Oman asuntonsa rouva

Viime aikoina joidenkin pariskuntien tilanteita seuratessa olen ollut erityisen kiitollinen siitä, ettei muilla ole päätäntävaltaa mitä meidän taloudessa tapahtuu ja mihin rahat sijoitetaan. Minun ei tarvitse kysyä keneltäkään lupaa mm. minkälainen kissanhiekkalaatikko meille tulee, montako kissaa on riittävä määrä ja mihin menee raja lelujen määrässä ja siinä monta niistä saa olla lattialla kisujen aina saatavilla.

Ainahan niitä löytyy, jotka sanovat oman mielipiteensä rahankäytöstä, mutta loppupeleissä niillä sanoilla ei ole mitään merkitystä, koska hankinnat ja rahankäytöt eivät koske heitä eikä heillä ole valtaa vaikuttaa näihin asioihin. Minusta olisi ahdistavaa, jos joutuisin kysymään aina lupaa saanko ostaa sitä ja tätä kissoille ja joutuisin miettimään mitähän toinen osapuoli nyt sanoo kun teen näin ja noin. 

Erityisesti oman asuntonsa rouvana olosta on hyötyä silloin kun mietinnässä on isoja hankintoja, kuten uusi kissa. Olen tiennyt jo kauan, että jossain vaiheessa meille tulee neljänneksi kissaksi kauan haaveilemani somali. Poika, jotta Raku saisi toivottavasti kaipaamansa innokkaamman leikkikaverin. Olin ajatellut sen ajan koittavan vasta vuosien päästä kun meillä on ikioma asunto ja enemmän tilaa, mutta pennun hankinta saattaakin tapahtua jo nykyisessä asunnossa. Varsinaisesta ajankohdasta riippuu kuitenkin työsuhteeni jatkuminen ja punaisten somalipoikapentujen saatavuus sekä yksilön löytyessä sen sopivuus meidän perheeseen. Kun päätän itse asioista, muiden mielipiteet eivät vaikuta hankinta-ajankohtaan tai edes siihen, onko neljäs kissa "tarpeellinen". Tiedän, että ainakin kaksi lähipiiriläistäni ovat olleet ajatusta vastaan, tosin toisen mielestä yksikin kissa olisi minulle täysin riittävä ja toinen on alkanut pikkuhiljaa lämmetä ajatukselle perheenlisäyksestä.

Toinen iso hankinta, mikä on ajankohtaisempi, liittyy kissojen ruokintaan. Tavalliset lihat meillä ostetaan marketeista korkeintaan kuukaudeksi eteenpäin, mutta sydämet ja Noran poronlihat pitää ostaa useamman kuukauden tarpeisiin kerralla. Vauhti-Raksun broilerinsydän on todella halpaa kilohinnaltaan, vain 3,90 €/kg, mutta siihen kilohintaan myydään vain 10 kg paketissa. Sellainen määrä lihaa vie yli puolet pakastintilastani.

Noran poronlihoja pitää ostaa aina useampi kilo kerrallaan, sillä kevään jälkeen poronlihaa sopuisaan hintaan myyvä auto tulee seuraavan kerran vasta jouluna. Meidän pakastimeen sellainen määrä poroa ei mahdu, mutta olen onneksi saanut lainata äitini pakastintilaa. Sekin alkaa olemaan kiven alla, sillä äitini tarvitsee pakastintilaa myös itselleen.

Meidän pakastimeen ei mahdu yhtään ylimääräistä isompaa lihamäärää eikä äitini pakastinta voi hyödyntää nykyistä enempää, vaan päinvastoin lihat pitäisi saada sieltä siirrettyä meille. Silti minua on alkanut houkuttamaan Vauhti-Raksun 5 kg lohisuikalelaatikon osto, sillä siitä saisi todella edullista ja Noralle hyödyllistä vaihtelua porolle. 

Eli lisätilaa tarvitaan ja tämä tarkoittaa toista pakastinta. Täten saisin Noran poronlihatkin suoraan aina meille ja voisin ostaa rajattomammin halpoja isoja lihaeriä. Lisäpakastintila on todella tarpeellinen myös joskus tulevaisuudessa tulevan kissan kannalta, sillä etenkin pennut syövät paljon, joten markettilihojakin saa tuolloin alkaa ostelemaan nykyistä enemmän kerrallaan.

Pakastin kuitenkin maksaa ja mikä oleellisempaa, vie tilaa. Meillä ei ole suoranaista hyvää paikkaa pakastimelle. Pakastimeen tulee mahtua vähintään 20 kg lihaa kerrallaan, ja erittäin mielellään yli 30 kg. Mikään pikkupakastin ei siis käy. Pitää tutkailla pakastintarjontaa ja miettiä sille sopiva paikka. Parveke olisi näppärä etenkin kun siellä on pistokekin, mutta parvekkeen pistokkeen sulake on sama kuin uunilla, joten turvallisuussyistä sulake on pois paikoiltaan silloin kun uunia/hellaa ei käytetä.

"Mami tänne mahtuu!"