tiistai 21. lokakuuta 2014

Karvattomat perheenjäsenemme

Esittelyssä meidän blogipuolella taka-alalle jäävät, mutta silti erittäin rakkaat perheenjäsenet: liskot! Liskoinnostukseni on lähtöisin mökillämme asuneista kesyistä sisiliskoista, niiden touhuja oli mielenkiintoista seurata (eikä se aina pelkäksi katselemiseksi jäänyt). Halusin kovasti lemmikin, mutta meille ei voinut ottaa kissaa tai muitakaan karvaisia lemmikkejä äitini allergian vuoksi, joten kun kuulimme, että liskojakin on saatavina lemmikeiksi, valinta oli selvä. Sain ensimmäisen liskoni Täpyn vuonna 2003 ollessani 12-vuotias. Liskoista toivottiin tänne esittelyä jo keväällä ja tarkoitus oli kirjoittaa tämä elokuussa, mutta erinäisistä syistä se viivästyi. Liskoilleni oli aiemmin omat nettisivutkin, mutta ne menivät alas sivuston muututtua maksulliseksi. Liskoille on nyt tehtynä oma tunniste tänne, josta löytyy myös vanhemmat niihin liittyvät julkaisut ja maininnat.

Leopardigekot


Leopardigekko (Eublepharis macularius) on yksi suosituimmista lemmikkiliskoista. Se on helppohoitoinen, luottavainen ja kiltti hoidokki. Leopardigekolla ei ole tarttumalevyjä varpaissaan eli se ei pysty kiipeämään seiniä pitkin. Luonnossa sitä tavataan Iranissa, Afganistanissa, Intiassa ja Pakistanissa. Leopardigekko on hämäräaktiivinen hyönteissyöjä. Elinikä on 15-20 vuotta.

Täpy


Vanhin liskoistani ja ensimmäinen oma lemmikkini. Täpy on ostettu 8.8.2003 ruotsalaisesta, todennäköisesti yksityisestä, eläinkaupasta. Leopardigekosta on olemassa lukuisia eri värimuotoja, Täpy edustaa normaalia. Täpyn tarkka kuoriutumisaika ei ole selvillä, mutta myyjän mukaan se on kuoriutunut vuonna 2000 eli on nyt 14-vuotias. Iästään huolimatta Täpy on yhä täysissä voimissaan, se on utelias ja innokas saalistaja. Se on myös kärsivällinen ja kiltti. Sen lempiruokaa on sirkat ja saalistusta on ihana seurata kun Täpyn häntä värisee innoissaan. Sirkkojen ohella se syö myös jauhomatoja ja toisinaan jättijauhomatoja.

Raku ja Täpy tammikuussa 2013. Valaisinkotelo on tykätty lämmittelypaikka

Nora ja Täpy syyskuussa 2014. Täpy vaaleana nahanluonnin vuoksi.

Elokuu 2014, muutama päivä vuosipäivämme jälkeen. 11 vuotta yhteistä matkaa ♥

Lempeä Täpy osaa ottaa ruuan nätisti sormista. Tytöt taasen käyvät ruuan kimppuun sellaisella ahneudella, että voisi sormet olla vaarassa. :D  Toukokuu 2014.

Shanti ja Dania


Shanti ja Dania ovat ensimmäiset liskoni, jotka hankin suoraan kasvattajalta (NuanReptiles, nyk. Beyond Geckos). Olin haaveillut jo vuosia punertavasta leopardigekosta ja myös ajatus kahdesta tytöstä samassa terraariossa innosti. Kun viimein sain luvan (asuin tuolloin vielä vanhemmillani) kahteen tyttöön, aloin innokkaasti etsimään sopivaa kasvattajaa, jolta liskot hankkisin. Sattumalta Suomessa oli punertavaa värimuotoa tarjolla ja sain varattua kaksi liskoa itselleni, joista toinen, Dania, oli punertava (värimuodoltaan Super hypo tangerine carrot tail). Shantilla (Tangerine het Tremper albino) ja Danialla on vain muutama päivä ikäeroa: Shanti on kuoriutunut 1.4.2010 ja Dania 5.4.2010. Shanti luonteeltaan rohkea ja utelias, Dania taasen on arka ja säikkyy nopeita liikkeitä. Molemmat ovat ystävällisiä ja antavat käsitellä tarpeen tullen. Ruokavalio sama kuin Täpyllä.

Kisut tarkkailevat valppaana juuri heränneitä liskoja (maatason kaarnan alla). Toukokuu 2013

Dania helmikuussa 2012. Kokovartalokuvia on vaikea saada arkuuden vuoksi.

Supernätti Dania. Elokuu 2011

Shanti tykkää olla esillä. Syyskuu 2013

Kaunis Shanti. Marraskuu 2013

Kääpiöparta-agama


Kääpiöparta-agamaan (pogona henrylawsoni) ihastuin vuonna 2008. Kääpiöparta-agama on Australiasta kotoisin oleva päiväaktiivinen, puolikiipeilevä laji. Se on helppohoitoinen ja luonteeltaan ystävällinen ja aktiivinen. Kääpiöparta-agama syö hyönteisiä ja kasviksia. Elinikä on 6-10 vuotta. Vuonna 2008 meille tuli 2 kääpiöparta-agamaa, joista toinen, Ava, menehtyi 16.1.2014 äkilliseen sydämen toiminnanvajaukseen lähes 6 vuoden iässä. RIP ♥

Mia


Kävin äitini kanssa shoppailemassa viereisellä paikkakunnalla muutama päivä joulun (2008) jälkeen. Kävimme Faunattaressa ihastelemassa liskoja ja näimme siellä Mian. Mia oli ainut lisko suuressa terraariossaan ja se ravasi aktiivisesti terraarion etulasia edestakaisin. Sen aktiivisuus ja puolihäntäisyys (kaveri purrut poikki) herättivät kiinnostuksemme. Äitini halusi Mian meille ja se lähti mukaamme lemmikikseni. Ajatuksena oli laittaa se yhteen Avan kanssa, mutta Mia paljastui pojaksi eli se tarvitsi oman terraarion (2 urosta eivät tule toimeen keskenään). Mia on stressiherkkä, kuten Avakin oli, mutta lempeä ja aktiivinen otus. Se tykkää kiipeillä ja juoksennella terraariossaan. Mia syö vihreää salaattia ja jauhomatojen kotelomuotoa.

Molemminpuolista ihmettelyä maaliskuussa 2014

Tausta rapisee kivasti. Maaliskuu 2014

Pienestä ei hätkähdetä. Kesäkuu 2013

Uhkarohkea Mia olisi halunnut seikkailemaan. Kesäkuu 2013

Mialle vaihtui laatat pohjamateriaaliksi syyskuussa 2014


Liskojen hoito


Liskot ovat vaihtolämpöisiä eläimiä, jotka vaativat lajityypillisen ilmaston voidakseen hyvin. Leopardigekko ja kääpiöparta-agama ovat kotoisin kuivilta, lämpimiltä alueilta eli vaativat sen mukaiset olosuhteet. Nämä molemmat lajit vaativat viileän ja lämpimän puolen terraarioonsa, jotta voivat valita missä lämpötilassa haluavat milloinkin oleskella. Kääpiöparta-agama tarvitsee puolikiipeilevänä ja päiväaktiivisena eläimenä myös kiipeiltävää ja UV-valaistuksen. Hämäräaktiivinen leopardigekko ei tarvitse UV'ta, mutta tavallisen päivänvalon kuitenkin päivärytmin luomiseksi.

Liskoille syötetään tuoretta ravintoa. Hyönteiset tarjotaan niinkin tuoreena kuin elävinä. Tuoreessa (hyvinruokitussa) ravinnossa on ravintoarvot parhaimmillaan eivätkä kaikki liskot edes suostu syömään kuollutta ruokaa. Aikuiset leopardigekot ruokitaan 3 krt viikossa ja kääpiöparta-agama päivittäin. Vitamiinit lisätään ruokaan aikuiselle leopardigekolle kerran viikossa ja kääpiöparta-agamalle kahdesti. Kalsiumia koko ajan tarjolla.

Liskot eivät ole sylilemmikkejä, mutta niiden elämää on mielenkiintoista seurata lasin takaakin. Jotkut yksilöt ovat kuitenkin niin rohkeita ja luottavaisia, että tulevat mielellään ulkoilemaan terraarion ulkopuolelle. Tällaisia yksilöitä löytyy erityisesti parta-agamista. Shanti-leoski tuli pienempänä usein kädelle lämmittelemään ja pari kertaa pääsi kävelylle sohvallekin. Kissojen tultua käsittely jäi myös turvallisuussyistä. Kaikki liskoni ovat käsikesyjä, mutta eivät pääse jaloittelemaan terraariostaan. Eivätkä sitä kaipaakaan.

Ilmojen viilentyessä syksyllä/talvella, liskot vetäytyvät talvilevolle, joka voi kestää viikosta useampaan kuukauteen. Leopardigekoilla on talvilevon jälkeen kevätpaasto, mikä tarkoittaa ajanjaksoa, jolloin ruoka ei maistu. Pisimmillään tämä on kestänyt meillä 5 kk. Täpy ei ole ollut talvilevolla muutamaan vuoteen eikä sillä ole ollut paastoakaan.

Liskoille on oma huone (joka on myös tietokonehuone), jotta saavat olla rauhassa kissoilta silloin kun en ole vahtimassa. Erityisesti Mian kohdalla oma huone on myös turvallisuussyistä, sillä verkkokatto ei kestä aikuisen kissan painoa, joten terraarion katolle meno on ehdottomasti kiellettyä. Raku tykkää välillä testailla tätä sääntöä. Myös hyönteiset on kissoilta eristyksissä, niitä säilytän vaatekomerossa.

Sirkat tarvitsevat runsaasti proteiinia. Tässä ruokana murskattuja kissanraksuja.

24 kommenttia:

  1. Oon aina luullut että liskot ovat jotenkin lyhytikäisiä, mutta herranjumala Täpyhän on jo kunnon teini-ikäinen! :D

    Mun piti joskus saada synttärilahjaksi lisko, mutta en halunnutkaan kun mulle selvisi että ne syö sirkkoja ja matoja ja yyh! :D sain sitten gerbiilejä ja niille sitten kuitenkin pystyin jauhomatoja antamaan herkuksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, ovat mukavan pitkäikäisiä. :] Liskoilla ei taida vanhuus näkyäkään, Ava porskutti entiseen malliin viimeiseen asti eikä Mialla ja Täpylläkään ole vanhuuden merkkejä. Toivottavasti ovat seurana vielä pitkään. ♥

      Hyönteisiin tottuu, voin sanoa. :D Sirkoista en suuremmin pidä vieläkään, ovat sellaisia pomppijoita ett hrh... Ja jos sattuvat pääsemään pinseteistä niin taatusti etsivät sellaisen kolon terraariosta, että on pakko purkaa koko sisustus, jos ei halua sirkan jäävän terraan odottamaan mahdollista kohtaloaan. Jauhomadot on mukavampia kun ne ei nouse maantasasta ja ovat hitaampia, vaikka niistä kehittyviin jauhopukkeihin (kovakuoriaisia) oli isompi tottuminen. Nykyään ne on mukavia kavereita. Sirkat vaan on terveellisempää ravintoa, niin niitä on pakko sietää. :D

      Poista
  2. Mielenkiintoinen postaus! Shantilla on tosi nätti väritys. :) Mä haaveilen viljakäärmeen hankkimisesta, mutta musta vähän tuntuu että poikaystävä ei ole yhtä innostunut asiasta.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. ♥ Viljakäärmeet on nättejä ja soppelin kokoisiakin, jospa systemaattinen vihjailu toimisi. :D

      Poista
  3. Minä olen käärmeistä ja liskoista haaveillut jo pitkään. Kaikkein eniten taitaa kyllä kiinnostaa sinikieliskinkki. Ehkä sitten joskus vuosien päästä... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinikieliskinkit on kyllä jänniä. :) Toivottavasti saat haaveen toteutettua!

      Poista
  4. Oi, mä olenkin jo odottanut näistä karvattomista esittelyä :-) parta-agamat on ihania! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että liskotkin on toivottuja vierailijoita täällä! :) Partikset on. ♥ Mie taidan pysytellä näissä pienissä, vaikka isojakin ihailen ja niistä haaveilen (punaiseeeeet!). :D Vaikka eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka elämä yllättää.

      Poista
  5. Veikeän näköisiä otuksia :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikeitä ovat myös persooniltaan ♥

      Poista
  6. Teillähän on kamut monta liskotöllöä! Voi vaihtaa kanavaa, jos ei yksi ohjelma miellytä. Meillä on vain yksi gerbiilitöllö, joten ei ole paljoa vaihtoehtoja ohjelmien suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu vaihtoehtoja riittää! :) Nyt on vaan käynyt valikoima vähän tylsäksi kun Mia meni levolle eikä leoskit liiku yhtä aktiivisesti. :D Mutta jos ohjelma ei miellytä, niin aina voi kuitenkin lämmitellä valaisinkoteloiden päällä!

      Poista
  7. Mielenkiintoista luettavaa, opin uutta liskoista. Itse joskus nuorempana haaveilin liskoista ja käärmeistä ja vaikka mistä, mutta ne haaveet on sittemmin jäänyt kun ymmärsin miten vaativaa niiden hoito on ja sen, että ne ei tosiaan ole mitään syliotuksia. :)
    Onhan kissakin toki vaativa otus, mutta eri tavalla ja kissa viihtyy sylissä ainakin toisinaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oww. :D Mie en koe näiden lajien hoitoa vaativaksi, ainut haaste oli silloin kissattomana se aika vuodesta kun liskot nukkuu eivätkä tarvitse hoitoa. Sitten piti keksiä että mitä ihmettä hoitaa sinä aikana kun hoidokit nukkuu. :D Onneksi sitten tuli viimein kisutkin kuvioihin. ♥

      Poista
  8. Kiva, odotettu postaus ja hienoja kuvia! :) Säikkyykö gekot kissoja? Mia ei vissiin... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että oli odotettu! :) Ei nekään. Arka Dania säikkyy, jos ihminen vähänkään heilahtaa nopeasti jossain kaukana, mutta terraarion katolla pomppivista kissoista se ei ole moksiskaan... :D

      Poista
  9. Sinun liskosi ovat todella kauniita! Hienot värit myös! Lisko olisi aika kiva mutta toisaalta tykkään enemmän karvaisista eläimistä (kuten kissat ja haaveena olisi hankkia koira). Ehkä lisko sitten joskus, jos tulee perehdyttyä niihin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! ♥ Liskot poikkeavat kovasti hoidoltaan ja käytökseltään kisuista, molemmissa on omat viehkeytensä. :D

      Poista
  10. Tykkään tavastasi esitellä kuvin ja tekstein kissoihin liittyviä postauksia, joten ihan yhtä mielenkiintoista oli katsoa tämä karvattomien perheenjäsenten esittely! :) En tiennyt liskoista mitään, joten tuossa tuli monia kiinnostavia juttuja ja kuvat on vaan niin hyviä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuret kiitokset ja kiva, että tykkäät! :) ♥

      Poista
  11. Joo tätä on odotettu, vaikken mikään matelijoiden ystävä olekaan. Kiitos postauksesta.
    Eriyisen tarkkaavaiset ilmeet kissoilla on noissa yhteiskuvissa. Tosi kivoja ja hyviä kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva, että kiinnosti silti! :)

      Poista
  12. Tosi kiva postaus. Ihanan isot terraariot, myös korkeudessa! Kannattaisi antaa liskoille pientä kiipeilymahdollisuutta. varsinkin agama tykkää tähystää korkealta. Koko terran käyttöön vaan rohkeasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäsit! :) Tilaa pitää minusta olla, kyllähän sekin passivoi kun ei ole tilaa liikkua. Kääpiölle on tullut tämän julkaisun jälkeen paksu kiipeilyoksa, mutta se ei ole sitä käyttänyt. :/ Kiipeilymahdollisuudet ovat olleet tuollaiset, sillä poitsu on pelännyt korkeita sisustuselementtejä jostain syystä.

      Tytöt tykkäävät kiipeillä ja niillä onkin runsaasti kiipeilymahdollisuuksia terraassaan, mm. kiipeiltävä tausta. :) Leoskipoika Täpy taasen ei niin kiipeilystä välitä, silläkin on ollut aikoinaan enemmän kiipeilymahdollisuuksia.

      Poista