Mami, anna ruokaa!

Kuvasin vastikään videon Rakun hassusta tavasta vaatia ruokaa. Tapa alkoi jo meidän ensimmäisessä asunnossa yli 2 vuotta sitten ja se on niin suloinen! 

Videota sivuten, meillä on mennyt viimepäivät ruoka- ja vähän näyttelyasioitakin miettiessä. Noralla on ollut taas poikkeuksellisen runsasta kutinaa ja epäilen, että ainakin yksi aiheuttaja on uudesta paikkaa ostettu poronjauheliha. Sieltä ostin onneksi vain vähän päälle kilon valikoiman pienuuden vuoksi ja meidän vakipaikasta sain täytettyä porovarastoja runsaammin.

Toisena päivänä uuden jauhelihan antamisesta Nora rapsutteli korviaan tiheämmin. Pidin paussia ja syötin poronsydäntä, jonka jälkeen annoin taas pari päivää, eli yhden annospussillisen verran, jauhelihaa. Viimeisimmän satsin toisena päivänä Noralla meni toinen silmä umpeen kutinan vuoksi, mutta tokikaan jonkun toisen tekijän vaikutus ei ole poissuljettu. Testaillaan ja tutkaillaan. Äitini osti samasta uudesta paikkaa hirveä ja sanoi siinä olevan normaalia rautaisempi maku eli mahdollisesti porossakin on jotain poikkeavaa.

Nora oli onnellinen kun meillä oli yli kuukauden mittaisen paussin jälkeen jälleen poronsydäntä. 

Näyttelyasioiden suhteen meillä on paljon päätöksiä avoimena. Olen pohtinut äitini kanssa lähtisimmekö jo tänä vuonna Ruotsiin yrittämään Noran seuraavaan titteliin vaadittavaa ulkomaansertiä ja äitini ottaisi toki omat kissansa mukaan. Jos Noralla menee kesällä Kempeleellä hyvin, niin olisi ihan mukava jatkumo käydä tänä vuonna myös ulkomaan näyttelyssä. Toisaalta asialla ei ole mikään kiire ja ilmoittautumisiin on vielä aikaa. Jännä nähdä montako näyttelypäivää tälle vuodella kertyy ja monenko kissan kanssa ollaan liikenteessä.