavuaariin pissalle vaikka laatikko olisi puhdas, sitten taas seuraavat pisut tekee laatikkoon. Ei koskaan ole pissannut minnekkään muualle, ainoastaan laatikkoon, kihveliin ja lavuaariin. Tekee tätä samaa myös hoitopaikassa jossa 2 laatikkoa ja eri hiekkaa.

    Mikäköhän tähän voisi olla syynä ja mitä lähteä kokeilemaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa harmillinen tapa, mutta onneksi kohteet ovat helposti puhdistettavia (ei kangasta). Jos kisu tekee tuota myös hoitopaikassaan, kuulostaisi, että kisulla on vain jäänyt tapa päälle, ovathan kissat hyvin uskollisia rutiineille. Onko pissatapaa ympäri vuoden tai muuten säännöllisesti? Joskus stressin syy on todella vaikeasti löydettävissä, meillä Nora pissii laatikon yli silloin kun se on turhautunut tekemisen puutteesta. Ei väliä kuinka monta kertaa tyttöä on leikitetty, mutta jos Nora kokee sen liian vähäiseksi sille päivää, niin sen huomaa. :)

      Lähtisin kokeilemaan selvittää mahdollista stressin syytä vielä, jos sattuisi jokin yhteys löytymään. Onko kissa jätetty huomiotta huomiopyynnöistä huolimatta yms. Lavuaari kannattaa pestä jollain pissan hajun poistavalla aineella (eläinkaupasta) ja estää pääsy lavuaarille joko peittämällä se tai siirtämällä hiekkiksen toiseen huoneeseen ja pitämällä vessan ovea kiinni.

      Voit kokeilla myös positiivista vahvistamista, eli kehut aina vuolaasti kun huomaat kisun käyttävän hiekkalaatikkoa. Jos huomaat, että kisu pyrkii muualle kuin laatikkoon pissalle, katkaise toiminta joko sanoin tai nostamalla hiekkalaatikolle ja taas vuolaasti kehuja kun kisu siirtyy oikeaan paikkaan pisulle.

      Poista