Karvattomat perheenjäsenemme

Esittelyssä meidän blogipuolella taka-alalle jäävät, mutta silti erittäin rakkaat perheenjäsenet: liskot! Liskoinnostukseni on lähtöisin mökillämme asuneista kesyistä sisiliskoista, niiden touhuja oli mielenkiintoista seurata (eikä se aina pelkäksi katselemiseksi jäänyt). Halusin kovasti lemmikin, mutta meille ei voinut ottaa kissaa tai muitakaan karvaisia lemmikkejä äitini allergian vuoksi, joten kun kuulimme, että liskojakin on saatavina lemmikeiksi, valinta oli selvä. Sain ensimmäisen liskoni Täpyn vuonna 2003 ollessani 12-vuotias. Liskoista toivottiin tänne esittelyä jo keväällä ja tarkoitus oli kirjoittaa tämä elokuussa, mutta erinäisistä syistä se viivästyi. Liskoilleni oli aiemmin omat nettisivutkin, mutta ne menivät alas sivuston muututtua maksulliseksi. Liskoille on nyt tehtynä oma tunniste tänne, josta löytyy myös vanhemmat niihin liittyvät julkaisut ja maininnat.

Leopardigekot

Leopardigekko (Eublepharis macularius) on yksi suosituimmista lemmikkiliskoista. Se on helppohoitoinen, luottavainen ja kiltti hoidokki. Leopardigekolla ei ole tarttumalevyjä varpaissaan eli se ei pysty kiipeämään seiniä pitkin. Luonnossa sitä tavataan Iranissa, Afganistanissa, Intiassa ja Pakistanissa. Leopardigekko on hämäräaktiivinen hyönteissyöjä. Elinikä on 15-20 vuotta.

Täpy

Vanhin liskoistani ja ensimmäinen oma lemmikkini. Täpy on ostettu 8.8.2003 ruotsalaisesta, todennäköisesti yksityisestä, eläinkaupasta. Leopardigekosta on olemassa lukuisia eri värimuotoja, Täpy edustaa normaalia. Täpyn tarkka kuoriutumisaika ei ole selvillä, mutta myyjän mukaan se on kuoriutunut vuonna 2000 eli on nyt 14-vuotias. Iästään huolimatta Täpy on yhä täysissä voimissaan, se on utelias ja innokas saalistaja. Se on myös kärsivällinen ja kiltti. Sen lempiruokaa on sirkat ja saalistusta on ihana seurata kun Täpyn häntä värisee innoissaan. Sirkkojen ohella se syö myös jauhomatoja ja toisinaan jättijauhomatoja.

Raku ja Täpy tammikuussa 2013. Valaisinkotelo on tykätty lämmittelypaikka

Nora ja Täpy syyskuussa 2014. Täpy vaaleana nahanluonnin vuoksi.

Elokuu 2014, muutama päivä vuosipäivämme jälkeen. 11 vuotta yhteistä matkaa ♥

Lempeä Täpy osaa ottaa ruuan nätisti sormista. Tytöt taasen käyvät ruuan kimppuun sellaisella ahneudella, että voisi sormet olla vaarassa. :D  Toukokuu 2014.

Shanti ja Dania

Shanti ja Dania ovat ensimmäiset liskoni, jotka hankin suoraan kasvattajalta (NuanReptiles, nyk. Beyond Geckos). Olin haaveillut jo vuosia punertavasta leopardigekosta ja myös ajatus kahdesta tytöstä samassa terraariossa innosti. Kun viimein sain luvan (asuin tuolloin vielä vanhemmillani) kahteen tyttöön, aloin innokkaasti etsimään sopivaa kasvattajaa, jolta liskot hankkisin. Sattumalta Suomessa oli punertavaa värimuotoa tarjolla ja sain varattua kaksi liskoa itselleni, joista toinen, Dania, oli punertava (värimuodoltaan Super hypo tangerine carrot tail). Shantilla (Tangerine het Tremper albino) ja Danialla on vain muutama päivä ikäeroa: Shanti on kuoriutunut 1.4.2010 ja Dania 5.4.2010. Shanti luonteeltaan rohkea ja utelias, Dania taasen on arka ja säikkyy nopeita liikkeitä. Molemmat ovat ystävällisiä ja antavat käsitellä tarpeen tullen. Ruokavalio sama kuin Täpyllä.

Kisut tarkkailevat valppaana juuri heränneitä liskoja (maatason kaarnan alla). Toukokuu 2013

Dania helmikuussa 2012. Kokovartalokuvia on vaikea saada arkuuden vuoksi.

Supernätti Dania. Elokuu 2011

Shanti tykkää olla esillä. Syyskuu 2013

Kaunis Shanti. Marraskuu 2013

Kääpiöparta-agama

Kääpiöparta-agamaan (pogona henrylawsoni) ihastuin vuonna 2008. Kääpiöparta-agama on Australiasta kotoisin oleva päiväaktiivinen, puolikiipeilevä laji. Se on helppohoitoinen ja luonteeltaan ystävällinen ja aktiivinen. Kääpiöparta-agama syö hyönteisiä ja kasviksia. Elinikä on 6-10 vuotta. Vuonna 2008 meille tuli 2 kääpiöparta-agamaa, joista toinen, Ava, menehtyi 16.1.2014 äkilliseen sydämen toiminnanvajaukseen lähes 6 vuoden iässä. RIP ♥

Mia

Kävin äitini kanssa shoppailemassa viereisellä paikkakunnalla muutama päivä joulun (2008) jälkeen. Kävimme Faunattaressa ihastelemassa liskoja ja näimme siellä Mian. Mia oli ainut lisko suuressa terraariossaan ja se ravasi aktiivisesti terraarion etulasia edestakaisin. Sen aktiivisuus ja puolihäntäisyys (kaveri purrut poikki) herättivät kiinnostuksemme. Äitini halusi Mian meille ja se lähti mukaamme lemmikikseni. Ajatuksena oli laittaa se yhteen Avan kanssa, mutta Mia paljastui pojaksi eli se tarvitsi oman terraarion (2 urosta eivät tule toimeen keskenään). Mia on stressiherkkä, kuten Avakin oli, mutta lempeä ja aktiivinen otus. Se tykkää kiipeillä ja juoksennella terraariossaan. Mia syö vihreää salaattia ja jauhomatojen kotelomuotoa.

Molemminpuolista ihmettelyä maaliskuussa 2014

Tausta rapisee kivasti. Maaliskuu 2014

Pienestä ei hätkähdetä. Kesäkuu 2013

Uhkarohkea Mia olisi halunnut seikkailemaan. Kesäkuu 2013

Mialle vaihtui laatat pohjamateriaaliksi syyskuussa 2014

Liskojen hoito

Liskot ovat vaihtolämpöisiä eläimiä, jotka vaativat lajityypillisen ilmaston voidakseen hyvin. Leopardigekko ja kääpiöparta-agama ovat kotoisin kuivilta, lämpimiltä alueilta eli vaativat sen mukaiset olosuhteet. Nämä molemmat lajit vaativat viileän ja lämpimän puolen terraarioonsa, jotta voivat valita missä lämpötilassa haluavat milloinkin oleskella. Kääpiöparta-agama tarvitsee puolikiipeilevänä ja päiväaktiivisena eläimenä myös kiipeiltävää ja UV-valaistuksen. Hämäräaktiivinen leopardigekko ei tarvitse UV'ta, mutta tavallisen päivänvalon kuitenkin päivärytmin luomiseksi.

Liskoille syötetään tuoretta ravintoa. Hyönteiset tarjotaan niinkin tuoreena kuin elävinä. Tuoreessa (hyvinruokitussa) ravinnossa on ravintoarvot parhaimmillaan eivätkä kaikki liskot edes suostu syömään kuollutta ruokaa. Aikuiset leopardigekot ruokitaan 3 krt viikossa ja kääpiöparta-agama päivittäin. Vitamiinit lisätään ruokaan aikuiselle leopardigekolle kerran viikossa ja kääpiöparta-agamalle kahdesti. Kalsiumia koko ajan tarjolla.

Liskot eivät ole sylilemmikkejä, mutta niiden elämää on mielenkiintoista seurata lasin takaakin. Jotkut yksilöt ovat kuitenkin niin rohkeita ja luottavaisia, että tulevat mielellään ulkoilemaan terraarion ulkopuolelle. Tällaisia yksilöitä löytyy erityisesti parta-agamista. Shanti-leoski tuli pienempänä usein kädelle lämmittelemään ja pari kertaa pääsi kävelylle sohvallekin. Kissojen tultua käsittely jäi myös turvallisuussyistä. Kaikki liskoni ovat käsikesyjä, mutta eivät pääse jaloittelemaan terraariostaan. Eivätkä sitä kaipaakaan.

Ilmojen viilentyessä syksyllä/talvella, liskot vetäytyvät talvilevolle, joka voi kestää viikosta useampaan kuukauteen. Leopardigekoilla on talvilevon jälkeen kevätpaasto, mikä tarkoittaa ajanjaksoa, jolloin ruoka ei maistu. Pisimmillään tämä on kestänyt meillä 5 kk. Täpy ei ole ollut talvilevolla muutamaan vuoteen eikä sillä ole ollut paastoakaan.

Liskoille on oma huone (joka on myös tietokonehuone), jotta saavat olla rauhassa kissoilta silloin kun en ole vahtimassa. Erityisesti Mian kohdalla oma huone on myös turvallisuussyistä, sillä verkkokatto ei kestä aikuisen kissan painoa, joten terraarion katolle meno on ehdottomasti kiellettyä. Raku tykkää välillä testailla tätä sääntöä. Myös hyönteiset on kissoilta eristyksissä, niitä säilytän vaatekomerossa.

Sirkat tarvitsevat runsaasti proteiinia. Tässä ruokana murskattuja kissanraksuja.