Kauhua

Tiedättekö sen tunteen kun vilkaisette pimeään huoneeseen ja teillä on mielessä kuva miltä sen huoneen pitäisi näyttää, mutta sieltä löytyykin myös jotain kuvaan kuulumatonta? Se ei ole kiva tunne, varsinkaan kun on aamuyö ja olet juuri katsonut muutaman jakson parin kauhupelin gameplayta, joissa toisessa on miljööna hylätty mielisairaala ja toisessa hylätty rakennus. Yllätykset pimeässä huoneessa omassa kotona eivät ole silloin lainkaan kivoja.

Kauhupelivideoiden jälkeen kun kurkkasin eteiseen, oletin sen olevan tyhjä.

Nope

Patsas

Rakun patsastelu on suurimmaksi osaksi hauskaa, mutta joskus se vain on karmivaa. Miksi Raku istui hievahtamatta laatikossa? Kuinka kauan se oli ollut siellä?

Olin melkoisen säikky nukkumaanmenoon asti ja pelkäsin jo pelien tulevan uniinkin, mutta Haiku taisi vaistota ahdinkoni ja tuli tavoistaan poiketen tyynyni viereen nukkumaan (yleensä ei nuku sängyssä). Taisi auttaa, sillä nukuin yön hyvin ja Haiku oli näemmä pysynyt vierelläni koko yön ja Rakukin oli ilmaantunut tuttuun tapaansa peiton päälle nukkumaan.

Tässä äsken kun tein iltapalaa, keittiöön asti yltävä ainut valo oli keittiön pikkulampun kajo. Siinä kun pohdiskelin omiani odottaessani leipien paahtumista, yhtäkkiä hiljaisuuden rikkoi kovaääninen "RURROUUR!" (+ rymrymrymrym). Kiitos taas, Raku-jellona. 

Ehkä jätän tästä lähtien kauhuvideoiden katsomisen päiväsaikaan.

Lisko-tv aktiivisena

Liskon elämä on rankkaa. Niinkin rankkaa, että se vaatii puolen vuoden talvilevon. Ainakin Mialla. Viimein kevät voitti ja Mia on ollut jo pari viikkoa hereillä touhuilemassa tuttuun tapaansa. Vaikka yleensä liike terraariossa kerää paikalle kissayleisöä, Mian touhuilu päivät pitkät on ilmeisesti jo taas turhan tuttua eikä herätä kiinnostusta juuri muulloin paitsi kun terraariosta kuuluu erityisen kovaa meteliä. Joskus Mia saa yleisöä muuten vainkin, mutta yleisö ei jaksa olla koko aikaa tarkkaavaisena.

"Zzzz"

"Hei, herää!"

"Kato mun masuu!"

Nora: "Täh?"

"Ei kurkita vieraisiin terroihin!"

"Tylsimys"

Bonuskuvana Noran mukavan oloinen asento:

"Juu näin on hyvä"

Bonuskuva 2, Raku-possu:

"Röh"

Kissavarma ovi

Haiku osaa avata ovia. Tämän vuoksi jouduin asentamaan hakaset kiellettyjen huoneiden oviin meidän ensimmäisessä asunnossa ja edellisessä asunnossa käänsin ovien kahvat. Tässä nykyisessä asunnossakaan kisut eivät saa mennä tietokone-/liskohuoneeseen ilman valvontaa, mutta koska ovena on liukuovi, se ei ole tarvinnut erillistä kissavarmennusta. Parvekkeen ovi on löysä ja siihen olen laittanut hakasen. Kolmas ei-saa-mennä-itsekseen -paikka on komero. Komerossa on liskojen ruokahyönteiset ja kissojen lelukepit ja se on kokonaan kiellettyä aluetta kisuilta. Tämä ovi on sen verran jäykkä, ettei ole tarvinnut erillistä kissavarmennusta, sillä minäkin joudun käyttämään voimaa sen avaamisessa ja sulkemisessa. Haiku on yrittänyt avata tätä ovea ehkä kerran tai 2 ennen kuin lopetti, mikä on tosi harvinaista yleensä sinnikkäälle Haikulle. Tänään oli yritystä pitkästä aikaa.

"Tahtoo tuonne!"

"Aukene!"

"Mikä mättää?"

"Noh!"

Ovi pysyi kiinni ja Haiku siirtyi riehumaan eteisen maton kanssa kunhan oli ensin pitänyt äänekkään protestipuheen.

Itsetehdyt herkut

Noralle sopivat herkut loppuivat kaapista jokusen päivä sitten ja eilen kävin katsomassa lisää herkkuja kaupasta, jossa myydään Primacatin pakastekuivattua kalaa (tympeää, että tosi monessa kaupassa myydään nimenomaan pk kanaa, muttei kalaa... Kuivattu tonnikala taasen ei maistu), mutta se oli loppu. Noh, viereisen paikkakunnan citymarkettiin etsimään Bilanxin turskaa. Ei ollut. Onkohan citymarketin viereisten kauppojen valikoimissa kumpaakaan? Ei ollut. Jotain kuitenkin piti saada, sillä halusin kovasti temputella kisujen kanssa.

Olen viime aikoina törmännyt netissä melko useasti itsetehtyihin nameihin, joten päätin minäkin yrittää. Ajatuksena oli uunikuivattaa turskaa, mutta koska eilisen kauppamaratonin viimeisessä kaupassa sitä ei ollut, otin toisiksi parhaan eli lohen.

Lohikuutioita

Tänään oli vuorossa namien teko. Tein aluksi koeuunittamisen raa'alla lohella, mutta koska kuivumisessa meni turhan kauan (plus miinus tunti 175 - 200 c asteessa), niin seuraavan isomman erän keitin ensin, paloittelin valmiiseen namikokoon ja uunitin. Keitinliemestä sai myös kisuille juomavettä, tosin siitä ei kiinnostunut kuin Haiku.

Varsinaisen namivedoksen aikaan en hoksannut ottaa tarkkaa aikaa, mutta n. 20 min kesti kuivumisessa 200 c asteessa. Haiku ja Raku rakastavat tätä kuivattua lohta kovasti ja Norallekin maistuu hyvin. Hyvä tietää, että uunikuivausta voi käyttää ainakin hätävarana herkkujen kanssa. Ehdottomasti parasta itsetekemisessä oli, että pääsi varmistamaan raaka-aineen laadun.

Keitettynä ja paloiteltuna

Valmiina, haarukalla testasin kovuuden

Herkkuja tuli 45 g verran

Haiku rakastaa

Rakukin

Norallekin maistuu hyvin

Broilerinsiipeä

Laiskuus kostautuu. Minulla on pyörinyt jo kuukausia broilerinsiipipaketti pakastimessa, mahtaakohan olla ollut siellä jo syksystä asti. Paketti on odottanut sulattamis- ja paloitteluinspiraatiota ja sittemmin unohtunut pakastimen perälle. Kuukausi - pari sitten muistin taas paketin ja katsoin päiväyksen. Koska ei ollut erityistä kiirettä, laiskuus voitti taas. 

Noralle sopimattomia ruokia on kerääntynyt pakkaseen jo aikalailla, joten päätin viikko sitten, että nyt on korkea aika alkaa syöttämään niitä pois. Samalla muistui taas mieleen se broilerinsiipipaketti ja tarkistaessani päiväyksen otin sen äkkiä sulamaan: meillä on kuukausi aikaa syöttää 1,5 kg siipiä pois ennen parasta ennen -päiväystä. Hyvä minä. :D Ei oteta kuitenkaan stressiä, tuskin on kuukauden tarkkaa. Paloittelu ei loppujen lopuksi ollutkaan niin työlästä mitä olin kuvitellut. Se aloittamisen vaikeus.

Siipien kanssa kävi aluksi kuten arvelinkin: Haiku syö niitä innolla, mutta Raku söi pehmeän kärjen ja kovemmasta luuosasta söi vain lihat luun ympäriltä. Tämänkin takia siirryin aikoinaan Rakun kanssa jauhettuun siipeen (kaulat ei maistu lainkaan). Mutta yllättävästi, tarjotessani minisiiven Raku söi sen kokonaan ja sen jälkeen ei ole enää nyppinyt lihoja luun ympäriltä muistakaan! Annan silti varalta Haikulle haasteellisimmat palat.

Haiku syö taktisesti nurkassa

Kultainen poika

Ja minä kun luulin, ettei Raku voisi kultaisemmaksi enää muuttua!

Meillä oli eilen harvinaista herkkua: parvekkeen ovi oli iltaan asti auki. Olisin laittanut oven kiinni jo iltapäivästä kun ilma alkoi hieman viilenemään, mutta koska Raku tahtoi olla parvekkeella niin jätin sen auki. Tämän ansiosta Raku pääsi nauttimaan auringon viimeisistä säteistä. Kuva otettu klo 18. Tämän kuun lopussahan siirrytäänkin jo kesäaikaan. ♥

Kiipeilypuu koossa taas

Ystävänpäivänä poikki menneeseen kiipeilypuuhun tuli uusi tolppa jo parisen viikkoa sitten, mutta koska toiseen rikkinäiseen tolppaan ei ollut kokoa, ainut mahdollisuus oli laittaa se takaisin paikoilleen ja kiipeilypuun takaisinkokoaminen on kestänyt kissaturvallista ratkaisua pohtiessa sekä sittemmin tarvittavan kaluston saamista odotellessa. Tämä tolppa oli alunperinkin syynä puun katkeamiseen eikä ole turvallinen, ellei puuta kiinnitä johonkin, ettei se pääse taas huojumaan ja lopulta katkeamaan. Tähän ratkaisu oli kiinnittää kiipeilypuu seinään ja ihan nolottaa miten asia ei tullut mieleeni jo alunperinkin kun puu oli hutera. Eikä muuten ole ainut yksinkertainen ratkaisu johonkin ongelmaan, minkä olen tajunnut vasta jälkikäteen. T. Kuukausia käsin vääntänyt jäisiä broilerinkauloja irti toisistaan kunnes viime viikolla hoksasi alkaa käyttämään talttaa. Sormet kiittää.

Vasemmalla uusi tolppa toisen rikkinäisen tilalle, oikeanpuolimmaisesta ei ollut kokoa ja se piti laittaa takaisin paikoilleen

Tänään sain paikalle avuliaat miekkoset porakoneen ja tee-se-itse-kiinnikkeen kanssa ja kisut saivat viimeinkin puun kokonaisena käyttöönsä. Ennen miesten saapumista puu piti koota valmiiksi ja siinä menikin tovi kikkailla tolpat tukeviksi. Tuntui, että kun toisen pään sai kireäksi niin toinen löystyi. Mamin ahertaessa kisut nauttivat parvekkeesta. Tänään parvekkeella oli jopa +20 astetta lämmintä, mutta lattia on yhä tosi viileä.

Toiset raataa puun kimpussa, toiset nauttii parvekkeella

Ohikulkijoiden seurailua

"Mitä minäkö?"

"Tää tähystyspaikka alkaa käymään jo vähän vanhaks"

"Mä haluun tonne!"

Nora oli hyvin hämillään kun puu oli viimein valmis kisujen laaduntarkistukselle. Oli tainnut jo unohtaa miltä puu näyttää kokonaisena.

"Herranen aika"

"Hmm kiinnostavaa"

"Tältäkö se näytti?"

"En kyllä muista"

Seinätuki

Keväinen parveke

Kevään tuloa ei voi hihkuttaa liikaa. Ihanaa kun aurinko paistaa pitkään, on energiaa enemmän ja aurinko lämmittää parvekkeen mahtavasti! Perjantaina oli pitkästä aikaa parvekkeen ovi auki useamman tunnin (talvilevolla olevien liskojen vuoksi en viitsi pitää ovea kauaa auki, jos on vähänkään kylmä). Lämpömittari näytti, että parvekkeella olisi ollut +16 astetta ja lämmintä siellä kyllä olikin. Kisutkin nauttivat parvekkeesta ja sen tuomasta raikkaasta ilmasta.

Käärmekissa

"Miten tonne ylös pääsee?"

"Tästäkö?"

Vahinkoposeeraus

"Eih sillä olikin kamera!"

"Hippa!"

"Ite oot!"

Tolppaillen

"Minun paikalle menit!"

"Hyvät maisemat"

"Vautsi vau!"

Eilen oli tuulista ja lumisateista, joten vuorossa oli tylsä sisäpäivä (jännitystä toi kuitenkin uusi matto ja sekin oli hyvä syy ralleilla). Tänään taas ollut oikein nätti sää ja parvekkeen ovi on ollut auki pitkään. Haiku ja Nora nauttivat ralleillen.

Hammaslääkärissä

Eilen oli Rakun vuosittaisen hammastarkistuksen aika. Matkaa tuli jälleen 100 km/suunta kun matkattiin meidän hammaslääkärille. Viime vuonna menin Rakun kanssa bussilla, mutta tänä vuonna saimme äidiltäni kyydin. Mikä olikin mahtava juttu, sillä Haiku lähti mukaan. 

Raku lähtövalmiina jo edeltävänä yönä

Päätin n. viikko sitten aloittaa Haikullekin aktiivisen hampaidenharjauksen, sillä sitä teen jo Rakulle ja Norallekin. Haikulle on päässyt kertymään suun oikealle puolen jonkin verran hammaskiveä huolimatta raakaruokinnasta ja rakkaudesta ruuan pureskelua kohtaan. Hampaita harjatessani huomasin kuitenkin, että oikealta puolen suuta tulee ikenistä verta. Haiku ei arista suuta (syö broilerinkauloja ja isoja lihanpaloja yhtä innolla kuin ennenkin) eikä käytöksessä näy mitään kivun tai epämukavuuden merkkejä, mutta koska ikenien vuotaminen on yksi ientulehduksen merkki ja tarkemmin katsoessani oikean puolen ikenet näyttikin vähän enemmän turvonneilta kuin vasemman, niin eläinlääkärikäynnin aikahan se silloin oli. Onneksi päätin aloittaa Haikun aktiivisen hampaidenpesun ennen Rakun ellkäyntiä ja saatiin Haiku mahdutettua mukaan samalle käynnille.

Meillä oli lääkäriaika klo 9.00, joten lähtö oli jo 7.15. Kissojen koppaanlaitto-operaation aloitin 25 min ennen lähtöä. Kisut vaistoavat lähdön eivätkä anna ottaa silloin kiinni ja pahimmillaan menevät vaikeaan piiloon, kuten sängyn alle, mutta olen keksinyt keinon saada kisut kiinni stressittä: houkuttelen kisut herkkujen avulla vessaan ja noukin ne sieltä yksitellen koppiinsa. Vessa on siitä hyvä, ettei siellä ole piilopaikkoja. Eilen tämä kikka ei kuitenkaan toiminutkaan, Raku uskaltautui vain vessan ovensuulle ja Haiku ei edes siihen asti, vaikka kuinka houkuttelevasti rapisutin herkkupussia nälkäisten kisujen nenän edessä ja koitin tarjota herkkua kirjaimellisestikin nenän eteen ja houkutella siitä vaivihkaa syvemmälle vessaan. Ei auttanut, joten oli pakko siirtyä suunnitelma B'hen. Rakun sain loppujenlopuksi herkun avulla kiinni ja Haiku onneksi päästi ilmankin niin lähelle, että ehdin napata sen ennen kuin se ehti karata käsien ulottumattomiin. Matka meni konsertin säestämänä: Raku leikki formula-autoa ja Haiku harjoitteli ulvomista. 

Raku sai eläinlääkäriltä runsaasti kehuja hampaiden kunnosta. Kuulemma yllättävän hyvässä kunnossa ja näkee, että on pesty. Viime vuonna todetut kahden hampaan aivan lievät syöpymänalutkaan eivät olleet lähteneet etenemään, jes! Hammaskiveä piti kuitenkin poistaa, kuten osasin odottaakin. Viime vuonna kun aloitin Rakun hampaidenpesun minulla kesti kuukausia ennen kuin keksin taktiikan miten saan Rakun takahampaat pestyä ja varsinkin yhteen takahampaaseen oli ehtinyt kerääntyä tänä aikana aimo kerros kiveä.

Haiku sai ientulehdusdiagnoosin kuten arvelinkin ja poistettiin samalla siltäkin hammaskiveä. Olin varautunut siihen, että ainakin Raku röngtenkuvattaisiin kuten viime vuonna, mutta laskua maksaessani laskun pienuus oli positiivinen yllätys, sillä kummaltakaan ei otettu röngteniä. Tai pienuus ja pienuus, kahden kissan hammaskiven poisto oli yhteensä 229, 75 €. Minusta kuitenkin pieni summa, sillä olin henkisesti ja rahallisesti varautunut yli 300 € laskuun (viime vuonna käynti Rakun kanssa maksoi vähän päälle 170 €).

Kotiinpäin päästiin lähtemään vähän yli klo 14. Kotimatka meni kissojen osalta hiljaisesti. Kotiinpäästyämme Rakulla oli käynyt vahinko koppaan ja häntä ja takajalat piti pyyhkiä märällä käsipyyhkeellä. Märällä pyyhkeellä pyyhin Rakun ollessa lattialla, mutta koska Raku ei meinannut pysyä aloillaan, otin kuivauksen ajaksi poitsun syliin ja poitsu rauhoittui heti, meinasipa nukahtaakin. Siitä eteenpäin Raku ei rauhoittunut, ellei päässyt syliin. Haiku oksensi pian kopasta päästyään ja Rakukin hieman myöhemmin. Jottei puuhat loppuisi, Nora pissasi osittain hiekkiksen yli ja myöhemmin oksensi tyhjää mahaa (kaverikisujen outo käytös ja hajut veivät ruokahalun).

"Mikä teitä vaivaa?"

Pakko päästä syliin

Haiku on melkoinen teräsmimmi, se sai Rakua myöhemmin nukutusaineen, mutta oli herättyään oma itsensä paljon Rakua nopeammin. Eläinlääkäri sanoi, ettei Haiku meinannut suostua nukahtamaan, vaan siinä missä Raku jo veteli sikeitä pian nukutusaineen laiton jälkeen, Haiku oli itsepintaisesti istunut ja taistellut unta vastaan. Rakulla meni useampi tunti kotiutumisen jälkeen ennen kuin askel ei ollut enää horjuva. Haiku ei horjunut juuri lainkaan, mutta sekin toki oli kovin väsynyt.

Raku ihan tööt, tietokonehuoneeseen päästyä terraarion valaisin voitti sylin hetkeksi

Haiku taasen tahtoi olla lähellä

Tänään kisut ovat jo omia itsejään, tosin Rakulla läheisyydenkaipuu jatkui vielä aamulla ja se tuli  pitkäksi aikaa kainaloon kehräämään.